Keho & hyvinvointi

Se, joka väittää maailmaa tasa-arvoiseksi, ei selvästikään ole perillä Instagramin viimeaikaisesta toiminnasta. Siellä kun tuntuu olevan aika mielivaltainen linja siitä, millaiset kuvat ja tilit siellä saavat näkyä.

Insta poistaa kuvia ja tilejä täysin ilman ennakkovaroitusta runsain mitoin. Nämä kuvat ja tilit eivät millään tavalla riko Instagramin sääntöjä, vaan taustalla on todennäköisesti niistä tehdyt ilmiannot – joita ei voi nimittää muuksi kuin puhtaaksi kiusaamiseksi. Lisäksi käyttäjiä ja hashtageja shadowbannataan hyvin omituisin perustein. Näistä toimenpiteistä joutuvat kärsimään lähinnä ihmiset, jotka ovat ns. marginaalivartaloisia eli eivät sovi perinteiseen kauneusmuottiin, tai muuten vain seksipositiivista sisältöä julkaisevat tai vaikkapa seksityöntekijöiden oikeuksia puolustavat tyypit. Jotenkin on vaikeaa olla tulkitsematta tätä jonkinlaiseksi yritykseksi vaientaa kyseisten ihmisryhmien edustajat.

Miksi sääntöjen mukaista sisältöä poistetaan?

Instagramin sääntöjen mukaan kiellettyä sisältöä ovat kuvat ja videot, joissa esiintyy sukuelimiä, yhdyntää tai lähikuvaa paljaista pakaroista. Naisen nännit eivät saa näkyä imetyskuvia ja rintasyövän leikkausarpia lukuunottamatta. Myös alastomia lapsia esittävä sisältö on kiellettyä.

Instassa on kuitenkin mahdollista tehdä ilmiantoja muista käyttäjistä, ja tämän vuoksi myös sääntöjä rikkomattomat kuvat ja tilit ovat vaarassa poistua.

Joskus tilejä ja hashtageja myös shadowbannataan eli rajoitetaan niiden näkymistä. Käytännössä se tarkoittaa, että esimerkiksi käyttäjää ei löydy hakutoiminnolla ennen kuin kirjoittaa nimimerkin kokonaisuudessaan, tai hashtagilla ei näy olevan yhtäkään julkaisua. Ilmiannot voivat johtaa myös shadowbannaykseen.

Mahdollisuus ilmiantoon on tietysti hyvä asia, mutta sitä voi helposti myös väärinkäyttää. Valitettavasti netti on täynnä kaiken maailman idiootteja, joiden mielestä on hyvä idea purkaa omaa pahaa oloa siihen, että tekee muille kiusaa. Tällaisten taliaivojen vuoksi muun muassa burleskitaiteilija Cloud BeDevilin tili on poistettu, ja tanssija Evaleena Vuorenmaan (@eve_jamami) käyttämä hashtag #lihavatanssija oli pitkään shadowbannattyna. Vuorenmaalta myös poistettiin useita kuvia, jotka olivat täysin sääntöjen mukaisia, kun samanlaiset kuvat hoikkien ihmisten tileillä saavat olla rauhassa. Lisäksi hiljattain on poistunut myös seksityöntekijä Tiia Forsströmin tili, joka sekään ei yllätys yllätys rikkonut yhtäkään sääntöä. Esimerkkejä voisi luetella ikuisuuksiin, sillä uusia tapauksia tuntuu tulevan esiin jatkuvasti.

Miten poistetut tilit ja kuvat saa takaisin?

Onneksi poistetut kuvat ja tilit on mahdollista saada takaisin ja shadowbannit poistaa. Parhaiten se onnistuu joukkovoimalla: kun tarpeeksi moni laittaa Instagramille palautetta väärin perustein tapahtuneista poistoista tai shadowbanneista, tilanne korjaantuu todennäköisemmin. Edellä mainitun tanssija Vuorenmaan kuvat on palautettu ja shadowban poistettu #lihavatanssija -hashtagista, ja myös moni hiljattain poistettu tili on saatu aktiivisella raportoinnilla palautetuksi. On meidän jokaisen velvollisuus auttaa mielivaltaisen sensuurin uhriksi joutuneita, jos haluamme pitää Instagramin paikkana, jossa jokaisella on oikeus itseilmaisuun.

