keskiviikko 19. helmikuuta 2020

#tradwife -ilmiö on synkkä askel menneisyyteen

Aina kun luulen, että olemme päässeet tasa-arvossa askeleen verran eteenpäin, otammekin niitä kaksi taaksepäin. Siltä ainakin tuntui, kun luin 11.helmikuuta julkaistun Hesarin Nyt-liitteen artikkelin tradwife -ilmiöstä. Uusi sometrendi kannustaa naisia ”alistumaan miehilleen kuin vuonna 1959” eli ottamaan uudelleen haltuun perinteiset sukupuoliroolit – ne samat, joista naiset ovat pyristelleet eroon jo vuosikausia. Tästä huolimatta liikkeen sisällä ajatellaan olevan feministinen valinta.

Tradwife, eli perinteinen vaimo, on siis kuin 50-luvun kotirouva, joka huolehtii kotitöistä, lapsista ja miehestään. HS:n jutussa viitattiin BBC:n aiheesta tekemään videoon, jolla elämäntyylistä kertoo Alena Kate Pettitt, liikkeen englantilainen keulakuva. Hän kertoo luopuneensa työstään ja ryhtyneensä kotirouvaksi, koska haluaa ”elää miehelleen”, ja on nyt onnellinen saadessaan käyttää päivänsä kodista huolehtimiseen ja miehensä passaamiseen. Äkkiseltään voisi ajatella, ettei juuri mikään kuulosta vähempää feministiseltä. Pettitt kuitenkin kutsuu itseään feministiksi ja elämäntyyliään valinnaksi, joka on "tarvittava vastaisku nykyajan urakeskeisyydelle".




Tavallaan Pettitt on oikeassa, sillä yksi feminismin ydinajatuksista on valinnanvapaus: jokaisen tulisi saada tehdä elämäänsä koskevia päätöksiä ja valintoja vapaana esimerkiksi sukupuoleen liittyvistä rajoitteista tai uskomuksista. Koska Pettittin valitsema elämä oli aikaisemmin lähes ainoa naisille sallittu vaihtoehto, feministit eivät ole erityisemmin puolustaneet kotiäitiyttä vaan pyrkineet edistämään naisten mahdollisuuksia työelämässä. Tämä on ehkä johtanut siihen, että nykyfeminismi näyttäytyy hyvin urakeskeisenä ja tuntuu ihannoivan eniten menestyneitä ja itsenäisiä #bosslady -naisia. Tästä näkökulmasta kotiäitiys voi näyttäytyä jopa radikaalina valintana ja sen puolustaminen feministisellä valinnanvapaudella tuntuu ymmärrettävältä.

Tradwife -ilmiössä ei kuitenkaan ole kyse pelkästä kotiäitiydestä. On vaikeaa nähdä mitään feminististä liikkeessä, joka kannustaa alistumaan toiselle ihmiselle ja omistamaan elämänsä tämän palvelemiseen. Feminismin tavoitteena kun ei ole ollut pelkästään sukupuoliroolien rikkominen ja naisten vapauttaminen kotoa työelämään, vaan ylipäätään yhdenvertainen asema esimerkiksi lainsäädännön edessä. Elävätköhän nämä tradwifet myös 50-lukulaisten lakien mukaan ja pitävät esimerkiksi raiskausta avioliitossa sallittuna ja normaalina asiana? Vaikka eivät eläisikään, he luovuttavat silti aika ison siivun itsemääräämisoikeudestaan miehilleen, ja sitä on feminismin näkökulmasta vaikeaa tajuta.




Yhdysvalloissa tradwife -käsite on käytössä äärioikeistopiireissä. Valkoista ylivaltaa kannattavien keskuudessa ajatellaan, että naisen tehtävä on alistua miehelleen ja synnyttää mahdollisimman paljon valkoisia lapsia. Tähän liittyen Twitterissä pyöri vuonna 2017 #whitebabychallenge -kampanja, joka oli juuri näiden äärioikeistolaisten perinteisten vaimojen kannanotto. Tradwife -käsitteeseen liitettävät ominaisuudet, kuten alistuvuus, siveys ja halukkuus jäädä kotiin ja olla tekemättä töitä olivat myös natsi-Saksan ajan ihannevaimon tärkeimmät ominaisuudet. Näiden kytkösten valossa on mahdotonta väittää tradwife -liikettä millään muotoa feministiseksi, koska feminismin mukainen valinnanvapaus loppuu siihen, kun sillä valinnalla tähdätään vahvaan epätasa-arvoon ja poljetaan toisten ihmisoikeuksia.

Yhdysvalloissa ollaan järjestämässä myös konferenssia nimeltään ”Make Women Great Again”, jossa miehet kertovat naisille, miten miellyttää miehiä ja olla hyvä vaimo ja äiti. Järjestäjien mukaan feminismin ajatus naisista yhdenvertaisina miesten kanssa on luonnoton ja väärä: naiset voivat paremmin saadessaan toteuttaa luontoaan eli palvella miestään. Tradwife -elämäntyylin todetaan siis olevan paras ja luonnollinen valinta, ja kaikki muu epätoivoista yritystä ”käyttäytyä kuin miehet”, joka tekee vain naiset onnettomiksi.

Ei ole väärin haluta tehdä perinteisesti feminiinisiksi miellettyjä asioita, mutta niiden väittäminen joksikin oikeaksi, alkuperäiseksi ja todelliseksi feminiinisyydeksi ja naiseudeksi on. Ei ole väärin haluta pyhittää elämäänsä kodin ja lasten hoitamiselle, mutta sen väittäminen muita paremmaksi valinnaksi on. Ei siinäkään ole mitään väärää, jos joku haluaa luopua itsemääräämisoikeudestaan ja alistua miehelleen, mutta jos väitetään sen olevan naisille luonnollista ja oikein, kaikki naisten valinnanvapauden eteen tehty työ valuu hukkaan.

Kenen tahansa pitäisi saada halutessaan valita jättäytyä pois työelämästä ja käyttää elämänsä kodin ja lasten hoitoon, eikä sillä ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Monelle kyse ei kuitenkaan ole valinnasta, vaan töissä on pakko käydä, vaikka ei haluaisikaan. Urakeskeisessä yhteiskunnassamme myös toki katsotaan joskus kotiäitejä kieroon, mutta ei se ole mitään verrattuna siihen, miten koti-isiin suhtaudutaan. Nämä samat valinnan mahdollisuudet pitäisi olla myös muilla kuin cisheteroilla, jotka elävät kahdenvälisessä parisuhteessa.

