perjantai 13. joulukuuta 2019

Vibraattori on nautiskelua varten

Kaupallinen yhteistyö: Sinful

Vibraattori, tuo ihana värisevä ystävä! Kuinka houkutteleva, suorastaan koukuttava, onkaan se helppo nautinto, joka sen avulla saa melkein kättä kääntämättä. Vaan sepä siinä onkin: liika suristelu ei välttämättä tee hyvää, vaan voi jopa heikentää nautintoa ja orgasmikykyä. Ei siis makeaa mahan eikä pillunkaan täydeltä, vaan vibraattorin käyttö on parempi säästää spesiaalimpiin hetkiin.

Näitä erityisiä nautinnon hetkiä varten on tietysti hyvä olla oikein erityinen vibraattori. Halvat rimpulat eivät juuri houkuttele sen jälkeen, kun pääsee kunnon laatutavaran makuun. Sellainen on muun muassa Fun Factoryn Miss Bi -tuplavibraattori, jonka sain Sinfulilta testiin. Siitä löytyy kaikki se, mitä vibraattorilta voi haluta, ja vielä hieman enemmänkin. Tällä lelulla kelpaakin suristella niin, että tarvitaan todellista tahdonvoimaa, ettei sitä kaivaisi joka ilta lelulaatikosta esille.



Miksi vibraa ei saisi käyttää liikaa?


Miksi vibraattoria ei sitten saisi käyttää vaikka päivittäin? Periaatteessa saakin, mutta omalla kohdallani surisevat lelut ovat kuin syötäviä herkkuja: mieli tekisi usein, mutta sivuvaikutukset ovat ikäviä. Vibraattorit aiheuttavat tuntoherkkyyden vähentymistä eli turruttavat paikkoja niin, että kosketus vaikkapa sormilla ei tahdo tuntua miltään. Samaan aikaan klitoris voi kuitenkin kipeytyä niin, että helläkin kosketus tuntuu viiltävänä kipuna. Lisäksi vibraattorilla orgasmin saaminen on niin helppoa ja nopeaa, että jos siihen tottuu, voi laukeaminen ilman sitä tuntua turhauttavan hitaalta ja vaivalloiselta. Yhtälö on ikävä, jos haluaa harrastaa seksiä muidenkin kuin vibraattorin kanssa.

Tällaisista vaikutuksista tuntuu kärsivän moni. Ongelma ei mielestäni kuitenkaan ole itse vibraattoreissa vaan siinä, miten niitä käytetään. Tuntoherkkyys ei katoa ikuisiksi ajoiksi, vaan jo parin päivän tauko auttaa. Näin ollen olen itse yrittänyt opetella suhtautumaan vibraattoreihin sellaisena kivana ekstrana, joilla voi piristää (soolo)seksiä silloin tällöin. Vibran helppokäyttöisyyteen on helppo jäädä koukkuun, koska orgasmin todella voi saada kättä kääntämättä alle minuutissa. Houkutus kaivaa lelu esiin on siis suuri etenkin silloin, kun kaatuu sänkyyn puolikuolleena ja toiveissa on nopea orgasmi nukahtamisen helpottamiseksi. Joskus niin voikin tehdä, mutta jokailtaiset parin minuutin pikasessiot alkavat nopeasti vaikuttaa myös muuhun seksielämään. Joskus värisevät lelut on siis parempi jättää kaappiin, jos haluaa nauttia seksistä myös ilman niitä.

Olen myös huomannut, että laadukkaat, hyvin suunnitellut vibrat eivät kipeytä paikkoja yhtä pahasti. Jos oman pillun hyvinvointi kiinnostaa, kannattaa siis ehkä unohtaa ne halvimmat muovihärpäkkeet ja suunnata katse parempien lelujen hyllyille.



Leluissa kannattaa panostaa laatuun


Lelulaatikkoni on täynnä vibraattoreita (seksibloggarin luontaisetuja), mutta mitään vastaavaa kuin tämä Fun Factoryn Miss Bi en ole aikaisemmin päässyt kokeilemaan. Se on ensimmäinen omistamani tuplavibraattori, eikä mikä tahansa sellainen, vaan tuo palkitun muotoilunsa ansiosta varsin monipuolista nautintoa. Dildo-osan ja klitoriskiihottimen värinää voi säätää erikseen, ja erilaisia värinäasetuksia on useita. Lelusta löytyy myös näppäinlukko, jonka ansiosta se ei mene esimerkiksi matkalaukussa itsestään päälle ja aiheuta kiusallisia tilanteita.

Laite saa ehdottomasti plussaa myös ladattavuudesta. Paristokäyttöiset vibraattorit ovat todella epäkäytännöllisiä: kuinka ärsyttävää onkaan, kun patterit loppuvat kesken kaiken!

Kehojamme ei ole tehty kestämään vibraattorien tarjoamaa voimakasta stimulaatiota jatkuvalla syötöllä. Se ei silti tarkoita, etteikö siitä voisi nautiskella pieninä annoksina kuten muitakin herkkuja. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että yksi laadukas vibraattori on parempi kuin kymmenen keskinkertaista, ja sen vuoksi voin suositella tätä Fun Factoryn Miss Bi -vibraattoria erittäin lämpimästi. 

Nyt on erityisen hyvä tilaisuus hankkia se omaankin lelulaatikkoon, sillä sen saa nyt 20 prosentin alennuksella! Koodi on Teekutsuilla20 ja se on voimassa 22.12. asti: tilaa omasi tästä!

Aiheeseen liittyvää:



torstai 5. joulukuuta 2019

Onko seksi ihmisen perustarve?

Eräs seuraajani kysyi minulta Instagramissa mielenkiintoisen kysymyksen: onko seksi ihmiselle perustarve, vai kenties jotain muuta, kuten harrastus tai kiinnostuksenkohde? Luultavasti moni sellainen, joka on joskus ollut suorastaan turhautuneen kiimainen, pystyy näkemään seksin suorastaan pakottavana tarpeena. Seksin määritteleminen perustarpeeksi on kuitenkin jokseenkin ongelmallista, koska silloin joudumme pohtimaan, miten tämä tarve tulee jokaisella tyydytetyksi – ja se vasta on kaikkea muuta kuin helppo kysymys.



Kenen tarpeet asetetaan etusijalle?


Kuuluisassa Maslow’n tarvehierarkiateoriassa seksi todella määritellään fysiologiseksi perustarpeeksi samalle tasolle kuin esimerkiksi hengittäminen, uni tai ruoka. Maslow on tällä todennäköisesti tarkoittanut lisääntymistä, joka on perustarve ihmislajin säilymisen kannalta, eikä ehkä niinkään seksiä itsessään. Yksilön kannalta on kuitenkin selvää, ettei seksittä oleminen ole hengenvaarallista samalla kuin muiden fysiologisten tarpeiden tyydyttämättä jääminen. Teoria on saanut tästä syystä jonkin verran kritiikkiä osakseen. Seksuaalinen läheisyys mainitaan uudelleen hierarkian kolmannella portaalla yhdessä rakkauden ja ystävyyden tarpeiden kanssa. Näiden välistä, hierarkian toiselta portaalta löytyy myös yhdeksi turvallisuuden tarpeen osaksi merkitty tarve kehon koskemattomuuteen.

Jos tarvehierarkiaa aletaan tulkitsemaan niin, että seksi alimman portaan fysiologisena tarpeena on pakottavampi kuin toisen portaan tarve fyysiseen koskemattomuuteen, saadaan pesunkestävää raiskaukset oikeuttavaa logiikkaa. Valitettavasti on ihmisiä, jotka todella ajattelevat olevansa oikeutettuja seksiin ja jopa pitävät seksistä kieltäytymistä väkivaltaisena ja perustarpeiden tyydyttymisen estävänä toimintana.