Kyse ei ole siitä, että pitäisi vastustaa Instagramin alastomuutta koskevia sääntöjä. Niistäkin voi toki olla montaa mieltä, mutta nyt pointtina on enemmänkin se, että sääntöjen pitää olla samat kaikille. Ei voi olla niin, että esimerkiksi Playboyn tilillä saa olla ihan kunnon alastonkuvia nännit kevyesti pikselöityinä, kun taas jonkun kuvat poistetaan, koska niissä näkyy vatsamakkara. Lisäksi esimerkiksi monelle vaikuttajalle, taitelijalle ja aktivistille somepresenssi on todella tärkeä työväline, ja on törkeää, että joku pikkusieluinen kiusaaja voi ilmiannollaan sabotoida toisen työtä näin.

Tässä ohjeet, miten voit auttaa tilinsä menettäneitä saamaan tilinsä takaisin:

Lisäksi muistutus kaikille: jos näet Instassa sisältöä, joka ei miellytä sinua, lopeta henkilön seuraaminen. Jos se ei riitä, estä hänet. Älä ilmianna sisältöä, joka ei riko sääntöjä.

Mitä miehet (ja muut penikselliset) ajattelevat seksistä kuukautisten aikaan? Entä ylipäätään menkoista? Mitä tekemistä asialla on seksipositiivisuuden kanssa? Kysyin asiaa blogini lukijoilta ja Tinder-matcheiltani.

Menkkapositiivisuus kuuluu seksipositiivisuuteen

Menkat ovat luonnollinen ja arkipäiväinen osa elämää noin puolelle maapallon väestöä. Sille toiselle puolelle ne tuntuvat välillä olevan jotain aika mystistä, kummallista, ällöttävää ja pelottavaa. Seksipositiivisuuteen kuuluu mielestäni kuitenkin sekin, että suhtautuu avoimesti ja sallivasti myös sellaiseen, mitä ei itse ehkä ymmärrä: koskee niin toisen mieltymyksiä kuin tällaista ruumiillistakin asiaa. Hyväksyvä suhtautuminen menkkoihin on olennainen osa sitä, että hyväksyy kumppaninsa sellaisena kuin hän on. Ihminen ei voi olla seksipositiivinen vain kahtakymmentäviittä päivää kuussa. Tekemässäni kyselyssä kävi ilmi, että vastaajat olivat varsin yksimielisesti suopeita menkkaseksiä kohtaan. Sotkulta suojautuminen oli monen mielessä ykköshaasteena, mutta sänkyyn heitetty pyyhe tai homman hoitaminen suihkussa ratkaisivat senkin ongelman mainiosti. Asiaan osattiin suhtautua mukavan luontevasti, ja erityisesti pitkissä parisuhteissa olleet olivat hyvin sinut aiheen kanssa. Vastaukset ilahduttivat minua suuresti. Eläköön menkkapositiivisuus!

Menkat eivät ole vain naisten juttu

Selvitin kyselyssäni menkkaseksin lisäksi mielipiteitä myös kuukautisista ylipäätään. Oletuksenani oli, että (cis)miehet kokisivat aiheen jossain määrin kiusalliseksi, vaivaannuttavaksi tai ällöttäväksi. Olin väärässä. Suurimmalle osalle vastaajia aihe oli neutraali ja ajatuksia herättämätön, oikeastaan aika merkityksetön. Ei koettu, että se oikeastaan liittyisi omaan elämään millään lailla. Tällainen tulos ei varsinaisesti yllätä, kun otetaan huomioon, että iso osa vastaajista oli Tinder-matchejani eli sinkkuina eläviä miehiä. Eipä heidän elämäänsä taida menkka-asiat paljon koskettaa. En silti pitänyt siitä tavasta, jolla moni ilmaisi aiheen merkityksettömyyden. Menkat tuntuivat olevan monelle vaan joku ”naisten juttu”, josta miesten ei kuulu eikä tarvitse tietää mitään. Koko asia näyttäytyi heille vain jonain epäkäytännöllisenä sotkuna, joka aiheuttaa lisähaasteita seksiin parina päivänä kuussa. Kuukuppivalmistaja Lunette teetti mielenkiintoisen tutkimuksen, jossa selvitettiin suomalaisten miesten tiedon tasoa ja ajatuksia kuukautisiin liittyen. Tutkimuksessa kävi ilmi, että varsin suurella osalla miehistä oli kaikenlaisia harhaluuloja kuukautisiin liittyen. Selvisi myös, että suurin osa, jopa 91% miehistä oli sitä mieltä, etteivät miehet tarvitse koulussa lisää tietoa kuukautisista. Minusta on omituista, jos menstruoivien ihmisten kanssa seksiä harrastava ei ole kiinnostunut tietämään kumppaneidensa menkoista mitään. Kun ne menkat ovat niin paljon muutakin kuin vain se sotku. Luulisi, että ketä tahansa kiinnostaisi tietää esimerkiksi kuukautiskierron vaiheiden vaikutuksesta oman kumppanin seksihaluihin. Ehkäpä minunkin olisi pitänyt muotoilla kysymykseni toisin ja kysyä, haluaisivatko vastaajat tietää, missä kierron vaiheessa esiintyvät korkeimmat kiimahuiput. Tuskinpa suhtautuminen olisi silloin ollut enää niin neutraalia.