Tietysti kaikenlaiset järjestelyt aikuisten ihmisten välillä ovat täysin ok, ja vaikka omaan korvaani esimerkiksi taloudellisesta itsenäisyydestä ja päätäntävallasta luopuminen kuulostaa täysin mahdottomalta ajatukselta, en ole oikeutettu tuomitsemaan toisten elämäntyyliä. Sen sijaan tuomitsen vahvasti sen, että tätä tradwife -ajattelua markkinoidaan feministisenä, sillä pohjimmiltaan sillä tunnutaan kaivavan perustuksia saavutetun tasa-arvon alta.

Aiheeseen liittyvää:

Is the 'tradwife' anti-feminist? – The Pledge

Seuraa blogiani myös Instagramissa ja Facebookissa.

keskiviikko 5. helmikuuta 2020

Instagram poistaa keho- ja seksipositiivista sisältöä mielivaltaisesti – mitä voi tehdä?

Se, joka väittää maailmaa tasa-arvoiseksi, ei selvästikään ole perillä Instagramin viimeaikaisesta toiminnasta. Siellä kun tuntuu olevan aika mielivaltainen linja siitä, millaiset kuvat ja tilit siellä saavat näkyä.

Insta poistaa kuvia ja tilejä täysin ilman ennakkovaroitusta runsain mitoin. Nämä kuvat ja tilit eivät millään tavalla riko Instagramin sääntöjä, vaan taustalla on todennäköisesti niistä tehdyt ilmiannot – joita ei voi nimittää muuksi kuin puhtaaksi kiusaamiseksi. Lisäksi käyttäjiä ja hashtageja shadowbannataan hyvin omituisin perustein. Näistä toimenpiteistä joutuvat kärsimään lähinnä ihmiset, jotka ovat ns. marginaalivartaloisia eli eivät sovi perinteiseen kauneusmuottiin, tai muuten vain seksipositiivista sisältöä julkaisevat tai vaikkapa seksityöntekijöiden oikeuksia puolustavat tyypit. Jotenkin on vaikeaa olla tulkitsematta tätä jonkinlaiseksi yritykseksi vaientaa kyseisten ihmisryhmien edustajat.

Miksi sääntöjen mukaista sisältöä poistetaan?


Instagramin sääntöjen mukaan kiellettyä sisältöä ovat kuvat ja videot, joissa esiintyy sukuelimiä, yhdyntää tai lähikuvaa paljaista pakaroista. Naisen nännit eivät saa näkyä imetyskuvia ja rintasyövän leikkausarpia lukuunottamatta. Myös alastomia lapsia esittävä sisältö on kiellettyä.

Instassa on kuitenkin mahdollista tehdä ilmiantoja muista käyttäjistä, ja tämän vuoksi myös sääntöjä rikkomattomat kuvat ja tilit ovat vaarassa poistua.

Joskus tilejä ja hashtageja myös shadowbannataan eli rajoitetaan niiden näkymistä. Käytännössä se tarkoittaa, että esimerkiksi käyttäjää ei löydy hakutoiminnolla ennen kuin kirjoittaa nimimerkin kokonaisuudessaan, tai hashtagilla ei näy olevan yhtäkään julkaisua. Ilmiannot voivat johtaa myös shadowbannaykseen.

Mahdollisuus ilmiantoon on tietysti hyvä asia, mutta sitä voi helposti myös väärinkäyttää. Valitettavasti netti on täynnä kaiken maailman idiootteja, joiden mielestä on hyvä idea purkaa omaa pahaa oloa siihen, että tekee muille kiusaa. Tällaisten taliaivojen vuoksi muun muassa burleskitaiteilija Cloud BeDevilin tili on poistettu, ja tanssija Evaleena Vuorenmaan (@eve_jamami) käyttämä hashtag #lihavatanssija oli pitkään shadowbannattyna. Vuorenmaalta myös poistettiin useita kuvia, jotka olivat täysin sääntöjen mukaisia, kun samanlaiset kuvat hoikkien ihmisten tileillä saavat olla rauhassa. Lisäksi hiljattain on poistunut myös seksityöntekijä Tiia Forsströmin tili, joka sekään ei yllätys yllätys rikkonut yhtäkään sääntöä. Esimerkkejä voisi luetella ikuisuuksiin, sillä uusia tapauksia tuntuu tulevan esiin jatkuvasti.

Miten poistetut tilit ja kuvat saa takaisin?


Onneksi poistetut kuvat ja tilit on mahdollista saada takaisin ja shadowbannit poistaa. Parhaiten se onnistuu joukkovoimalla: kun tarpeeksi moni laittaa Instagramille palautetta väärin perustein tapahtuneista poistoista tai shadowbanneista, tilanne korjaantuu todennäköisemmin. Edellä mainitun tanssija Vuorenmaan kuvat on palautettu ja shadowban poistettu #lihavatanssija -hashtagista, ja myös moni hiljattain poistettu tili on saatu aktiivisella raportoinnilla palautetuksi. On meidän jokaisen velvollisuus auttaa mielivaltaisen sensuurin uhriksi joutuneita, jos haluamme pitää Instagramin paikkana, jossa jokaisella on oikeus itseilmaisuun.

Kyse ei ole siitä, että pitäisi vastustaa Instagramin alastomuutta koskevia sääntöjä. Niistäkin voi toki olla montaa mieltä, mutta nyt pointtina on enemmänkin se, että sääntöjen pitää olla samat kaikille. Ei voi olla niin, että esimerkiksi Playboyn tilillä saa olla ihan kunnon alastonkuvia nännit kevyesti pikselöityinä, kun taas jonkun kuvat poistetaan, koska niissä näkyy vatsamakkara. Lisäksi esimerkiksi monelle vaikuttajalle, taitelijalle ja aktivistille somepresenssi on todella tärkeä työväline, ja on törkeää, että joku pikkusieluinen kiusaaja voi ilmiannollaan sabotoida toisen työtä näin.