Koska kuitenkin tiedämme, että ihmisen on mahdollista elää hyvää ja tasapainoista elämää ilman seksiä (esim. aseksuaalit tai vaikkapa uskontonsa vuoksi seksistä pidättäytyvät), ei seksi millään kestä vertailua muiden Maslow’n hierarkian ensimmäisen portaan universaalien perustarpeiden kanssa. Toisaalta tarve toteuttaa omaa seksuaalisuutta on suurella osalla meistä varsin suuri, eli jonkinasteiseksi tarpeeksi seksin voi kyllä lukea. Tästä keskustelusta tuntuu kuitenkin aina unohtuvan tärkeä seikka: myös itsetyydytys on seksiä, ja riittää tyydyttämään sen pakottavimman seksin tarpeen. Tarve seksiin toisen ihmisen kanssa onkin sitten selkeästi tarvehierarkian kolmannen portaan kamaa yhdessä muiden ihmissuhteisiin liittyvien tarpeiden kanssa. Seksi toisen ihmisen kanssa ei ole minkään sortin perustarve, eikä missään nimessä tärkeämpi kuin oikeus ja tarve kehon koskemattomuuteen.


 

Seksuaalioikeudet ovat ihmisoikeuksia


Seksuaalioikeudet ovat osa ihmisoikeuksia. Niihin liittyy sama ajatus kuin muihinkin ihmisoikeuksiin: oikeuksien lisäksi jokaisella on myös velvollisuus kunnioittaa toisten oikeuksia. Omien oikeuksien toteutuminen ei saisi koskaan tapahtua toisten oikeuksia loukkaamalla.

Yksi seksuaalioikeuksista on oikeus oman seksuaalisuuden ilmentämiseen ja toteuttamiseen itse sopivaksi katsomallaan tavalla. Tähän kuitenkin liittyy ehto: sopivan tavan täytyy olla sellainen, että se ei loukkaa muiden seksuaalioikeuksia. Tämä liittyy erityisesti seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen ja oikeuteen tehdä itse omaa kehoa koskevia päätöksiä. Kenelläkään ei siis ole oikeutta toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan niin, että jonkun toisen itsemääräämisoikeus vaarantuu.




Käytännössä oikeus oman seksuaalisuuden toteuttamiseen voi siis toteutua vain tiettyyn pisteeseen asti. Vaikka kuinka haluaisimme ajatella, että jokaisella olisi oikeus nautinnolliseen seksiin haluamiensa partnerien kanssa, tätä oikeutta ei kenellekään voida taata. Samalla tavalla olisi ihanaa ajatella, että jokaisella on oikeus rakkauteen ja ystävyyteen, mutta ketään ei voida velvoittaa näitä asioita toiselle ihmiselle tarjoamaan. Itsetyydytykseen on jokaisella oikeus, mutta sen enempää ei voida seksuaalioikeuksienkaan nimissä kenellekään luvata.

Oikeus seksuaaliseen nautintoon ei tällä hetkellä toteudu kaikkien ihmisten kohdalla. Esimerkiksi vammaisten seksuaalisuus on hyvin vaiettu asia, eikä heillä ole välttämättä tietoa tai keinoja seksuaalisuutensa toteuttamiseen. Sama koskee myös laitoksissa asuvia vanhuksia. ”Pakkoselibaatissa” elävät heteromiehet, jotka syytävät netissä katkeria kommentteja naisten niskaan, eivät suinkaan ole tässä se laiminlyöty ryhmä: heidän seksuaalioikeutensa toteutunevat erinomaisesti oman käden kautta.



Rahalla saa tarvitsemansa


Entä mitä tulisi tehdä sellaisessa tilanteessa, kun itsetyydytys ei kerta kaikkiaan riitä omien seksuaalisten tarpeiden tyydyttämiseen? Jos seksuaalioikeudet kerran ovat ihmisoikeuksia, ja yksi niistä on oikeus valita itselleen sopivin seksuaalisuuden toteuttamisen muoto, pitäisikö yhteiskunnalla olla jonkinlainen velvollisuus taata tämän ihmisoikeuden toteutuminen?

Sellainen ihminen, joka ei kerta kaikkiaan voi elää ilman seksiä toisen ihmisen kanssa, mutta ei sitä syystä tai toisesta saa, voi aina kääntyä seksityöntekijöiden puoleen. Toisin kuin rakkaus tai ystävyys, seksi on asia, jota voi rahalla ostaa. Siinä ei ole mitään väärää tai pahaa, ja yhteiskuntamme pitäisi ehdottomasti suhtautua seksityöhön hyväksyvämmin. Se edistäisi erinomaisesti seksuaalioikeuksien parempaa toteutumista.




Joku voisi kysyä, eikö ole väärin asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan sen mukaan, onko heillä riittävästi varallisuutta seksin ostamiseen. Emme kuitenkaan jakele ruokaa ja vettäkään ilmaiseksi kaikille, vaikka ne ovatkin hyvin perustavanlaatuisia tarpeita. Seksityö on työtä, josta kuuluu saada kunnon palkka, tyydytettiin siinä kuinka perustavanlaatuisia tarpeita tahansa.

Sellaistakin ajatusta on väläytelty, että nuorten naisten tulisi suorittaa miesten asepalvelukseen verrattava palvelusjakso ilotalossa työskentelemällä. Tämä pohjaa aiemmin esitettelemääni ajatukseen siitä, että jonkun tarve seksiin olisi toisen itsemääräämisoikeutta tärkeämpi asia. Jotkut menevät vielä pidemmälle ja tuntuvat ajattelevan, että heidän oikeutensa seksiin itselleen kaikkein mieluisimpien kumppaneiden kanssa on kaikkea muuta suurempi. Tämä näkyy keskustelupalstoilla: moni sanoo, että ajatus seksittä elämisestä on kamala, mutta sekin olisi parempi vaihtoehto kuin ruman ja lihavan naisen paneminen. Kurjaa pudottaa porukkaa alas pilvilinnoista, mutta mitään ihmisoikeuspykälää, jossa taattaisiin oikeus työntää kulli säännöllisiin väliajoin kauniiden nuorten naisten (tai muiden sopivaksi katsottujen henkilöiden) ruumiinaukkoihin, ei toivottavasti koskaan tule.




Lopputulemana voidaan siis todeta, että vaikka panettaisi niin että järki meinaa lähteä, seksi (ainakaan kenenkään toisen kanssa) ei ole minkään sortin perustarve tai oikeus, jonka toteutuminen pitäisi taata. Tarve ja oikeus nautinnolliseen seksielämään on tosiasia, mutta muita ihmisiä niiden toteuttamiseen ei voida velvoittaa, vaan oikeus on tässä asiassa aivan jokaisen omissa käsissä. Pun todellakin intended.

Aiheeseen liittyvää:

Miksi mies ei saa seksiä?

Mies vaikka väkisin

En ole ilmainen huora, vaikka bloggaankin seksistä

Seuraa blogiani myös Instagramissa ja Facebookissa.

sunnuntai 1. joulukuuta 2019

BDSM – vinkit kokemattomille ja vähän kokeneemmillekin

Haluaisitko maustaa parisuhteesi seksielämää pienellä BDSM-viballa? Kenties sidonta, valtaleikit tai muu vastaava kiinnostaa, mutta sopivaa leikkikaveria ei ole löytynyt? Ehkä olet jotain jo kokeillutkin, ja kaipaat uusia näkökulmia aiheeseen? Jatka lukemista, sillä tässä postauksessa kerron parhaat neuvoni jännittävään ja turvalliseen BDSM-seksiin!