Seksin tiellä on häpeä

Lähes jokainen kyselyyni vastannut mielsi menkkaseksi-termin tarkoittamaan yhdyntää. Vain muutama otti oma-aloitteisesti puheeksi muut seksitavat, kuten käsi- ja suuseksin. Ne on tärkeää nostaa esiin, sillä yhdyntä ei välttämättä ole menkkaiselle itselleen se kaikista mieluisin seksin muoto. Kohdunnapukka liikkuu alemmas menkkojen aikaan, ja voi tehdä tosi kipeää, jos sitä rupeaa kovin kovakouraisesti munalla tökkimään. Menkkapanetus on kuitenkin ihan todellinen juttu, ja myös orgasmiherkkyys paranee monilla kuukautisten aikana. Onkin siis vähän sääli, jos jätetään seksihommat väliin siksi, ettei yhdyntä onnistu. Kaikenlaista muuta kivaahan voi tehdä vaikka tamponi tai kuukuppi pillussa, niin sotkultakin säästytään. Moni vastaajistakin totesi kysyessäni, että voisi mainiosti antaa suuseksiäkin, jos ennen sitä on käyty pesulla ja laitettu suoja vuodon estämiseksi. Monelle vastaajalle tällainen tilanne on kuitenkin täysin teoreettinen, koska menkkaiset itse kieltäytyvät seksi-ilotteluista. Voin kuvitella, että joiltakin menkat varmasti vievät ihan aidosti kaikki halut, mutta monelle, kuten itselleni, kieltäytymisessä on kyse häpeästä. Meidät kohdulliset on opetettu häpeämään ja piilottelemaan menkkojamme koko ikämme, joten vaikka asiasta kielisi pelkkä tamponin naru tai pikkuisen pilkottava kuukupin antenni, kynnys seksiin voi olla liian iso. Asiaa ei tietenkään auta se, kun jonkun kerran uskaltautuu vaikka menkkojen loppuvaiheessa harrastamaan seksiä ja kumppanin naamalle nousee kauhistunut ilme, kun hän havaitsee pikkuisen tipan verta munanpäässään. Yksi vastaajistanikin totesi, että kokee suorastaan vähän huonoa omaatuntoa siitä että veri vähän ällöttää, kun tietää miten se toiseen vaikuttaa. Olen välillä leikitellyt ajatuksella, että jos menkkavuoto olisikin jotain väritöntä limaa. Poistuisiko häpeä? Entä alkaisivatko penikselliset hävetä siemensyöksyjensä aiheuttamaa sotkua? Vai olisiko asetelma yhtä nurinkurinen kuin nyt, kun moni saa suorastaan nautintoa sotkiessaan spermallaan toisen kasvot tai vartalon, mutta menkkasotku on kamala asia, jota pitää välttää viimeiseen asti? Kyllähän jotkut sillä menkkaverelläkin tykkäävät leikkiä, mutta se on varsin harvinainen mieltymys verrattuna mällin roiskimiseen, joista on tykännyt varmaan jokainen seksikumppanini. Moni on myös pitänyt päivänselvänä, että suihinottoon kuuluu tuotosten nieleminen, mutta pillua ei menkkojen aikana todellakaan nuolla. Muuttuisiko tämä, jos sieltä pillusta tulisi jotain vähemmän räikeää ulos? Vai olisivatko punaiset roiskeet peniksellisten ylpeydenaihe, kun taas menkkailijat piilottelisivat limojaan yhtä hartaasti kuin nyt?