Tässä ohjeet, miten voit auttaa tilinsä menettäneitä saamaan tilinsä takaisin:




Ilmoitukset kannattaa tehdä ainakin @cloudbedevil ja @mrstiiaforsstrom -tileistä.

Lisäksi muistutus kaikille: jos näet Instassa sisältöä, joka ei miellytä sinua, lopeta henkilön seuraaminen. Jos se ei riitä, estä hänet. Älä ilmianna sisältöä, joka ei riko sääntöjä.

Seuraa blogiani myös Instagramissa ja Facebookissa (kun vielä voit, koska kuka tietää milloin sensuuri iskee minunkin tileilleni!)

perjantai 31. tammikuuta 2020

Auttaisiko seksuaalineuvonta sinuakin?

Seksuaalisuus on niin iso, alati muuttuva ja herkkä asia, että sen kanssa luovimiseen tarvitaan joskus apua. Sitä varten on olemassa seksuaalineuvojia, kuten minä. Meidän kanssamme voi purkaa ja pohtia kaikenlaisia seksuaalisuuteen liittyviä teemoja ja pulmia. Autamme ihmisiä ymmärtämään itseään ja toisiaan entistä paremmin sekä avaamaan silmät seksin ja seksuaalisuuden moninaisille mahdollisuuksille.

Oma missioni seksuaalineuvojana on myös edistää seksistä puhumisen avoimuutta. Seksuaalisuus on tärkeä osa ihmisen hyvinvointia, joka kuitenkin usein sivuutetaan ja erotetaan omaksi, muusta irralliseksi kokonaisuudekseen, josta ei saa puhua. Seksuaalineuvonta tarjoaa tilaisuuden tulla nähdyksi oma itsenään, kokonaisuutena, johon seksuaalisuus myös kuuluu. Neuvojalle voi myös huoletta esittää kaikki ne kysymykset, joita ei koskaan ole kehdannut keneltäkään muulta kysyä. Seksuaalineuvojalla on varmasti annettavaa ihan kenelle tahansa, oli seksuaalisuudessa haasteita tahi ei.



Mitä seksuaalineuvoja tekee?


Seksologian ammattilaisia ovat seksuaalineuvojan lisäksi seksuaaliterapeutti sekä seksuaalikasvattaja. Nimikkeet menevät usein iloisesti sekaisin, ja koko alan ympärillä velloo outo mystisyyden verho. Välillä kuulee myös puhuttavan virheellisesti seksineuvojista tai -terapeuteista, jotka sanoina ohjaavat ajattelua työn sisällöstä varsin harhaanjohtavaan suuntaan.

Seksologian ammattilaiset eivät opeta ihmisiä harrastamaan seksiä. Neuvojan vastaanotolla ei harjoitella suuseksitekniikoita tai yhdyntäasentoja, vaikka niistäkin toki voidaan asiakkaan toiveesta keskustella. Lähestymistapa on kuitenkin terapiamaisempi: asioista keskustellaan varsin syvällisestikin ja niitä mietitään monenlaisista näkökulmista. Asiakkaiden ongelmat kun tyypillisesti ovat varsin monisyisiä, eikä niitä ratkaista pelkillä käytännön seksivinkeillä.

Seksuaaliterapiassa asioihin pureudutaan vielä neuvontaa syvällisemmin. Aina ei ole mahdollista vetää rajaa siihen, mitä asioita voidaan ratkaista neuvonnalla ja missä tarvitaan terapiaa. Kipeät ja rankat aiheet, kuten vaikkapa seksuaalinen hyväksikäyttö, väkivaltakokemukset tai esimerkiksi lapsikohteinen seksuaalisuus ovat kuitenkin usein sellaisia, jotka vaativat terapeutin osaamista. Oman ongelmansa kanssa voi aina hakeutua joko neuvojan tai terapeutin vastaanotolle.

Seksuaalikasvattaja on neuvojaa ja terapeuttia uudempi nimike. Seksuaalikasvattajat tekevät ennaltaehkäisevää työtä esimerkiksi ryhmien kanssa, ja levittävät tietoa seksuaalisuudesta. Työn painopiste on siis enemmän valistavaa kuin neuvojien ja terapeuttien, joiden luo asiakkaat tulevat yleensä jonkin pulman kanssa. Myös seksuaalineuvojan ja -terapeutin työhön sisältyy seksuaalikasvatuksellinen puoli.


 

Kaipaisitko sinäkin seksuaalineuvontaa?


Joskus tulee tilanteita, joissa omaa seksuaalisuutta tai siihen liittyviä asioita on tarpeen pohtia yhdessä ammattilaisen kanssa. Seksuaalineuvonnassa on lupa sanoa ääneen ihan kaikki, myös ne kipeimmät, salaiset ja ehkä hävettävätkin asiat. Tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassa eikä asiakkaan tarvitse olla valmis tai tietää mitään etukäteen – sitä vartenhan ammattilaiset juuri ovat. Seksuaalineuvojan vastaanotolle voi mennä joko yksin tai oman kumppanin tai kumppaneiden kanssa. Kaikki keskustelut asiakkaan ja neuvojan välillä ovat luottamuksellisia.

Seksuaalineuvojaksi ei myöskään voi ryhtyä ihan kuka tahansa, vaan koulutuksen pääsyvaatimuksena on jokin sosiaali- ja terveysalan tai muun soveltuvan alan tutkinto. Lisäksi hakijat haastatellaan, ja sisään pääsee vain alan ammattilaisten sopivaksi katsoma joukko.

En itse tee tällä hetkellä neuvojan töitä, mutta tulevaisuudessa asia saattaa muuttua. Sitä ennen tarjoan teille lukijoilleni mahdollisuuden hyödyntää osaamistani erään projektin parissa, jonka aion toteuttaa kevään aikana. Voitte siis kysyä minulta mitä tahansa seksiin ja seksuaalisuuteen liittyen: kysymyksen aiheena voi olla vaikka seksuaalinen halu tai sen puute, halujen eriparisuus parisuhteessa, seksuaaliset toimintahäiriöt, seksilelut, itsetyydytys, fantasiat ja fetissit, BDSM, kumppanin löytäminen, kiihottumis- tai orgasmivaikeudet, seksuaali- ja sukupuoli-identiteettiin liittyvä hämmennys tai mikä tahansa muu päätä vaivaava asia.

