perjantai 8. marraskuuta 2019

Ekaa kertaa seksimessuilla

* Messuliput saatu

Kävimme viime viikonloppuna poikaystäväni kanssa piipahtamassa Sexhibition -seksimessuilla. Kumpikaan meistä ei ollut aikaisemmin messuilla käynyt, joten uteliaina lähdettiin meininkejä katselemaan. Kokemus osoitti osan messuihin liittyvistä ennakkokäsityksistäni virheellisiksi, ja osaltaan taas vahvisti sitä kuvaa, joka minulla messuista on.

Tarkoitukseni oli taltioida messutunnelmaa teillekin, ja minulle oli messujen puolesta järjestetty kuvauslupakin. Unohdin kuitenkin kamerani akun kotiin, joten en sitten voinutkaan kuvata mitään. Oh well. Saatte siis tyytyä sanalliseen kuvailuun, ja voihan se toki olla parempikin: mitään kovin somen sääntöjen mukaista en kuitenkaan olisi juuri saanut kuvattua…

Ihan tavallisten ihmisten tapahtuma


Messuilla riitti kaikenlaista nähtävää ja ihmeteltävää. Oli kaksi esiintymislavaa ja niiden yhteydessä baarit, toisaalla seksileluja ja -välineitä pursuilevia kojuja sekä eri näytteilleasettajien pisteitä. Me keskityimme eniten visuaaliseen antiin ja kävimme katsomassa esityksiä samalla virvokkeita nautiskellen. Oli hauskaa myös vaan seisoskella viinilasi kädessä katsella muita messukävijöitä.

Omassa päässäni olin ajatellut stereotyyppiseksi seksimessuvieraaksi jonkun vanhan pervon äijän, joka kulkee ympäriinsä kikkeli kädessä silmät kiiluen. Olen siksi aikaisempina vuosina arastellut Sexhibitioniin lähtemistä yksin, koska olen pelännyt saavani joukon ahdistelijoita kimppuuni. Mitään tällaista messuilla ei kuitenkaan ollut havaittavissa: kävijäkunta oli sukupuolijakaumaltaan varsin tasaista, enkä nähnyt yhtäkään kikkeliäkään. Pariskuntia näkyi paljon, kuin myös (lähinnä miesoletettujen) kaveriporukoita. Nähtiin jopa monia iäkkäämpiä pariskuntia, josta yllätyin ja ilahduin. Sanoin poikaystävällenikin, että tuossa ollaan sitten me kolmen-neljänkymmenen vuoden päästä.

Törmättiin myös muutamiin tuttuihin, ja oli hauskaa, miten luontevia tilanteet olivat, vaikka tavallaan oltiinkin aika arkaluontoisen asian äärellä. Messukävijät lienevätkin suurelta osin oman seksuaalisuutensa kanssa sinut olevaa porukkaa, jolla ei posket punehdu, vaikka vastaan kävelisi entisiä työkavereita tai ties ketä. Messuilla ei ollut ollenkaan sellainen olo, että tapahtuma olisi joku pervoille tarkoitettu salainen irstailun tyyssija, vaan tosi vahvasti oltiin tavallisina ihmisiä meitä kaikkia koskettavan kivan asian äärellä. Messukävijöiden silmiinpistävä tavallisuus olikin itseäni eniten ilahduttava asia. Siellä todella sai olla sellainen kuin on, pistää päälle lateksiset korkosaappaat tai kokonahka-asun, tai saapua paikalle tavallisesti farkuissa ja hupparissa.

Me olimme poikaystäväni kanssa jotain tuosta välistä: aloitimme illan Kansallisbaletissa kulttuurielämysten parissa, jossa joimme kallista shamppanjaa ykköset päällä. Messuille saapuessamme minä kiskaisin hameenhelmaa siveellisen rajan ylittäväksi, ja poikaystäväni avasi kauluspaidastaan pari nappia. Toimivaa ja monikäyttöistä.