Alkajaisiksi kannattaa kerrata perusasiat ja lukaista läpi aikaisempi BDSM-aiheinen blogitekstini. Olen kysynyt tekstin lukeneilta seuraajiltani, mitä muuta he haluaisivat aiheesta tietää, ja pyrin nyt tässä vastaamaan heidän toiveisiinsa. Suosittelen aiheesta kiinnostuneille ehdottomasti myös Tiia & Jouni Forsströmin BDSM-aapista, joka on erittäin kattava ja informatiivinen.



Turvallisuus syntyy suostumuksesta ja luottamuksesta


Kuten kaikessa seksissä, suostumus on avainasemassa myös BDSM:ssä. Koska BDSM tarkoittaa niin monia eri asioita, jotka kaikki ovat enemmän tai vähemmän epätavallisia, on tärkeää keskustella konkreettisesti siitä, mihin suostumus tarkalleen annetaan. Tavallisessa vaniljaseksissä voidaan lähteä siitä oletuksesta, että osapuolet todennäköisesti haluavat esimerkiksi sukuelimiään kosketettavan, mutta BDSM-leikeissä ei voida tehdä samanlaisia oletuksia. Näin ollen on ihan hyvä keskustella siitä, mitä ollaan tekemässä, ja onko se kaikille osapuolille ok.

Myös BDSM-seksissä on täysi oikeus muuttaa mieltään kesken kaiken. Niitä tilanteita varten tarvitaan turvasana – jokin sellainen sana, jota ei tulisi normaalisti käytettyä eli jota ei voi ajatella tilanteeseen kuuluvaksi. Näin ollen esimerkiksi ”ei” tai ”lopeta” eivät ole välttämättä hyviä turvasanoja, koska ne voisivat hyvin olla osa BDSM-leikkiä. Muun muassa liikennevalojen värit ovat hyviä, toimivia ja paljon käytettyjä turvasanoja.




Turvasana kannattaa ottaa käyttöön, vaikka vain maustaisi vaniljaansa kevyellä BDSM:llä. Dominoivan osapuolen voi muuten olla vaikea luottaa siihen, että subi todella nauttii, ja saattaa tulkita jokaisen vinkaisun ja värähdyksen merkiksi liiasta kovakouraisuudesta. Subin turvallisuudentunteen lisäämiseksi on hyvä huolehtia turvakeinoista myös silloin, kun puhuminen ei syystä tai toisesta ole mahdollista. Subin kädessä voi olla vaikka jokin esine, jonka tämä voi pudottaa silloin, kun ei pysty turvasanaa sanomaan.

Mitä rajummin leikitään, sitä tärkeämpää on syvä luottamus osapuolten välillä. Luottamus syntyy eri tavalla riippuen siitä, mikä on osapuolten välinen suhde: alistuminen omalle rakastetulle lienee erilaista kuin vaikkapa BDSM-ammattilaiselle tai jollekin puolitutulle. Joka tapauksessa on tärkeää, että ennen yhtäkään sessiota käydään keskustelu, jossa varmistetaan toisen suostumus ja sovitaan rajoista. Tärkeää on myös jälkihoito eli after care, joka voi olla vaikkapa silittelyä sängyllä makaillen tai esimerkiksi hellää ja romanttista vaniljaseksiä. Jälkihoidolla varmistetaan, ettei subille jää kovienkaan otteiden jälkeen kaltoinkohdeltu tai hyväksikäytetty olo. Myös dom voi kaivata rauhoittumista ja hellyyttä session jälkeen ja tietysti varmistusta siitä, että subilla on hyvä olla.



Dom, sub, vai siltä väliltä


Moni tunnistaa itsestään selkeän taipumuksen dominointiin tai alistumiseen. On kuitenkin myös switchejä, eli ihmisiä, jotka viihtyvät kummassakin roolissa. Kumpaakin roolia kannattaa kokeilla ihan jo siitä syystä, että tietää, miltä se tuntuu. Kokeiluista voi myös aueta ihan uusia näkökulmia omaan seksuaalisuuteen ja nautintoon, joten siinä ei todellakaan menetä mitään.

Switch-henkilö ei välttämättä koe luontevaksi tai kiinnostavaksi toteuttaa molempia rooleja saman ihmisen kanssa. Voi olla, että tykkää vaikkapa alistua miehille ja dominoida naisia, tai että on muuten dom, mutta alistuu vain omalle kumppanille. Tässä on todennäköisesti yksi syy sille, että BDSM-harrastajien parisuhteet ovat usein jollain tavalla avoimia.

Aina subina viihtynyt ei ehkä tunne oloaan heti kotoisaksi dominoivassa roolissa. Mitään erityistä syytä sille, miksi subin pitäisi pakottaa itsensä domin rooliin, ei toisaalta ole, joten itseään voi toteuttaa rauhassa myös omaksi kokemassaan roolissa. Jos kuitenkin tahtoisi jännityksestä huolimatta kokeilla, on luottamus jälleen avainasemassa. On hyvä myös muistaa, että D/s -juttujakin saa kokeilla pilke silmäkulmassa: ei domin tarvitse olla haudanvakava ja ilkeä, vaan saa myös nauraa. Seksi on iloinen asia, eikä BDSM ole poikkeus mustanpuhuvasta mielikuvastostaan huolimatta. 

Mistä löytää leikkikaveri?


Oli sitten dom, sub tai switch, tarvitaan seksuaalisuuden toteuttamisen tueksi usein kumppani. Sellaisen löytämisen helppous tai vaikeus riippuu pitkälti siitä, onko haussa pelkkä leikkikaveri vai kenties ihan parisuhdekumppani. Erikoisemmat mieltymykset ja fetissit voivat myös vaikeuttaa kumppanin löytämistä, jos hakee nimenomaan samoista jutuista syttyvää ihmistä.

Sessioseuran etsijöille hyvä paikka tutustua ihmisiin on esimerkiksi BDSM-bileet. Bileitä ja tapahtumia järjestetään ympäri Suomen, ja niistä jos jostain löytää varmasti samanhenkistä porukkaa. Bileistä löytyy tietoa esimerkisi BDSM-baarin sivuilta. Sieltä löytyy myös keskustelupalsta, jossa on niin kaikille avoimia kuin kirjautuneille käyttäjille rajattuja alueita.

Myös deittisovellukset, kuten Tinder, voivat olla hyviä paikkoja löytää BDSM-henkistä seksiseuraa. Muistan selaillessani törmänneeni useasti niin subia etsiviin dominoiviin miehiin kuin myös alistumisesta pitäviin, dominaa hakeviin tyyppeihin. Pari kertaa tuli vastaan sellaisiakin profiileja, joissa toivottiin seuraa varsin spesifien fantasioiden toteuttamiseen. Se, onko Tinderissä tavattu tyyppi se luotettavin mahdollinen valinta sessioseuraksi, on sitten toinen asia.