Isoin este menkkaseksistä nauttimisen tiellä on häpeä, ja sen eteen on vielä töitä tehtävänä. Olen kuitenkin todella ilahtunut kyselyyni saamistani vastauksista, jotka osoittavat, että asenteet ovat muuttuneet oikeaan suuntaan. Vaikka toivoisinkin menkkojen kiinnostavan miehiä aiheena enemmän, on kuitenkin positiivista, että se on suurimmalle osalle kuitenkin neutraali aihe ällöttävän ja vaivaannuttavan sijaan. Kiitos paljon postauksen tekemiseen osallistuneille lukijoilleni ja matcheilleni! Edelliset osat: Seksipositiivisuuden haasteista heteromiehille Ei määritelmiä, vain ihmisiä Parisuhteessa seksuaalineuvojan kanssa Yhdyntäkeskeisyyden tuolla puolen Mies vaikka väkisin Mitä on miehisyys? Missä ovat seksipositiiviset miehet?

Minua ahdistaa se tapa, millä kapeaan kauneusihanteeseemme sopimattomista kehoista usein puhutaan. Puolustan koko sydämestäni jokaisen oikeutta elää rauhassa ilman kehoon kohdistuvaa kommentointia ja arvostelua. Olen kuitenkin saanut kuulla, että tämä kehopositiivinen ajatteluni on tekopyhää, koska tietynlaiset miesten kehot miellyttävät minua enemmän kuin toiset. En saisi puuttua läskivihaan tai naisten esineellistämiseen, koska tykkään hyvännäköisistä miehistä.

Tässähän on nyt mennyt kaksi asiaa pahemman kerran sekaisin. Muiden ihmisten kehoja kun voi pitää hyvinä ja arvokkaina ilman, että ne herättävät mitään seksuaalisia himoja. Kun sanotaan, että kaikki kehot ovat kauniita, ei tarkoiteta sitä, että kaikenlaiset kehot ovat sanojan mielestä seksuaalisessa viehättävyydessään samalla viivalla. Sillä tarkoitetaan enemmänkin sitä, että jokaisella on oikeus olla olemassa ja elää rauhassa ilman kehoon kohdistuvaa kommentointia, tai tulla kohdelluksi eriarvoisesti kehonsa takia. Tässä vaiheessa täytyy toki huomauttaa, että näillä kahdella on toki siinä mielessä tekemistä keskenään, että sekä kehoihin liittyviä asenteita että henkilökohtaisia ulkonäköpreferenssejämme ohjaavat kulttuuriset kauneusihanteet. Ihmisten ja kehojen monimuotoisuuden arvostaminen vaikuttaa varmasti myös siihen, minkälaisista ihmisistä viehättyy seksuaalisesti. Ainakin on ehkä valmiimpi antamaan mahdollisuuden myös sellaisille ihmisille, joiden ulkonäkö ei heti kättelyssä vakuuttaisi. Kehopositiivisuudesta on siis ihan konkreettista hyötyä: kun kelpuuttaa useamman sorttisia kaloja, niitä on meressä yhtäkkiä paljon enemmän. (Eikä tätä tarvitse rajoittaa koskemaan pelkästään ulkonäköä, vaan voi miettiä, antaisiko mahdollisuuden ehkä eri sukupuolienkin edustajille.)

Loppujen lopuksi ihminen ei kuitenkaan voi kamalasti vaikuttaa siihen, kenestä viehättyy ja kenestä ei. Voi yrittää nähdä ulkonäön ohitse ja antaa mahdollisuuksia, mutta jos ei sytytä, niin ei sytytä. Itseään ei voi pakottaa olemaan epäkiinnostavan ihmisen kanssa vain siksi, että voisi todistaa itselleen tai muille, ettei välitä ulkonäöstä. Suhteen päättäminen persoonallisuuteen liittyvien epäviehättävien piirteiden vuoksi kun on hyväksyttävää, mutta ulkonäköön liittyvän seikan takia jättäminen koetaan pinnalliseksi. Ja kyllähän se sitä onkin, mutta jos asia häiritsee kovasti, niin sille ei voi mitään. Missään ei jaeta urhoollisuusmitaleita siitä hyvästä, että sietää epäviehättävää kumppania.