Laita siis seksiä tai seksuaalisuutta koskeva kysymyksesi minulle joko sähköpostitse teekutsuilla@gmail.com tai Instagramissa @teekutsuilla. Halutessasi voit myös esittää kysymyksen anonyymisti tämän postauksen kommenteissa. Kiitos jo etukäteen! <3




Aiheeseen liittyvää:





Seuraa blogiani myös Instagramissa ja Facebookissa.

sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Miksi irtoseksi ei kiinnosta heteronaisia?

Jokainen on varmasti joskus törmännyt väitteeseen, jonka mukaan miehet haluavat useammin pelkkää seksiä ja naiset parisuhteen. On väitetty, että miehillä on korkeampi libido ja suurempi tarve seksiin, kun taas naisille tunteet ovat tärkeämpi asia. Teorian todistaa kuulemma se, että miehille ei tahdo löytyä kasuaalia seksiseuraa, kun naisia ei irtoseksi kiinnosta.

Tällaiset sukupuolittuneet yhteen niputtamiset ovat sen verran vanhentunutta kamaa, että toivottavasti kukaan ei enää tähän väitteeseen tosissaan usko. Erot ovat paljon suurempia sukupuolten edustajien keskuudessa kuin niiden välillä, eikä sovi unohtaa, etteivät kaikki ole miehiä tai naisia ollenkaan tai etsi kumppania siitä ”vastakkaisesta” sukupuolesta. En tiedä sateenkaariväen irtoseksi-innosta juuri mitään, mutta sen tiedän, että heteronaisten keskuudessa yhden illan jutut ja muut vastaavat eivät tunnu olevan kovin hyvässä huudossa. Ei siis ole täysin perätöntä väittää, että ajatus seksistä tuntemattoman kanssa saattaa olla heteromiesten mielessä houkuttelevampi kuin heteronaisten.


Likainen ja käytetty olo


Tajusin sinkkuaikoinani hyvin nopeasti, etteivät yhden illan jutut ole minua varten. Niitä tuli kokeiltua useimmiten baari-iltojen jälkeen pikku kännissä, joka tunnetusti ei ole panemiseen kovin otollinen olotila. Inhosin näitä seikkailuja seuraavia aamuja, kun jouduin joko selviytymään vieraasta paikasta kotiin edellisillan bilevaatteet päällä tai vaihtoehtoisesti keksimään mahdollisimman diplomaattisia tapoja hankkiutua eroon säädöistä, jotka eivät meinanneet lähteä kulumallakaan. Seksi oli useimmiten aika kiusallista ja humalatilan takia kuivaa ja vetelää, ja orgasmi yhtä lähellä kuin hammaslääkärin tuolissa. En saanut nautintoa ja hyvänolontunnetta, vaan jälkikäteen oli päinvastoin usein likainen ja jopa hyväksikäytetty olo.

Tällaiset kokemukset tuntuvat olevan naisille aika tyypillisiä – eikä ihme, kun ottaa huomioon, miten uusi asia tämä mahdollisuus irtoseksiin edes historiallisesti on. Ei tarvitse mennä kovin montaa vuotta taaksepäin törmätäkseen asenteisiin, joiden mukaan seksuaalisesti aktiivinen nainen on huono ja halpa. Vaikka itse ei niin ajattelisikaan, nuorena opitut asenteet voivat silti tykyttää takaraivossa. Lisäksi joskus nykyäänkin kuulee ihmisten sanovan, että vaikka he eivät irtoseksiä tuomitsekaan, omaksi kumppanikseen he eivät silti ottaisi ihmistä, joka on yhden illan juttuja harrastanut. Tällaisessa asenneilmapiirissä voi olla hieman vaikeaa ottaa iloa irti seksuaalisuudestaan tuntematta jälkikäteen pientä morkkista.

Hyväksikäytetty olo taas saattaa tulla ihan siitä, että tavallaan kyseessä voi ollakin hyväksikäyttö. En puhu nyt deittiraiskauksista tai muusta sellaisesta, sillä kyllä näissä tilanteissa yleensä on mukana kaksi suunnilleen suostumuksellista osapuolta. Omia irtoseksikokemuksiani on kuitenkin leimannut vahvasti tietynlainen go with the flow -meininki, eli olen vaan ajautunut jonkun miehen seuraan ja ennen kuin huomaankaan, olemme taksissa matkalla panemaan. Siinä vaiheessa on usein iskenyt tunne, etten oikeastaan haluaisi, mutten ole enää siinä vaiheessa kehdannut kieltäytyä. Niinpä olen sitten suostunut seksiin sitä todella haluamatta, ja uskokaa pois, sellaisesta jää todella kurja ja hyväksikäytetty fiilis. Tällainen hankaluus asettaa rajoja, toisen miellyttäminen ja asioihin suostuminen siksi, ettei kehtaa kieltäytyä, on hyvin tavallinen tämän ajan naisten ongelma. Enkä usko, että intoa irtoseksiin löytyy vastaisuudessa yhtään tämän enempää, ellemme opi huolehtimaan omista rajoistamme.



Epäreilu seksinormi nautinnon tiellä


Ihan kaikkia sukupuolia yhdistävä, irtoseksin hohdokkuutta laskeva tekijä on se, että ensimmäinen seksikerta uuden ihmisen kanssa on harvoin kovin hyvä. Itse en saa kertaluontoisesta seksistä yhtään mitään irti, enkä usko olevani yksin kokemukseni kanssa. Syyttävä sormi kohdistuu jälleen kerran yhdyntäkeskeiseen seksinormiimme, joka oikein kärjistyy yhden illan jutuissa. Ei siinä ruveta nautintoa pitkittelemään, vaan mennään nopeasti asiaan ja hoidetaan homma pois alta.

Penetraatio- ja peniskeskeinen seksinormimme suosii räikeästi miehiä, koska yhdyntä stimuloi penistä paljon enemmän kuin klitorista. Katsokaa vaikka:




Naisille on lisäksi miehiä tyypillisempää kiihottua responsiivisesti, eli halu ei syty sekunnissa nappia painamalla vaan kosketuksen kautta hitaammin. Irtoseksitilanteet eivät varsinaisesti suosi tällaista kiihottumisen tapaa, eikä asiaa auta, jos tilannetta ja uutta ihmistä jännittää. Lisätään tähän vielä edellisessä kappaleessa todettu puolinainen suostumus, väsymys ja mahdollinen alkoholin aiheuttama turtuneisuus, niin alkaa näyttää selvältä, mikseivät yhden illan jutut houkuttele.