Homma mutkistuu hieman, jos haussa on BDSM-seksistä tykkäävä parisuhdekumppani. On ihan tarpeeksi vaikeaa löytää sellainen ihminen, jonka kanssa haluaisi ryhtyä suhteeseen, eikä sitä yhtään helpota se, että on vielä varsin spesifejä seksitoivomuksia. Toisaalta kumppaniehdokkaan ei välttämättä tarvitse olla mikään kokenut BDSM-konkari, vaan pieni kytevä kiinnostuskin riittää. Yhdessä sitä kiinnostusta voi lähteä syventämään. En tiedä onko itselläni käynyt vaan tosi hyvä tuuri, mutta BDSM-jutuista kiinnostuneita miehiä ei ole ollut erityisen vaikeaa löytää. Tiedän myös faktana, että lukijoideni joukossa on paljon BDSM:stä ja kinkyjutuista kiinnostuneita tyyppejä. Pitäisikö toimia Amorina ja koettaa järjestää leikkikaveria kaipailevia tyyppejä yhteen? ;)




Hyvä vaihtoehto rajumpien leikkien ystäville on myös ammattilaisten puoleen kääntyminen. Ammattilainen osaa toteuttaa vaarallisemmatkin fantasiat turvallisesti, joten vaikkapa neulaleikit ja sen sellaiset kannattaa jättää asiansa todella osaavien käsiin. Ammattilaista kannattaa harkita silloinkin, jos toiveissa on kunnon BDSM dungeon eli dunkkari -kokemus. Harvalta tavalliselta ihmiseltä kuitenkaan löytyy kotoa isoja ja kalliita välineitä ja BDSM-huonekaluja.

Välineiden suhteen vähemmän on mielestäni enemmän, ainakin alkuvaiheessa. Ensimmäisenä ei kannata lähteä seksikauppaan ostoksille, vaan alkuun pääsee kotoa löytyvillä tarvikkeilla. Sidontaan sopivat mm. huivit, narut tai vaikka nippusiteet, ja piiskaamiseen voi kokeilla vyötä. Pelkällä kädellä lyöminen voi myös olla paljon intensiivisempi kokemus kuin piiskalla. Kannattaa ensin tutustua siihen, mitkä jutut saavat syttymään eniten, ja sen jälkeen investoida niihin liittyviin välineisiin. Välineurheilua BDSM ei mielestäni missään nimessä ole, vaikka rahaa tähänkin harrastukseen saa kyllä halutessaan uppoamaan.




Antoisia hetkiä BDSM:n parissa!

Aiheeseen liittyvää:

Kun perusseksi ei riitä

Seksi, läheisyys ja sinkkuelämä

Miksi seksi hävettää?

Seuraa blogiani myös Instagramissa ja Facebookissa.

torstai 28. marraskuuta 2019

Ei ole yhdentekevää, mitä nimeä käytät alapäästäsi

Suomen kielestä tuntuu puuttuvan hyvät yleisnimitykset sukuelimille. Niitä kuvaavia sanoja on pilvin pimein, mutta kaikki tuntuvat joko turhan roiseilta, huvittavilta tai lääketieteellisiltä. Usein koko asia kierretään puhumalla vain alapäästä tai ”siitä”, joka on omiaan lisäämään epämääräistä salaperäisyyden ja häpeän verhoa seksin ja muiden intiimialueisiin liittyvien asioiden ympärillä.

Yhteiskuntamme kaipaa kipeästi suoraa ja avointa seksipuhetta kiertelyn ja kaartelun tilalle. Mutta miten puhua asioista niiden oikeilla nimillä, jos hyviä nimiä ei ole?


Kun kaikki sanat ovat vääriä


Seksuaaliterapeutti ja bloggari Marja Kihlström julkaisi viime keväänä naisen orgasmiin liittyvän Iso O -harjoituskirjan. Vaikuttajille järjestetyssä julkkaritilaisuudessa teimme kirjasta harjoituksen, jossa tehtävänä oli keksiä tietyn aikarajan sisällä mahdollisimman monta nimitystä jalkovälissämme sijaitsevalle asialle. Nimiä kertyi 57. Silti yksikään niistä ei tunnu sellaiselta hyvältä, neutraalilta sanalta, jota voisi tilanteessa kuin tilanteessa käyttää.

Pimppi on sanana kiva, mutta aika epäseksuaalinen, jotenkin pikkutyttömäinen. Pillu taas on todella porno ja seksillä kyllästetty sana. Vagina on liian lääketieteellinen, ja sitä paitsi viittaa pelkästään siihen reikään. Vulva tarkoittaisi koko aluetta, mutta se ei ole suomen kieleen kovin hyvin vakiintunut. Emätin on maailman hirvein sana, kliinisyydessään todellinen seksintappaja. Tussu, toosa, tuhero ja muut vastaavat taas ovat hauskoja, mutta eivät erityisen käyttökelpoisia seksitilanteessa – tai silloinkaan, kun asioi vaikkapa gynekologilla.

Olen käyttänyt täällä blogissa usein pimppi-sanaa ja itselleni siinä ei olisikaan mitään ongelmaa. Pimppiä lähemmäs neutraalia sanaa ei tästä asiasta puhuttaessa oikein pääse. Ongelmana on vain sopivan sanan keksiminen silloin, kun on tarve puhua samassa tekstissä myös miehen sukuelimistä. Pimpin selkeä vastinpari on pippeli, joka ei kyllä parhaalla tahdollakaan sovi kuvaamaan aikuisen ihmisen jalkoväliä.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä myös miesten tapauksessa. Nimitykset tuntuvat jakaantuvan kahteen leiriin: on voimakkaita, jämäköinä seisovia ja järkähtämättöminä penetroituvia kuten kulli ja kalu sekä hassuja ja vähemmän seksuaalisia nimityksiä kuten kikkeli, muna ja lerssi. Lääketieteellinen siitin on vielä vastinpariaan emätintä kamalampi, eikä sitä kukaan tunnu koskaan missään käyttävänkään. Neutraalein vaihtoehto on penis, jota voi jopa käyttää nauramatta tai punastelematta.

Nyt ehkä kysytte, mikä ongelma tässä muka on, kun meillä on ihan hyvä sana kummankinlaisista värkeistä. Pimppi ja penis eivät kuitenkaan oikein sovi sanoina yhteen, joten ei tunnu luontevalta puhua niistä yhdessä. Näennäisestä neutraaliudestaan huolimatta ne eivät siis kuitenkaan ole merkitykseltään täysin saman tason käsitteitä.



Kieltä muuttamalla kohti vapaampaa seksipuhetta


Kielillä on taipumus muuttua ja elää, ja toisinaan muutosprosessit lähtevät liikkeelle tietoisistakin valinnoista. Sitä tehdään nytkin, kun pyritään vakiinnuttamaan käyttöön muun muassa sukupuolineutraaleja ammattinimikkeitä. On myös paljon sanoja, joiden merkitys on aikojen saatossa muuttunut neutraalista ja hyväksytystä sopimattomaksi, ja toisinpäin. Näin ollen voisimme mainiosti alkaa tietoisesti käyttää tiettyjä sanoja myös sukuelimistä, ja yrittää muuttaa niiden merkitystä neutraalimmiksi.

Tämän pyrkimyksen nimissä aion nyt itse alkaa puhua pillusta ja kullista. Ne sopivat mukavasti yhteen, ja kummankin merkitys on roisihko ja seksuaalissävytteinen. Tavoitteenani on tehdä merkityksistä neutraalimmat niin, että sanat sopisivat käytettäväksi sekä seksitilanteessa että myös vaikkapa lääkärin vastaanotolla.

Tällainen sanojen neutralointi on tärkeä osa seksistä ja seksuaalisuudesta puhumisen normalisointia. Mitä enemmän puhutaan vaikkapa pilluista ja kulleista, sitä paremmin niihin tottuu, eivätkä ne enää särähdä korvaan. Nyt ne häiritsevät, koska ne viittaavat asioihin, joista ei ole ennen saanut puhua. Nyt kuitenkin saa, ja jotta voisimme sen kunnolla tehdä, tarvitsemme toimivia sanoja ja käsitteitä. Koska kyseessä ei ole uusi innovaatio, uutta sanastoa ei tarvitse erikseen keksiä: meidän täytyy vain poistaa häpeällisyys niiden olemassa olevien sanojen yltä.