Tämä ei silti tee tyhjäksi kehopositiivisuuden teesiä. Jos maailma toimisi niin, että ainoa tapa osoittaa arvostusta ja hyväksyntää jonkun kehoa kohtaan olisi harrastaa kehon omistajan kanssa seksiä, niin olisimme kovin pulassa. Maailma on täynnä ihmisiä, joiden kehot ovat minusta valtavan arvokkaita ja hienoja ja oikeutettuja olemaan olemassa, mutta joita en missään nimessä haluaisi panna. Kuten esimerkiksi kaikki lapset. Vanhukset. Naiset. Vanhempani. Suomen Tasavallan Presidentti. Joko riittää?

Inhoan tapaa, jolla varsinkin naisten kehoista usein puhutaan. Meitä kohdellaan esineinä, joilla ei ole muuta arvoa kuin ulkonäkö. Jos nainen ottaa kantaa johonkin tunteita herättävään asiaan, iskeytyy negatiivinen kommentointi varsin nopeasti itse asian sijaan hänen ulkonäköönsä. Ruma riipputissi huora ja tukkakin kuin kanan perse, tai jotain muuta vastaavaa. Miehestä ei sanottaisi samaa. En ole myöskään koskaan kuullut naisten puhuvan miehistä yhtä ällöttävästi kuin jotkut miehet puhuvat naisista. Hyvä esimerkki tästä oli parin viikon takainen Metti & Hanna -podcastin jakso, jossa miesvieras Juha kertoi, millaisista naisista miehet pitävät. Saimme muun muassa kuulla, että miehet voidaan jakaa kahteen leiriin sen mukaan, miellyttääkö heitä enemmän isot tissit vaiko treenattu takapuoli. Kuulemma toisinaan esimerkiksi kauniilla kasvoilla voi kompensoida ”huonompaa” etu- tai takavarustusta. Menestys ja itsevarmuus ovat täysin yhdentekeviä asioita naisessa ja paljon niitä tärkeämpää on esimerkiksi hampaiden suoruus. Juha soisi naisten myös pukeutuvan aina mahdollisimman tiukkoihin vaatteisiin, vaikkakin hän huomauttaa, että ihan kaikille sellaiset eivät tietenkään sovi. Myös korkokengät ovat ihan must, kun ne korostavat niin kivasti pohkeita ja peppua. Tällainen sovinistinen naisen esineellistäminen ei ole enää vuonna 2019 ok, ja podcast-jakso aiheuttikin sellaisen palautetulvan, että se poistettiin. Hyvä niin, koska tätä paskaa on kuunneltu jo tarpeeksi.

Ilmeisesti on kuitenkin niin, että joidenkin mielestä on minulta tekopyhää huomauttaa tällaisesta puheesta, koska satun monen muun tavoin pitämään pitkistä miehistä, joilla on hyvänkokoinen varustus housuissa. Eli en voi vaatia, että julkisessa keskustelussa ei kommentoitaisi naisten (tai kenenkään muunkaan) kehoja kuin sisäfilepihvejä lihatiskillä, koska pidän siitä, että mies on minua pidempi. Tästähän miehet jaksavat usein nillittää, että on epäreilua, kun me naiset voimme parannella ulkonäköämme kaikenlaisin lisäkkein, silikonein ja täyteainein, mutta miehet eivät voi mitenkään feikata pituuttaan tai peniksensä kokoa. Nillittäjiltä jää huomaamatta, ettei kyseessä ole mikään sattuma: totta kai naisten on hyväksyttävämpää muokata ulkonäköään kuin miesten, koska perinteisesti nainen on ollut miehen katseen kohde eikä toisinpäin. Tästä saisi kokonaan oman postauksen, kuten siitäkin, miksi moni nainen viehättyy pitkistä miehistä. Sen sijaan siitä, miksi peniksen koko on tärkeä, ei tarvitse puhua yhtään enempää. On valitettava tosiasia, että jos penis on tosi pieni, siitä ei ole yhdynnässä kamalasti iloa; ja jos seksi on sellaista yhdyntäkeskeistä jyystöä, kuin se aika usein on, olisi ihan kiva, että se edes tuntuisi joltain.