Jos seksinormimme olisi muotoutunut peniksen sijaan klitoriksen ympärille, tilanne olisi varmasti eri. Jos seksistä tuntemattoman kanssa olisi useammin odotettavissa iloa kuin pettymyksiä, irtoseksi kiinnostaisi varmasti naisia nykyistä enemmän. Valitettavasti nykymeiningillä korvien puhdistuskin on välillä nautinnollisempaa kuin randomien paneminen, joten ei ihme, jos sellainen ei kiinnosta.

Kuinka voi nauttia, jos pelkää?


On myös hyvä huomata, että vaikka mahdollisuudet vapaaseen seksin harrastamiseen ovat sukupuolilla nykyään lähes samat, samalta viivalta tähän hommaan ei kuitenkaan lähdetä. Pahin seuraus tuntemattoman mukaan lähtemisestä ei nimittäin ole välttämättä se, että saa huonoa seksiä, vaan oma turvallisuus tai jopa henki voivat olla uhattuna. Koska naiset tuppaavat olemaan miehiä fyysisesti pienempiä, riski on meille isompi. Myös raskauden ja seksitautien riskit koskettavat naisia miehiä enemmän.

Tietenkään kaikki miehet eivät ole väkivaltaisia ja vaarallisia, mutta jotkut ovat. Siksi vaikkapa Tinder-viestit, joissa joku kutsuu ensimmäisessä viestissä panemaan, eivät toimi: kukaan tervejärkinen ei lähde täysin tuntemattoman kotiin. Ei kyse ole siitä, että Tinderistä haettaisiin pelkästään aviomiestä, vaan normaalista itsesuojeluvaistosta.

Vastikään käymälläni POWERFUL SEXUAL AWARE -verkkokurssilla opin eräästä tutkimuksesta, jonka mukaan 12% miehistä ja 20% naisista on harrastanut joskus pelottavaa seksiä. Prosenttiero ei ole suuri, mutta määritelmäero on: miehiä pelotti seksissä lähinnä se, onko seksikumppani joku kaverin vanha heila, kun taas naisilla kyse oli fyysisestä väkivallasta tai uhkailusta. Että juu.

(Kurssi muuten alkaa jälleen 27.1. ja ilmoittautumisaika on käynnissä NYT, ilmoittaudu mukaan tästä linkistä. Tiukkaa faktaa, uusinta tutkimustietoa, vertaistukea ja kiinnostavaa pohdintaa sisältävän kurssin antia on myös ylempänä oleva video.)

Kaikesta tästä huolimatta irtoseksillekin löytyy kannattajansa ihan jokaisesta sukupuolesta. Kuitenkin jos vaihtoehtoina on joko päättää baari-ilta epästimuloivaan ja tylsään seksiin jonkun omituisen hyypiön kanssa tai lähteä kotiin omaan sänkyyn pitsa kainalossa, tai käyttää viikon ainoa vapaailta kiusallisiin tai pelottaviin Tinder-seksitreffeihin tai oman lempisarjan katseluun sohvalla, valinta lienee ilmiselvä. Eivät naiset halua yksiselitteisesti aina parisuhdetta seksiä enemmän, emme vaan halua seksiä, joka pelottaa eikä tunnu hyvältä.

Aiheeseen liittyvää:




Seuraa blogiani myös Instagramissa ja Facebookissa.

perjantai 17. tammikuuta 2020

Mitä sanoo mies, joka oli neljä vuotta ilman seksiä

Kirjoitin viime syksynä postauksen liittyen miehiin, joiden on vaikeaa saada seksiä, ja totesin lopussa, että tästä mielenkiintoisesta aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Sen on kuitenkin minun sijastani tehnyt Timo Hännikäinen: Ilman -niminen esseekokoelma kertoo pakkoselibaatissa elämisestä ja seksuaalisesta syrjäytymisestä. Luin kirjan, koska halusin ymmärtää näitä asioita kokeneen sielunmaisemaa. Jotain voinkin ymmärtää, mutta iso osa Hännikäisen ajatuksesta herättää lähinnä hämmennystä, epäuskoa ja ahdistusta.

Hännikäisen mukaan liberaali suhtautuminen seksiin ja seksuaalisuuteen synnyttää hänen kaltaisiaan seksuaalisia väliinputoajia, koska tietyt miehet, niin sanotut alfaurokset, saavat naisia ja seksiä enemmän kuin tarpeeksi, ja toiset jäävät kokonaan ilman. Lisäksi pariutumismarkkinoilla pelataan vahvasti naisten säännöillä, eivätkä naiset pelkää käyttää hyväkseen miesten ahdinkoa. Kaikkea syytä hän ei vieritä muiden harteille, vaan erittelee useaan otteeseen itsestään johtuvia syitä pakkoselibaattiinsa. Hän on kuitenkin sitä mieltä, että tilannetta pitäisi muuttaa niin, että hänenkin kaltaisensa ujot ja sosiaalisesti estyneet saisivat seksiä. Ratkaisuehdotuksiksi hän esittää parisuhteiden ja perheiden lujittamista niin, että miehet pysyisivät uskollisina naisilleen, sekä naisten avoimempaa suhtautumista spontaaniin seksiin ja seksiehdotuksiin.

Hännikäisen käsitys naisista on mielenkiintoinen. Hän puhuu naisista kuin kokonaan toisen lajin edustajista, joiden toimintaa ohjaa aivan eri logiikka kuin miesten. Naisten ulkonäköä kyllä ruoditaan värikkäin sanakääntein, mutta muu taitaa olla yhdentekevää, vaikka Hännikäinen kovasti kertoo toivovansa parisuhdetta ja ”sielujen yhteyttä”. Auktoriteettina Hännikäinen ei osaa naista pitää eikä pysty ottamaan esimerkiksi naispappeja ollenkaan vakavasti.