Näkisin tärkeänä, että sukuelimille saataisiin nimenomaan ne yhdet hyvät perusnimitykset. Kuitenkin jo se, että käyttää värkeistään ylipäätään jotain konkreettista sanaa, on jo hyvä alku. Kaikenlaiset etupyllyt voitaisiin jättää jo historiaan, mutta muuten on toki mainiota hyödyntää kielemme huikeaa synonyymivarantoa ja valita sanojen joukosta omaan suuhun parhaiten sopivat nimitykset omille ja toisten värkeille. Tehdään siis historiaa ja muutetaan seksuaalisuuden kielen suunta!

Aiheeseen liittyvää:




Seuraa blogiani myös Instagramissa ja Facebookissa.

perjantai 22. marraskuuta 2019

Burleskista, seksikkyydestä ja oikeudesta omaan kehoon

On se kumma juttu, kuinka naisen tai naisoletetun keho ja seksuaalisuus eivät vieläkään kuulu hänelle itselleen. Ei tarvitse kuin poseerata vähissä vaatteissa jossain somekuvassa, niin jo olet ”huomiohuora”, jolla on huono itsetunto. Joidenkin mielestä feministi ei saa olla seksikäs, koska se tukee feminiinisten kehojen objektifioimista. Ja auta armias, jos oman seksikkyyttä tai seksuaalisuutta käyttää jotenkin hyödykseen ja tekee sillä vaikka rahaa: se se vasta kertookin epäfeministisestä arvomaailmasta ja vakavasta henkisestä tasapainottomuudesta.

Ilmeisesti joidenkin on kovin vaikea ymmärtää, että toisten mielestä seksikäs pukeutuminen, vähäpukeisten kuvien ottaminen tai vaikka strippaaminen voi olla hauskaa tai jopa voimaannuttavaa. Vaikka kannatetaan kehollista itsemääräämisoikeutta, oman vartalon julkinen esitteleminen on kuitenkin jostain syystä väärin. Samalla uskotaan myös, ettei kukaan täysissä järjissään oleva haluaisi vapaaehtoisesti tehdä seksityötä. Jokainen itseään kunnioittava nainen valitsee luonnollisesti kunnollisuuden ja siveellisyyden näyttäytyen seksuaalisena vain omalle kumppanilleen. Julkisesti avoimen seksuaalisissa naisissa on jotain arveluttavaa, ja heidät saatetaan nähdä jopa uhreina, jotka vahingoittavat käytöksellään itseään.




Älykäskin voi olla seksikäs


Olin viime viikolla katsomassa Fetish Burlesque Show -nimistä tapahtumaa, jossa nimensä mukaisesti nähtiin lukuisia upeita fetissiteemaisia burleskiesityksiä. Lavalla nähtiin myös yllätysesiintyjinä Himocast-podcastin Kaisa Merelä ja Jenni Janakka. Pidin kummankin esityksestä: Jennin veto oli humoristinen ja viihdyttävä, Kaisan taas rohkea ja seksiä tihkuva. Sellaista osasi häneltä toki odottaakin hänen Instagraminsa perusteella, jossa on paljon seksikkäitä kuvia ja silloin tällöin myös kuumia tanssivideoita.

Kaikki eivät olleet kanssani samaa mieltä, sillä Jodelin @blogijuorut-kanavalla Kaisan esitystä kritisoitiin nyrpeästi. Kaisasta puhutaan palstalla usein aika närkästyneeseen sävyyn, sillä hänen seksuaalisuutensa tuntuu olevan monille liikaa. Monessa kommentissa todettiin tälläkin kertaa Kaisan olevan huomionhakuinen ja tyrkky, ja joissain jopa kyseenalaistettiin hänen mielenterveytensä tilaa. Jenni sai parempaa palautetta, sillä hän oli ”tajunnut pitää vaatteet päällä”. Ikään kuin Kaisa olisi jotenkin tyhmyyttään riisunut vaatteensa kaiken kansan edessä. Huvittavaa kyllä, Kaisalla itsellään oli taka-ajatuksena nimenomaan näyttää, että älykäs, menestynyt, ahkera ja herkkä nainen voi olla myös syntisen seksikäs. Jodel-kansan reaktio osoitti hyvin, kuinka paljon asenteissa vielä on parantamisen varaa.

Surullista henkistä tasapainottomuutta täynnä tämäkin kuva.

Kaisa puhui hiljattain Instagramissaan myös siitä, kuinka ärsyttävää on, että naisen seksuaalisuus halutaan usein nähdä jotenkin tahattoman viattomana. Kun hän postasi kuvan, jossa hän poseeraa pakarat paljaana, joku mies tuli kommentoimaan, että taas sulta unohtui housut kotiin. Kaisa vastasi, että ei muuten unohtunut, vaan ihan tarkoituksella otin ne pois. Miten voi vieläkin olla niin ennenkuulumatonta, että joku haluaa aivan itse omasta vapaasta tahdostaan poseerata ilman housuja Instagramissa? Miksi vaihtoehtona on joko pitää yllä jotain viattomuuden illuusiota väittämällä, että hupsista tässä vahingossa vähän vilauttelin, tai sitten tulla leimatuksi huomionhakuiseksi ja henkisesti tasapainottomaksi tai traumatisoituneeksi? Miksi omaa seksuaalisuutta ja seksikästä vartaloa ei voisi näyttää vain omasta halusta, tai käyttää niitä vallan välineenä omia tarkoitusperiä edistämään?

Feminismi ja seksikkyys eivät ole toistensa vastakohtia


Feminiinisten kehojen rajaaminen pelkästään miesten nautintoon tarkoitetuiksi objekteiksi on tietysti väärin, ja sitä vastaan täytyy taistella. Keinoista ei kuitenkaan aina päästä yhteisymmärrykseen: jotkut feministit näkevät kaikenlaisen ulkonäköön panostamisen ”miehisen katseen” (male gaze) kohteeksi suostumisena ja siksi pitävät feministisempänä valintana häivyttää olemuksestaan kaiken seksikkyyden. Vielä pidemmälle menee SWERF eli sex work exclusionary radical feminist: tämän näkökannan mukaan kaikki seksityö on syrjiviä rakenteita tukevaa, ja pitäisi siksi kieltää lailla. Näiden käsitysten kannattajat eivät tunnu tajuavan, että heidän näkemyksensä vie feminismin vain ojasta allikkoon: seksityön kieltäminen ja seksikkyyden häivyttäminen on yhtä rajaavaa, ellei rajaavampaa kuin naiselle perinteisesti asetettu objektin rooli. Jos todella tavoitellaan vapautta määrätä omasta kehosta, on sallittava myös miehisen katseen kohteeksi antautuminen ja seksityön tekeminen.




Eräs toinen kirjoittaja muotoili asian näin:

I feel that women are fighting against the over-sexualisation of their body because for centuries, they have felt that their body didn’t belong to them but to their father, husband, guy passing by in the street, society. They were allowed to tell them what to wear, whether to cover up or strip, and give their opinion/appreciation of their body. Over the years, they lost control of their appearance, belonging to both public and private spaces but in different ways, which embodied their enslavement to all kind of male figures.

Telling the world that women can’t feel respected if their body is seen as sexy and that in order to be feminist, they should desexualize their body isn’t it creating a feminist uniform rather than a feminist voice? Isn’t it enslaving women again to their unavoidable condition of sexually arousing creature as they try to fight against it hence legitimating it. If the ultimate purpose of feminism is to win our body back, should we suppress feminine features or exacerbate them?