Ennen kuin eksytään kokonaan pienten pippeleiden maailmaan, palataan vielä kehopositiivisuuteen. Kaikista ikävimmin tämä joidenkin harrastama kehojen kommentointi osuu yhteen ihmisryhmään, lihaviin. Moni muu kehoon liittyvä juttu on jossain määrin makuasia, toiset tykkäävät esimerkiksi pienistä rinnoista enemmän kuin isoista, mutta lihavuus on aika yksiselitteisesti luotaantyöntävää ja vastenmielistä. Lihava on synonyymi rumalle ja epäseksikkäälle, kuten myös laiskalle. Lihavia ei välttämättä nähdä edes ihmisinä, vaan kävelevinä terveysriskeinä. Yhdellekään pienimunaiselle miehelle ei sanottaisi lääkärissä, että varmaan tuo sinun vaivasi johtuu siitä pikkuisesta pippelistä, yritäpä kasvattaa sitä. Lihavalle voi olla ihan arkipäivää kuulla, että lihavuus on syypää joka ikiseen terveysongelmaan, myös mielenterveydellisiin, ja että se on lihavan oma vika. Kehopositiivisuus mielletään ihan syystä vahvasti lihavien ihmisten liikkeeksi, koska siihen liittyvien asenteiden purkamisessa on kaikista eniten työtä. Tuntuu hirveältä, miten muuten aika hyväkäytöksiset ja fiksut ihmiset heittävät kasuaalisti läskivihamielisiä kommentteja, eivätkä pidä sitä minään, koska lihavia on niin hyväksyttyä arvostella ja häpäistä.

Kun joku Juha sanoo, että lihavan naisen ei kannata pukeutua tiukkoihin vaatteisiin, hän sanoo, ettei lihavan kehon ole sopivaa näkyä. Kun joku sitten uhmaa tätä ja on esillä lihavan kehonsa kanssa vaikkapa somessa, hänelle kommentoidaan, että vitun läski tapa ittes. Että ihan ei puhuta minusta samasta asiasta, kun asettuu vastustamaan tällaista puhetta ja sitten joku tulee nillittämään, että ei sulla ole varaa sanoa, kun säkin haluat panna vain hyvännäköisiä miehiä. Kun puhutaan kehoista ja ihmisten oikeudesta kehorauhaan, ei todellakaan puhuta siitä, että kaikkien pitäisi luopua omista ulkonäöllisistä preferensseistään. Jos vaikkapa lihava, lyhyt tai pienimunainen ihminen on omasta mielestä epäviehättävä, sille ei voi mitään – mutta sitä ei myöskään tarvitse ilmoittaa hänelle tai muillekaan. En kehota siihenkään, että solidaarisuuden nimissä ryhdyttäisiin suhteeseen jonkun parjatun ihmisryhmän edustajan, kuten vaikka lyhyen miehen tai lihavan kanssa, jos kyseinen ihminen ei omia viisareita väräytä. Muista ihmisistä on silti puhuttava arvostavasti riippumatta siitä, mitä henkilökohtaisesti heidän kehoistaan ajattelisi. Kaikenlainen ei-toivottu kehojen kommentointi voitaisiin jättää oikeastaan yleisestä keskustelusta kokonaan pois. Meidän kaikkien olisi parempi olla, kun saisimme olla rauhassa omia itsejämme kehojemme kanssa, eikä kenenkään arvo määräytyisi sen perusteella, kuinka kiihottava hänen kehonsa muiden mielestä on.

Menkat, siis niin nähty juttu. Niin tylsää peruskauraa kohdullisten elämässä kuin olla ja voi. Vaan miehille siinä tuntuu edelleen olevan jotain mystistä ja tuntematonta, vaikka luulisi heidänkin jo tottuneen siihen, että heidän seksikumppaniensa alapäistä valuu silloin tällöin verta.

Nykyään tapailen sentään sen verran aikuisia miehiä, ettei  nämä menkka-asiat ihan täysin puskista kenellekään tule. Silti usein tuntuu, että menkkojen mainitseminen saa miehet hämilleen, eivätkä he oikein tiedä mitä sanoa. Siksi tuntuu aina jännittävältä mainita uudelle kumppanille asiasta, kun reaktio voi olla mitä vain. Mutta esimerkiksi eksäni oli suhteemme alussa menkkaillessani suloisen huolehtivainen ja yritti kaikin voimin tehdä oloni mahdollisimman mukavaksi. Se oli liikuttavaa, mutta tavallaan ärsyttävää, koska menkat eivät ole sairaus enkä tarvitse niiden aikana mitään erityiskohtelua. Mutta no, eipä se nyt haitannutkaan, kun joku silitti kipeää mahaa ja toi pyydettäessä kaupasta jätskiä. Oli se ainakin parempi tapa suhtautua asiaan kuin mennä paniikkiin. Niinkin on nimittäin joidenkin miesten kanssa käynyt.