Käsitys naisen seksuaalisuudesta on myös vähintäänkin kyseenalainen. Hännikäinen tuntuu ajattelevan, että naisille seksi on lähinnä vallankäytön väline ja että nainen haluaa aina mieheltä seksistä vastineeksi jotakin, esimerkiksi taloudellista hyötyä. Seksin ”pihtaaminen” eli siitä kieltäytyminen silloin tällöin on Hännikäisen mukaan naisen keino ”ostaa ruumiilleen lisäarvoa”. Tekstistä huutaa läpi vanha ajatus siitä, että naisen seksuaalisuus on ensisijaisesti miestä varten. Mitään itsemääräämisoikeutta omasta kehosta ei naisella selvästikään saisi olla, sillä sehän on häikäilemätöntä miesten terrorisointia ja kiduttamista.




Feministeistä Hännikäinen esittää aivan erityisen uskomattomia väitteitä. Hänen mukaansa feministit nauttivat tyypillisesti alistavasta seksistä, koska siten he voivat uskotella itselleen, että miehet ovat sikoja. Nykyfeminismi on kuulemma pelkkää valkoisiin heteromiehiin kohdistuvaa seksismiä, ja oikeastaan feministit eivät edes halua korjata maailman epätasa-arvoisuutta, koska silloin koko hommalta putoaisi pohja eikä feminismiä tarvittaisi. Vuonna 2009 ilmestyneen kirjan uuteen painokseen on lisätty Hännikäisen 10 vuotta myöhemmin kirjoittama esipuhe, jossa hän jatkaa kauniita puheitaan feminismistä. Hän muun muassa toteaa, että on virheellistä ajatella naisten käyvän kollektiivista sotaa miessukupuolta vastaan, sillä tätä sotaa käy todellisuudessa vain vaikutusvaltainen vähemmistö, jota hän nimittää ”feministitutkijoista koostuvaksi koulutettujen idioottien luokaksi”. Nämä ihmiset kuulemma ”ihannoivatsairaalloista ylipainoisuutta, kaikentyyppistä mauttomuutta, karkeaa käytöstä, androgyynisyyttä ja sukupuolista holtittomuutta” sekä aivan aiheettomasti syyttävät naisvihasta, mikäli menee kertomaan totuuden nykynaisista kutsumalla heitä ” vallanhimoisiksi, kevytkenkäisiksi ja narsistisiksi”.

Kuinka hurmaava mies! Kuka nyt ei tällaisen helmen kanssa sänkyyn tahtoisi?

Kirjan lopussa Hännikäinen myös kovasti ihmettelee, miksi naiset luulevat miesten halveksivan heitä, jos he suostuvat helposti seksiin. Kuulemma miehet enemmänkin kunnioittavat ja arvostavat tällaisia naisia. Kuitenkin parikymmentä sivua aikaisemmin Hännikäinen puhuu opiskeluajan tutuistaan, jotka ”vapautuneesti” harrastivat seksiä useiden miesten kanssa tajuamatta, että nämä miehet pilkkasivat heitä keskenään ja vertailivat kokemuksiaan kyseisten naisten kanssa. Niin, hmm, mistäköhän voisi johtua...

Seksi on Hännikäiselle yhdyntää, ja masturbaatio ”oikean” seksin korvike. Penetraation lisäksi Hännikäinen toivoisi kuitenkin myös jonkinlaista tunnesidettä penetroitavaan. Tämän vuoksi seksityöntekijän luona käyminen ei ole hänen tilannettaan helpottanut.

Tämä huomioon ottaen on mielenkiintoista, että Hännikäinen ehdottaa ratkaisuksi naisten seksipalvelusta eli pakollista työskentelyä valtion bordellissa. Tämä ehdotus myös ohittaa naisten seksuaalioikeudet varsin suvereenisti, mutta ne eivät Hännikäistä taida juuri kiinnostaa.



Toinen ehdotus, jonka Hännikäinen uskoo parantavan pakkoselibaatissa elävien tilannetta, on avioliiton tukeminen yhteiskunnan taholta, uskottomuuden rangaistavuus ja avioeron vaikeuttaminen. Näin tekisimme paluun menneisyyden Suomeen, jossa naimattomia oli huomattavasti vähemmän kuin nyt ja ilmeisesti poistaisimme ongelman, jossa jo parisuhteessa olevat miehet haalivat itselleen lukemattomat määrät rakastajattaria jättäen muut miehet kokonaan ilman. Jälleen kerran naiset ohitetaan, mutta Hännikäisen mukaan meitä kiinnostaa muutenkin lähinnä miehen status ja rahat, niin eipä sillä kai niin väliä ole. Eikä sekään haittaa, että pahimmassa tapauksessa olisi jumissa suhteessa ihmisen kanssa, jota ei rakasta. Kunhan on vieressä vaimo, joka aviovelvollisuudesta antaa silloin tällöin, kaikki on hyvin!

Kirjan ansioksi on kyllä luettava se, että se näyttää erinomaisesti, mitä yksinäisyys ja läheisyyden, rakkauden ja seksin puute voi ihmisen mielenterveydelle tehdä. Hännikäinen kertoo kirjassa omista mielenterveysongelmistaan, ja kuvaa pakkoselibaatin aiheuttaneen hänelle elinikäisiä psyykkisiä vaurioita. Kirja on myös kiistaton todiste siitä, että seksuaalinen syrjäytyminen voi aiheuttaa radikalisoitumista ja aggressiivisuutta. Hännikäinen kuitenkin normalisoi tätä todetessaan, että ”luultavasti jokainen mies on jonakin hetkenä halunnut tappaa tai pahoinpidellä sairaalakuntoon jonkun entisen tyttöystävänsä tai tämän uuden poikaystävän”. Väkivaltafantasioita kuullaan myös nettideittailusta kertovassa kohdassa, kun Hännikäinen toivoo ilmoituksen jättäneiden naisten saavan ansionsa mukaan ja löytävän itselleen miehen, joka ”iskee heidän leukaluunsa halki ja murtaa heidän molemmat käsivartensa”. Tämä on toki kohtuullinen toivomus, kun kyseiset naiset olivat tehneet niinkin hävyttömän teon kuin listanneet ilmoitukseensa toivomuksia kumppaninsa ominaisuuksista.