Voimaantumisen ja kehopositiivisuuden nimissä saa toki tiukempienkin feministien mielestä olla alasti. Tässä artikkelissa todettiin, että Emma Watson ja Lena Dunham poseerasivat tahoillaan lehdessä vähissä vaatteissa ja saivat kuvauksista hyvin erilaista palautetta. Dunhamia kiiteltiin rohkeudestaan, Watsonia taas kritisoitiin siitä, kuinka hän on ”alentanut” itsensä. Ainoa syy tälle erolle oli se, että Watson vastaa Dunhamia paremmin kuvaa prototyyppisen seksikkäästä ja hyvännäköisestä ihmisestä. Kun siis vaikkapa lihava ihminen näyttää vartaloaan, se nähdään rohkeana ja voimauttavana, mutta kun hoikka ja ns. etuoikeutetun kehon omaava tekee saman, hän tekeekin itsestään objektin – riippumatta siitä, mikä agenda henkilöllä itsellään on ollut. Hyväksyttävän ja ei-hyväksyttävän erottaa siis pitkälti se, kuinka hyvin jonkun keho vastaa kauneusihanetta, toisin sanoen miellyttää miehistä katsetta. Miten tämä tukee feminismin ja kehopositiivisuuden ajatusta ihmisten ja kehojen samanarvoisuudesta, on ainakin minulle mysteeri.




Pidin kovasti Fetish Burlesque Show’sta ja sen upeista ja rohkeista esiintyjistä. Vaikka esitykset olivat seksikkäitä ja varmasti joidenkin mielestä myös kiihottavia, esiintyjät eivät olleet mitään tahdottomia objekteja tai uhreja, joita pitäisi sääliä. En myöskään usko, että heidän tarpeensa riisuutua lavalla kumpusi mistään sisäisestä rikkinäisyydestä tai traumoista. He eivät olleet lavalla hakemassa muiden hyväksyntää, vaan omasta halustaan ja esiintymisen ilosta.

Ei ole väärin haluta pitää vaatteet päällään ja jättää seksuaalisuus intiimiksi ja yksityiseksi asiaksi. Mitään väärää tai paheksuttavaa ei kuitenkaan ole siinäkään, että haluaa näyttää vartaloaan ja käyttää ulkonäköään tai seksuaalisuuttaan hyväkseen. Tasselien pyörittäminen lavalla, pakarat paljaana poseeraaminen tai edes seksin harrastaminen rahasta ei tarkoita, etteikö ihminen voisi olla älykäs, henkisesti tasapainoinen tai feministi. Ja mitä sitten, jos jonkun syy tehdä näitä asioita on jollain lailla kyseenalainen? Eiköhän nyt olisi vihdoin korkea aika ihan oikeasti oppia, että jokainen on vapaa tekemään kehollaan mitä haluaa, eikä muilla pitäisi olla siihen mitään sanomista.

Aiheeseen liittyvää:


Seuraa blogiani myös Instagramissa ja Facebookissa.

perjantai 8. marraskuuta 2019

Ekaa kertaa seksimessuilla

* Messuliput saatu

Kävimme viime viikonloppuna poikaystäväni kanssa piipahtamassa Sexhibition -seksimessuilla. Kumpikaan meistä ei ollut aikaisemmin messuilla käynyt, joten uteliaina lähdettiin meininkejä katselemaan. Kokemus osoitti osan messuihin liittyvistä ennakkokäsityksistäni virheellisiksi, ja osaltaan taas vahvisti sitä kuvaa, joka minulla messuista on.

Tarkoitukseni oli taltioida messutunnelmaa teillekin, ja minulle oli messujen puolesta järjestetty kuvauslupakin. Unohdin kuitenkin kamerani akun kotiin, joten en sitten voinutkaan kuvata mitään. Oh well. Saatte siis tyytyä sanalliseen kuvailuun, ja voihan se toki olla parempikin: mitään kovin somen sääntöjen mukaista en kuitenkaan olisi juuri saanut kuvattua…

Ihan tavallisten ihmisten tapahtuma


Messuilla riitti kaikenlaista nähtävää ja ihmeteltävää. Oli kaksi esiintymislavaa ja niiden yhteydessä baarit, toisaalla seksileluja ja -välineitä pursuilevia kojuja sekä eri näytteilleasettajien pisteitä. Me keskityimme eniten visuaaliseen antiin ja kävimme katsomassa esityksiä samalla virvokkeita nautiskellen. Oli hauskaa myös vaan seisoskella viinilasi kädessä katsella muita messukävijöitä.

Omassa päässäni olin ajatellut stereotyyppiseksi seksimessuvieraaksi jonkun vanhan pervon äijän, joka kulkee ympäriinsä kikkeli kädessä silmät kiiluen. Olen siksi aikaisempina vuosina arastellut Sexhibitioniin lähtemistä yksin, koska olen pelännyt saavani joukon ahdistelijoita kimppuuni. Mitään tällaista messuilla ei kuitenkaan ollut havaittavissa: kävijäkunta oli sukupuolijakaumaltaan varsin tasaista, enkä nähnyt yhtäkään kikkeliäkään. Pariskuntia näkyi paljon, kuin myös (lähinnä miesoletettujen) kaveriporukoita. Nähtiin jopa monia iäkkäämpiä pariskuntia, josta yllätyin ja ilahduin. Sanoin poikaystävällenikin, että tuossa ollaan sitten me kolmen-neljänkymmenen vuoden päästä.

Törmättiin myös muutamiin tuttuihin, ja oli hauskaa, miten luontevia tilanteet olivat, vaikka tavallaan oltiinkin aika arkaluontoisen asian äärellä. Messukävijät lienevätkin suurelta osin oman seksuaalisuutensa kanssa sinut olevaa porukkaa, jolla ei posket punehdu, vaikka vastaan kävelisi entisiä työkavereita tai ties ketä. Messuilla ei ollut ollenkaan sellainen olo, että tapahtuma olisi joku pervoille tarkoitettu salainen irstailun tyyssija, vaan tosi vahvasti oltiin tavallisina ihmisiä meitä kaikkia koskettavan kivan asian äärellä. Messukävijöiden silmiinpistävä tavallisuus olikin itseäni eniten ilahduttava asia. Siellä todella sai olla sellainen kuin on, pistää päälle lateksiset korkosaappaat tai kokonahka-asun, tai saapua paikalle tavallisesti farkuissa ja hupparissa.

Me olimme poikaystäväni kanssa jotain tuosta välistä: aloitimme illan Kansallisbaletissa kulttuurielämysten parissa, jossa joimme kallista shamppanjaa ykköset päällä. Messuille saapuessamme minä kiskaisin hameenhelmaa siveellisen rajan ylittäväksi, ja poikaystäväni avasi kauluspaidastaan pari nappia. Toimivaa ja monikäyttöistä.




Hauskaa, mutta pinnallista viihdettä


Messukäyntimme jäi valitettavan lyhyeksi samalle illalle sattuneen toisen kulttuuririennon vuoksi, mutta ehdimme kuitenkin käydä katsomassa kaksi esitystä ja ihmetellä meininkiä myös muuten vaan. En ollut koskaan ennen nähnyt strippausta, joten olin sanoinkuvaamattoman innoissani. Ensimmäinen näkemämme esitys olikin kovasti mieleeni: esiintyjä oli kaunis ja sensuelli ja esitys kaunis ja viehkeä kokonaisuus. Minua innostuneempi oli varmasti vain se nuori sälli, jonka esiintyjä kutsui lavalle kanssaan ja joka sai nauttia kaikesta oikein vip-paikalta. Jälkimmäisestä show’sta en juuri välittänyt: sen parasta antia oli lähinnä esiintyjien ilo, joka välittyi katsomoon asti mainiosti.