Monilla miehillä on menkkoihin liittyviä ennakkoluuloja, joista yleisin on ainakin oman kokemukseni mukaan se, että naisista tulee täysiä hirviöitä kuukautisten aikaan. Monella on ollut se oletus, että lause ”mulla on menkat” on sama kuin sanoisi ”ärsyttää niin paljon, että tapan sut, jos hengität väärin”. No sitten kyllä ärsyttääkin, kun toinen alkaa käyttäytyä kuin olisin tikittävä aikapommi. Monilla on myös ihan hullunkurisia käsityksiä siitä, miten menkat ihan käytännössä tapahtuvat. Ajatellaan, että tuolla pillun perukoilla vaan yhtäkkiä aukeaa joku hana, mistä hirveällä paineella suihkuaa verta pari päivää, ja sitten se kuin taikaiskusta loppuu. Jotkut ovat myös luulleet, että menkat tulevat samasta reiästä kuin pissa. Jepjep, sinne pikkuruiseen virtsaputkeenhan me niitä tamponeita ja kuukuppeja tungetaan…

Moni mies on sanonut, etteivät menkat haittaa seksin harrastamista, mutta todellisuus on osoittautunut vähän toisenlaiseksi. Hassua, miten joku voikin niin kovasti säikähtää jotain surkeaa pikku veritippaa, kun itsellä se ei tunnu missään. Minulle on käynyt pari kertaa niin, että olen syystä tai toisesta vuotanut seksin aikana pikku pisaran verta, ja reaktio on joka kerta ollut sama. Kauhistunut katse omaan munaan, jossa helottaa punaista, ja närkästynyt kommentti: ”Mikset kertonut, että sulla on menkat?” Ei paljon tuollaisten jälkeen menkkaseksit kiinnosta. Tosin ei kiinnosta muutenkaan, koska mahaan sattuu ja pilluun sattuu ja päähän sattuu, mutta siinä lopun tiputteluvaiheessa alkaa yleensä kyllä jo vähän tehdä mieli seksiä. Sitä ei vaan ole kovin kiva harrastaa, jos kuumottaa miehen survaisevan munansa niin syvälle, että sieltä vielä tarttuu mukaan joku viimeinen veripläntti.

Ymmärrän toisaalta hyvin miesten hämmennyksen ja kauhunkin menkkojen suhteen, onhan se heille kovin vieras asia. En tiedä miten nykyään toimitaan, mutta omina kouluaikoinani menkkavalistustunnit pidettiin vain tytöille, ja pojille kerrottiin ihan eri juttuja. Kuukautistietämyksen hankkiminen edellyttäisi pojilta siis aika suurta omaa kiinnostusta aiheeseen, eikä sellaista taida kovinkaan monelta löytyä. Aika paljon jää siis meidän miesten kanssa heilastelevien naisten vastuulle, kun joudumme valistamaan kumppaneitamme kehojemme toiminnasta. Valistustyö ei kuitenkaan ole aina kovin helppoa, sillä meidät on opetettu häpeilemään menkkojamme, ja silloin niistä on kovin vaikeaa puhua avoimesti. Mikä siinä onkin, kun ne menkat nolottavat niin kauheasti! Olen käyttänyt elämästäni ihan liian suuren osan miettimällä tekosyitä, joilla kieltäytyä seksistä joutumatta kertomaan, että minulla on menkat. Eipä varmaan tarvitsisi sellaisiakaan miettiä, jos menkat olisivat miehillekin hieman nykyistä normaalimpi asia.

Olen päättänyt olla jatkossa säästelemättä miehiäni tältä asialta ja puhua menkoistani suoraan. En ehkä kutsu heitä tyhjentämään kuukuppia kanssani, siinä hommassa on nimittäin välillä niin hardcore-teurastamomeininki, että itsekin saatan vielä näin 15 vuoden menkkailunkin jälkeen hätkähtää. Mutta seksistä en kieltäydy vetoamalla huonoihin tekosyihin, vaan sanon suoraan, mistä on kyse. Jos joku mies sellaista säikähtää, niin saa minun puolestani kadota elämästäni, koska en jaksa ketään, joka ei pysty kohtaamaan elämän realiteetteja.