Omasta mielestään Hännikäinen ei ole ollenkaan naisvihamielinen, mutta minusta kirja oikein huutaa misogyniaa ja seksismiä. Toisaalta olenkin Hännikäisen mielestä nainen, josta jokaisen itseään kunnioittavan miehen tulisi pysyä erossa, koska puhun cis-seksismistä, rodullistamisesta, kehopositiivisuudesta, voimaantumisesta ja sukupuolisensitiivisyydestä, jotka ovat hänelle ilmeisesti jonkin sortin punainen vaate. Että joo, meillä on aika erilaiset käsitykset maailmasta. Nykyään Hännikäisellä on ilmeisesti vaimo, joka on nämä puheet huomioon ottaen melkoinen ihme, mutta toki iloinen asia. Mikäli joku ihmettelee seksittömyyttään ja kokee sielunveljeyttä Hännikäisen kanssa, suosittelisin tarkistamaan omaa ajatusmaailmaa. Tuskin kukaan nainen, jolla on yhtään itsekunnioitusta, haluaa seksiä tällaisten tyyppien kanssa.

Aiheeseen liittyvää:



Seuraa blogiani myös Instagramissa ja Facebookissa.

perjantai 10. tammikuuta 2020

Mitä jokaisen tulisi tietää seksuaalisuudesta, nautinnosta ja historian ja vallankäytön taakasta

Seksuaalisuus mietityttää minua usein niin henkilökohtaisesta kuin yhteiskunnallisestakin näkökulmasta. Usein nämä kaksi tuntuvat kietoutuvan yhteen, varsinkin naisten seksuaalisuudesta puhuttaessa. Meillä alkaa olla jo varsin hyvät mahdollisuudet toteuttaa seksuaalisuuttamme tasavertaisina toimijoina, mutta jostain syystä näin ei kuitenkaan tapahdu. Miksi on niin paljon älykkäitä, itsenäisiä ja pärjääviä naisia, jotka typistävät seksuaalisuutensa miehen nautinnon välineeksi? Mikä ihme meidän nautintomme tiellä seisoo?

En selvästikään ole pohdintojeni kanssa yksin, sillä myös seksuaalikasvattaja Kaisa Merelä on tarttunut aiheeseen ja tehnyt siihen liittyvän verkkokurssin. Kurssin nimi on POWERFUL SEXUAL AWARE ja sen tarkoitus on tarjota naisille sellaista tietoa seksuaalisuudesta, sen historiasta, nautinnosta ja vallasta, joka jokaisen pitäisi tietää, mutta jota emme ole koskaan saaneet. Kaisan kurssilla selviää muun muassa miksi seksinormimme on niin yhdyntäkeskeinen, miksi evoluutiobiologialla ei kannata perustella yhtään mitään ja miksi heteronaiset saavat kaikista ihmisryhmistä vähiten orgasmeja. Kurssin kattavat materiaalit ovat saaneet minutkin oivaltamaan uutta seksuaalisuudestani ja luomaan siihen entistä hyväksyvämmän suhteen.


Naisen seksuaalisuus ei ole miehen seksuaalisuus


Seksuaalisuutta on kautta historian pyritty säätelemään ja rajoittamaan, ja naisten kohdalla se jopa häivytettiin olemattomiin pitkiksi ajoiksi. Vaikka nykyään tunnistamme myös naiset seksuaalisiksi olennoiksi, meidän nykynaistenkin seksikäyttäytyminen ja kokemus omasta seksuaalisuudesta on vahvasti värittynyt menneisyyden uskomuksista.

Itseäni on aina ärsyttänyt ajatus, jonka mukaan naiset ovat vähemmän seksuaalisia kuin miehet. Inhoan stereotypiaa seksiä vonkaavista miehistä ja pihtaavista naisista, ja suurta osaa seksuaalihistoriastani voi kuvata yhden naisen taisteluksi tätä hölmöä harhaluuloa vastaan. Nuorempana minulla oli kova tarve todistaa sekä itselleni että muille, ettei naisen seksuaalisuus ole sen kummempi kuin miehenkään vaan meitäkin panettaa, mekin voimme nauttia ja olla aktiivisia toimijoita seksissä. Olin oikeilla jäljillä, mutta en ollut rehellinen itselleni vaan yritin vaan pakottaa seksuaalisuuteni valmiista muotista toiseen. En halunnut olla stereotyyppinen nainen, jolta pitää vongata seksiä, joten yritin olla kuin stereotyyppinen mies, joka haluaa seksiä aina ja kaikkialla. Seksuaalisuus ei kuitenkaan omalla päätöksellä tai yrittämällä miksikään muutu, joten päädyin vain rikkomaan omia rajojani ja harrastamaan todella paljon sellaista seksiä, josta en saanut mitään irti.




Tällaiset ylilyönnit lienevät tyypillisiä meille nykynaisille, joilla on ensi kertaa vapaus olla seksuaalisia: emme osaa käyttää vapauttamme oikein, koska historialliset uskomukset ovat vääristäneet käsitystämme seksuaalisuudesta. Itselläni kesti esimerkiksi kauan ymmärtää, ettei seksuaalisuuteni ole huono tai vääränlainen siksi, ettei yhdyntä tuota minulle maksimaalista nautintoa. Nyt tiedän, ettei vika ole minussa, vaan päivittämistä kaipaavissa seksiin liittyvissä uskomuksissamme.

POWERFUL SEXUAL AWARE tekee upealla tavalla näkyviksi kaikki ne seksuaalisuuttamme yhä edelleen rajoittavat ”historialliset aivopierut”, joiksi Kaisa näitä hauskasti ja osuvasti nimittää. Vaikka nämä asiat jollain tasolla tietäisikin, ne jysähtävät tajuntaan ihan uudella tavalla, kun niistä on niin sanotusti mustaa valkoisella. Eikä kyse ole vain sanoista: kun näkee anatomisesti havainnollistavan videon siitä, kuinka surkean pieni osa klitoriksesta, naisen nautinnon ytimestä, saa yhdynnässä stimulaatiota, ei enää jaksa syyttää itseään siitä, jos se ei laukeamiseen riitä. Itseään ja muita on helpompi ymmärtää, kun tiedostaa tämän historian painolastin, jota yhä harteillamme kannamme.