Vaikka esityksiä oli ihan hauskaa katsoa, ne eivät saaneet varsinaisesti viisareitani värähtelemään. Pornosta tuttu naiskehon representaatio toistui niin esiintyjissä, juontajissa kuin käsiohjelman kannessakin, ja tuntui jokseenkin tunkkaiselta. Olisin kaivannut moninaisempia kehoja, mutta aika samasta muotista veistetyiltä esiintyjät vaikuttavat myös tapahtuman kuvagallerian perusteella. Esityksiä olisi toki ollut joka lähtöön ja valitettavasti missasimme kaikki sellaiset esitykset, jotka olisivat potentiaalisesti voineet olla seksuaalisessakin mielessä kiinnostavia.

Himocast-podcastissa spekuloitiin pari viikkoa sitten, millaiset voisivat olla tulevaisuuden seksimessut. Keskustelussa nousi esiin paljon sellaisia elementtejä, jotka nyt jäivät messuilta puuttumaan. Uutta lähestymiskulmaa tämän iänikuisen naiset miesten katseiden kohteena -asetelman tilalle kyllä todella kaivattaisiin. Tykkäsin podcastissa esitetystä ajatuksesta järjestää seksimessujen sijaan seksuaalisuusmessut. Tapahtuma on tällaisenaan hauska ja viihdyttävä, mutta sillä voisi olla enemmän annettavaa, jos todella sukellettaisiin pintaa syvemmälle.

Vierailu Sexhibition -messuilla oli joka tapauksessa hauska ja kiinnostava kokemus. Ensi vuonna täytyy laittaa tapahtuma ajoissa kalenteriin, että osaan olla sopimatta muita rientoja samoille päiville. Kiinnostaisi nimittäin nähdä ainakin Puuhalavan kuuluisa Yleisön herkkuhetki -osio, jossa kuka tahansa saa kiivetä lavalle tekemään melkein mitä tahansa. Tällä kertaa väsymys voitti ja jouduimme lähtemään kotiin siinä vaiheessa, kun lavaa vasta lämmiteltiin kahden tankotanssijan ja yhden pariskunnan kevyen suuseksi-kiusoittelun toimesta. Kovasti jäi myös kiehtomaan tuttavien mainitseva nakuileva mies, jonka näkemiseltä ei messuilla kuulemma voi välttyä, mutta joka väisti omat silmämme tällä kertaa onnistuneesti.

Aiheeseen liittyvää:

maanantai 4. marraskuuta 2019

Tasa-arvoa ehkäisyyn

Kun ihmiset harrastavat seksiä, tarvitaan ehkäisyä väliin. Sen merkitys korostuu erityisesti cisheteroiden seksissä, johon sisältyy raskauden mahdollisuus. Sen aikaansaamiseksi tarvitaan kaksi ihmistä, mutta jostain syystä riskin eliminointi jää usein kohdullisen osapuolen vastuulle. Ei ole epätavallista törmätä miehiin, jotka pitävät hormonaalisen ehkäisyn käyttöä itsestäänselvyytenä jokaisen naisen kohdalla.

Perusoletus tuntuu olevan, että kun cismies ja cisnainen ovat parisuhteessa, nainen ottaa ehkäisyn hoitaakseen. Jonkinlaisen ehkäisyn, kuten vaikkapa e-pillereiden aloittamista pidetään asiana, joka kuuluu erottamattomasti lähes jokaisen nuoren naisen elämään. Pojat ja miehet taas pääsevät helpolla, kun voivat luovuttaa vastuun ehkäisystä naisille, ja elää elämäänsä ehkäisyasioista välittämättä.

En pidä siitä, että hormonaalinen ehkäisy, erityisesti e-pillerit, nähdään selviönä, jonka riskejä vähätellään. Harva tietää, että ehkäisyvalmisteilla voi olla vakavia tai jopa hengenvaarallisia sivuvaikutuksia. Ne ovat harvinaisia, mutta kaikenlaisia pienempiäkin sivuvaikutuksia esiintyy valtavasti. Ei tunnu reilulta, että naiset joutuvat kantamaan ehkäisyn taakan omassa kehossaan miesten ollessa tyytyväisiä vapaamatkustajia. Olisi kiva, jos vastuu ehkäisystä jakautuisi tasaisemmin, tai edes että kummallakin parisuhteen osapuolella olisi sopivaa ehkäisyä valitessa realistinen käsitys eri ehkäisymuotojen vaikutuksista.



Sivuvaikutukset eivät ole leikin asia


Aloitin itse yhdistelmäehkäisypillerit 16-vuotiaana, ja söin niitä viisi vuotta. Kaikki tuntui sujuvan aluksi hyvin, mutta sitten aloin kärsiä kuukausittain toistuvista päänsäryistä, joista kehittyi nopeasti migreeni. Muutaman vuoden jälkeen päätin vaihtaa halvempaan pillerimerkkiin, koska tuntui typerältä maksaa isoja summia kovasta päänsärystä. Merkin vaihto ei kuitenkaan helpottanut tilannetta, mutta toi tullessaan iho-ongelmat sekä sekopäiset mielialanvaihtelut, jotka tekivät minusta aivan eri ihmisen. Parisuhteeni alkoi voida jatkuvan sekoiluni vuoksi huonosti, joten lopetin pillerit, ja migreeniä lukuun ottamatta oireet poistuivat kahdessa viikossa.

Lopettamisen jälkeen tajusin kärsineeni tietämättäni koko ajan myös haluttomuudesta ja kostumisongelmista. Olin ajatellut, etten ole niin kovin seksuaalinen ihminen, eikä seksi nyt vaan ole minun juttuni. Noh, kuten olette ehkä huomanneet, se osoittautui varsin virheelliseksi luuloksi. Vaikka en sitä silloin tajunnutkaan, pillerit olivat olleet haluilleni jonkinlainen sammutuspeite, joka tukahdutti ne. Ero entiseen oli kuitenkin jo sen pari viikkoa lopettamisen jälkeen niin huomattava, että ehkäisyn vaikutus oli aivan kiistämätön.

Huonomminkin olisi toki voinut käydä. Katsoin eilen Mitä mietit, Ronja Salmi? -dokumenttisarjan jakson, jossa Salmi tapaa nuoren, vakavasti e-pillereiden takia vammautuneen tytön. Hän oli saanut pillereiden vuoksi veritulpan, joka vei hänet lähelle kuolemaa ja aiheutti aivovamman. Veritulppariski on pieni, mutta yhdistelmäehkäisy (eli sellainen, jossa käytetään estrogeenijohdannaisia) tekee siitä kymmenkertaisen. Pillereitä tai muuta yhdistelmäehkäisyä ei siis saisi käyttää, jos lähisuvussa on ollut veritulppia.


Missä viipyy miesten e-pilleri?


En tiedä, aiheuttivatko e-pillerit minulle migreenin vai olisiko se puhjennut muutenkin jossain vaiheessa, tai kuinka suuri osa esimerkiksi haluttomuuteen liittyvistä ongelmista liittyi siihen, etten vielä tuntenut itseäni ja seksimieltymyksiäni kovin hyvin. Näihin on mahdotonta vastata, koska olin pillerit aloittaessani 16-vuotias ja vasta aloittelin seksielämääni. En tiennyt, miten kehoni olisi toiminut ilman pillereitä, joten en osannut kyseenalaistaa tuntemuksieni normaaliutta. Sama tapahtuu monille muillekin nuorille tytöille, jotka itseni tavoin opettelevat elämään kurjien sivuvaikutusten kanssa, koska eivät osaa yhdistää niitä pillereihin tai jopa ajattelevat niiden kuuluvan asiaan. Sivuvaikutuksista nimittäin puhutaan pitkälti siihen sävyyn, että ne ovat normaaleja pikkuvikoja, jotka ovat osa naisena olemista.