Orgasmi itseä, ei miestä varten


Kun väitetään naisten olevan miehiä vähemmän seksuaalisia, normalisoidaan samalla se, että naiset harrastavat miehiä enemmän epätyydyttävää seksiä ja saavat vähemmän orgasmeja. Oman elämänsä evoluutiobiologit tykkäävät kovasti julistaa, kuinka naisia nyt ei vaan luonnostaan seksi niin kiinnosta, vaan tärkeämpää on emotionaalinen läheisyys. Tämä virheellinen uskomus näkyy edelleen stereotypiana, jonka mukaan jokainen nainen pyrkii epätoivoisesti löytämään itselleen miehen josta pitää kynsin hampain kiinni, kun taas jokainen mies on villi, sitoutumisongelmainen seikkailija. Tämäkin stereotypia ärsyttää minua suuresti, koska se oikeuttaa sivuuttamaan naisten seksuaaliset tarpeet.

Hyvään seksiin on mielestäni aina kuulunut vastavuoroisuus. Kun joka puolelta on kuitenkin toitotettu, kuinka monille naisille orgasmin saaminen on hankalaa ja että seksistä pitäisi voida nauttia myös ilman sitä, on tuntunut suorastaan hävyttömältä vaatia sellaista seksiä, joka saisi minutkin laukeamaan. Niinpä en ennen vaatinutkaan, vaan tyydyin osaani, joka oli lähinnä miehen miellyttäminen. Kuvittelin pitkään, että jos auliisti harrastan seksiä aina miesten halutessa ja toteutan hänen toiveensa vaatimatta itselleni mitään, saan heidät rakastumaan itseeni. Näin tulin toistaneeksi typerää, edellisessä kappaleessa mainitsemaani stereotypiaa, ja käteen siitä jäi vain lukuisia pettymyksiä sekä suuri seksuaalinen turhauma.




 Moni mies on toki halunnut innokkaasti tyydyttää myös minut, mikä ei ole ihme, kun tällaisille epäitsekkäille ja jaloille rakastajille sataa kiitosta ja kunniaa joka puolelta. Näiden tyyppien kohdalla olen ajatellut, että mielelläänhän sitä palkitsisi toisen vaivannäön orgasmilla ja antaisi iloisen onnistumisen kokemuksen. Tällainen ajattelu on johtanut siihen, että olen ottanut laukeamisesta hirveitä paineita ja joutunut joskus itkien pyytämään anteeksi, kun en pystykään tulemaan. Kyse ei ole ollut minun nautinnostani, vaan siitä, että laukean miestä miellyttääkseni.

Toisinaan toivon edelleen, että osaisin laueta ajatuksen voimalla minuuteissa, jotta poikaystäväni ei tarvitsisi nähdä vuokseni ”ylimääräistä vaivaa”. Ja koska olen vahva ja itsenäinen feministinainen ja kaiken lisäksi bloggaan seksistä, en ole erityisen tyytyväinen itseeni näin ajatellessani.

Kun luin POWERFUL SEXUAL AWARE -kurssin materiaaleista listaa syistä, miksi naiset feikkaavat orgasmeja, päässäni syttyi lamppu. Ajatukseni eivät kumpuakaan mistään henkilökohtaisesta epävarmuudesta tai sisäisestä rikkinäisyydestäni, vaan ne ovat vuosikausia jatkuneen yhteiskunnallisen seksuaalisen vähättelyn ja sorron tulos. Ei ole minun vikani, että naisen nautinto on ikuisuuksien ajan tallattu miehen nautinnon jalkoihin, ja sen vuoksi olen oppinut toistamaan tätä asetelmaa myös omassa seksielämässäni. Eikä kurssin anti tähän jää, vaan materiaaleissa myös neuvotaan, kuinka oppia kommunikoimaan omista tarpeista paremmin ja päästämään irti miellyttämisen kierteestä. Ihanaa, vapauttavaa ja juuri sitä, mitä aikamme tarvitsee.




POWERFUL SEXUAL AWARE on paketti tietoa, joka ihan jokaisen pitäisi saada. 39 päivää kestävällä kurssilla käydään läpi niin historiaa kuin uusinta tutkimustietoakin ja nimensä mukaiseksi lisätään tietoisuutta kaikesta siitä, joka seksuaalisuutemme vaikuttaa ja sen toteuttamista rajoittaa. Kahdesti viikossa ilmestyy uutta materiaalia, joka sisältää tekstiä, kuvia, videoita ja podcasteja. Ja meemejä, mikä sen parempaa! Kurssilaiset voivat liittyä myös Facebook-keskusteluryhmään, jossa käydään läpi kurssilla heränneitä ajatuksia. Osioiden lopusta löytyy myös tehtäviä, joilla syvennetään ymmärrystä opituista teemoista ja tuodaan ne käytäntöön. Yksi tehtävistä on muun muassa pitää 30 päivän masturbointiputki – näitä läksyjä tekee varsin mielellään!

Syksyllä ensi kertaa toteutunut kurssi käynnistyy uudelleen 27.1. Kurssin hinta on 99 euroa, joka on mielestäni varsin kohtuullinen hinta koko elämän mullistavasta informaatiosta – suosittelen siis lämpimästi! Jokainen minun kauttani tullut kurssilainen tuo minulle leipää pöytään, joten jos kiinnostuit kurssista, teethän ostoksesi tämän postauksen linkkien kautta. Klikkaa tästä lukemaan lisäinfoa kurssista!




ps. tämä kurssi suunnattu naisille, ja tarjoaa sisällöllisesti eniten niille, jotka harrastavat seksiä miesten kanssa. Miesten vastaavaa on kuitenkin toivottu Kaisalta moneen otteeseen, joten kenties seuraavaksi on teidän vuoronne.

Seuraa blogiani myös Instagramissa ja Facebookissa.

tiistai 31. joulukuuta 2019

#bestdmcreeps2019 – Oudoimmat random miesten lähettämät Instagram-viestit

Hyvää uudenvuodenaattoa lukijat! Perinteisen vuosikatsauksen sijaan päätin tehdä tänä vuonna jotain erilaista. Alla olevalla videolla luen viestejä, joita olen tämän vuoden aikana saanut tuntemattomilta miehiltä Instagramissa. Nauttikaa!




Jos teidänkin DM-boksinne on täynnä vastaavia, jakakaa ne vaikkapa Instassa hashtagilla #bestdmcreeps2019. Parasta viihdettä! Tägätkää ihmeessä julkaisuihinne myös minut eli @teekutsuilla, niin näen ne.

Nauttikaa vuoden viimeisestä päivästä älkääkä lähetelkö randomeille sontaa Instagramissa!