Myös miesten tietämys ehkäisyn sivuvaikutuksista on varsin kapea. Tiedetään, että sivuvaikutuksia voi tulla, mutta niitä pidetään pieninä ja siedettävinä. Tästä syystä on jopa huvittavaa, että kun miesten hormonaalista ehkäisyä kehiteltäessä on huomattu samanlaisia sivuvaikutuksia, niitä on pidetty liian isoina esteinä valmisteiden käyttöönotolle. Näköjään naisen voidaan siis olettaa kärsivän kaikenlaista paskaa seksin harrastamisen takia, mutta samaa ei olla valmiita ottamaan omalle kontolle. Lääkeyhtiötkään eivät halua lähteä kehittämään valmisteita, koska niille ei nähdä markkinoita: miesten ei uskota haluavan altistaa itseään sivuvaikutuksille, joista naisten on katsottu kärsivän vuosikymmenten ajan. Suoraselkäistä kuin mikä.

Sekään ei toki ole hyvä tai oikein, että miehet joutuisivat jatkossa kärsimään sivuvaikutukset naisten sijaan – siinähän vain siirretään vahinkoa eteenpäin. Parempi ratkaisu olisi alkaa nähdä muut ehkäisymuodot varteenotettavina vaihtoehtoina myös parisuhteessa. Kondomin käyttö yhdistetään ihan turhaan satunnaiseen irtoseksiin kuuluvaksi, kun se toimii erittäin hyvin myös vakituisen parisuhteen ehkäisykeinona. Ei sivuvaikutuksia, käyttö on helppoa, ja kaupan päälle selviää vähemmällä sotkulla. Varsinkin nuorilla kondomia pitäisi ehdottomasti pitää ensisijaisena ehkäisykeinona hormonaalisen ehkäisyn sijaan myös parisuhteissa.




Ehkäisyvastuu on molemmilla


Naisen hormonaalinen ehkäisy näyttäytyy toki miesnäkökulmasta varmasti houkuttelevana vaihtoehtona, koska vastuun ehkäisystä voi luovuttaa toiselle ja pääsee itse painelemaan huolettomasti paljaalla. Pitkäaikainen kondomin käyttö ei houkuttele, koska sen kanssa paneminen ei kuulemma tunnu yhtä hyvältä. Se on toki validi pointti, mutta sen painoarvo vaakakupissa hormonaalisen ehkäisyn sivuvaikutuksiin nähden kyseenalainen. Vaatii aikamoista röyhkeyttä olettaa, että toinen ottaisi mukisematta kantaakseen haluttomuuden, päänsäryt, vuotohäiriöt, painonnousun, iho-ongelmat, mielialanvaihtelut ja kohonneen veritulppariskin vain siksi, että mies saisi panna ilman kortsua.

Joiltakuilta tätä röyhkeyttä ilmeisesti kuitenkin löytyy. Postasin viime kesänä Instagramiini meemin, jossa tiivistettynä kummasteltiin miesten intoa säätää tiukkoja aborttilakeja ja haluttomuutta ottaa vastuuta ehkäisystä tai seksin harrastamisen seurauksista. Tämän jälkeen sain eräältä seuraajaltani viestin, jossa hän tulikivenkatkuisesti tilitti tekopyhyydestäni: kuinka voin kutsua itseäni feministiksi ja yhdenvertaisuuden puolestapuhujaksi, kun vaadin miehiä kantamaan KAIKEN VASTUUN ehkäisystä. Hänen mukaansa tasa-arvoa on se, että irtosuhteissa mies kantaa vastuun käyttämällä kondomia ja parisuhteissa nainen hankkii itselleen hormonaalisen tai jonkun muun ehkäisyn. Kondomin käytön vaatiminen pitkässä parisuhteessa on hänen mukaansa sortoa ja miesvihaa. On kuulemma myös aivan typerää väittää, että miehet haluaisivat jotenkin rajoittaa aborttioikeutta. Esimerkkini maailmalta eivät häntä vakuuttaneet, koska ”Alabama on vaan joku pikkukaupunki eikä vaikuta Suomeen”. 




Keskustelun edetessä kävi ilmi, että kondomin käyttö on hänelle itselleen fysiologisista syistä hankalaa. Tällaisissa tapauksissa on totta kai selvää, ettei kondomi ole yksiselitteisesti paras ehkäisymuoto. En myöskään ajattele, että hormonaalinen ehkäisy on aina huono vaihtoehto, vaan monille se sopii ja moni saa siitä apua erilaisiin terveysongelmiin. Tarkoitukseni oli vain kyseenalaistaa tapaamme mieltää ehkäisystä huolehtiminen ensisijaisesti naisten asiaksi. Aborttikeskusteluissa miehen vastuu asiasta loistaa poissaolollaan, vaikka on selvää, etteivät kohdulliset neitseellisesti sikiä. Suomen verrattain hyvä tilanne aborttilainsäädännön suhteen ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö asiat voisi huonontua, tai ettei meidän kannattaisi huolestua esimerkiksi Alabaman, noin viiden miljoonan asukkaan osavaltion, aborttivastaisuudesta.

Hormonaalinen ehkäisy alkaa näyttäytyä miehillekin erilaisessa valossa heti, kun he joutuvat konkreettisesti kosketuksiin sen sivuvaikutusten kanssa. Kun joutuu katsomaan vierestä yhden kumppanin kärsimystä ja sen helpottumista hormonaalisen ehkäisyn lopettamisen myötä, ei ehkä ehdota tulevissakaan suhteissa sen aloittamista. Harva myöskään tietää esimerkiksi veritulppariskistä: omakin poikaystäväni kauhistui, kun juttelimme aiheesta, koska tieto oli hänelle täysin uusi. Hänen mielestään olisi erittäin tärkeää, että varsinkin näistä vakavammista sivuvaikutuksista puhuttaisiin enemmän, jotta kaikilla olisi niistä oikeellista tietoa. Kondomin aiheuttama hankaluus alkaa tuntua aika pieneltä asialta, kun toisella puolella painaa vaakakupissa kumppanin henki.

Joillekuille hormonaalinen ehkäisy sopii erinomaisesti, ja heidän kannattaa sitä ehdottomasti käyttää. Kaikille se ei kuitenkaan sovi, joten olisi tärkeää, ettei sitä tuputettaisi jokaiselle ensisijaisena vaihtoehtona niin terveydenhuoltohenkilökunnan kuin miestenkään toimesta. Miesten hormonaalinen ehkäisy pitäisi myös ehdottomasti saada markkinoille pian, koska vaihtoehdon olemassaolo lisäisi tasa-arvoa itsessään. Myös luonnolliset, kiertotietoisuuteen perustuvat ehkäisymenetelmät ovat nostaneet suosiotaan, ja kenties teknologian kehittyessä niistä tulee vielä potentiaalinen haastaja kaikelle hormonaaliselle ehkäisylle. Oli ehkäisymuoto mikä tahansa, vastuu siitä kuuluu parisuhteessa kummallekin osapuolelle.

Aiheeseen liittyvää:




Seuraa blogiani myös Instagramissa ja Facebookissa.