Hauskaa, mutta pinnallista viihdettä


Messukäyntimme jäi valitettavan lyhyeksi samalle illalle sattuneen toisen kulttuuririennon vuoksi, mutta ehdimme kuitenkin käydä katsomassa kaksi esitystä ja ihmetellä meininkiä myös muuten vaan. En ollut koskaan ennen nähnyt strippausta, joten olin sanoinkuvaamattoman innoissani. Ensimmäinen näkemämme esitys olikin kovasti mieleeni: esiintyjä oli kaunis ja sensuelli ja esitys kaunis ja viehkeä kokonaisuus. Minua innostuneempi oli varmasti vain se nuori sälli, jonka esiintyjä kutsui lavalle kanssaan ja joka sai nauttia kaikesta oikein vip-paikalta. Jälkimmäisestä show’sta en juuri välittänyt: sen parasta antia oli lähinnä esiintyjien ilo, joka välittyi katsomoon asti mainiosti.

Vaikka esityksiä oli ihan hauskaa katsoa, ne eivät saaneet varsinaisesti viisareitani värähtelemään. Pornosta tuttu naiskehon representaatio toistui niin esiintyjissä, juontajissa kuin käsiohjelman kannessakin, ja tuntui jokseenkin tunkkaiselta. Olisin kaivannut moninaisempia kehoja, mutta aika samasta muotista veistetyiltä esiintyjät vaikuttavat myös tapahtuman kuvagallerian perusteella. Esityksiä olisi toki ollut joka lähtöön ja valitettavasti missasimme kaikki sellaiset esitykset, jotka olisivat potentiaalisesti voineet olla seksuaalisessakin mielessä kiinnostavia.

Himocast-podcastissa spekuloitiin pari viikkoa sitten, millaiset voisivat olla tulevaisuuden seksimessut. Keskustelussa nousi esiin paljon sellaisia elementtejä, jotka nyt jäivät messuilta puuttumaan. Uutta lähestymiskulmaa tämän iänikuisen naiset miesten katseiden kohteena -asetelman tilalle kyllä todella kaivattaisiin. Tykkäsin podcastissa esitetystä ajatuksesta järjestää seksimessujen sijaan seksuaalisuusmessut. Tapahtuma on tällaisenaan hauska ja viihdyttävä, mutta sillä voisi olla enemmän annettavaa, jos todella sukellettaisiin pintaa syvemmälle.

Vierailu Sexhibition -messuilla oli joka tapauksessa hauska ja kiinnostava kokemus. Ensi vuonna täytyy laittaa tapahtuma ajoissa kalenteriin, että osaan olla sopimatta muita rientoja samoille päiville. Kiinnostaisi nimittäin nähdä ainakin Puuhalavan kuuluisa Yleisön herkkuhetki -osio, jossa kuka tahansa saa kiivetä lavalle tekemään melkein mitä tahansa. Tällä kertaa väsymys voitti ja jouduimme lähtemään kotiin siinä vaiheessa, kun lavaa vasta lämmiteltiin kahden tankotanssijan ja yhden pariskunnan kevyen suuseksi-kiusoittelun toimesta. Kovasti jäi myös kiehtomaan tuttavien mainitseva nakuileva mies, jonka näkemiseltä ei messuilla kuulemma voi välttyä, mutta joka väisti omat silmämme tällä kertaa onnistuneesti.

Aiheeseen liittyvää:

maanantai 4. marraskuuta 2019

Tasa-arvoa ehkäisyyn

Kun ihmiset harrastavat seksiä, tarvitaan ehkäisyä väliin. Sen merkitys korostuu erityisesti cisheteroiden seksissä, johon sisältyy raskauden mahdollisuus. Sen aikaansaamiseksi tarvitaan kaksi ihmistä, mutta jostain syystä riskin eliminointi jää usein kohdullisen osapuolen vastuulle. Ei ole epätavallista törmätä miehiin, jotka pitävät hormonaalisen ehkäisyn käyttöä itsestäänselvyytenä jokaisen naisen kohdalla.

Perusoletus tuntuu olevan, että kun cismies ja cisnainen ovat parisuhteessa, nainen ottaa ehkäisyn hoitaakseen. Jonkinlaisen ehkäisyn, kuten vaikkapa e-pillereiden aloittamista pidetään asiana, joka kuuluu erottamattomasti lähes jokaisen nuoren naisen elämään. Pojat ja miehet taas pääsevät helpolla, kun voivat luovuttaa vastuun ehkäisystä naisille, ja elää elämäänsä ehkäisyasioista välittämättä.

En pidä siitä, että hormonaalinen ehkäisy, erityisesti e-pillerit, nähdään selviönä, jonka riskejä vähätellään. Harva tietää, että ehkäisyvalmisteilla voi olla vakavia tai jopa hengenvaarallisia sivuvaikutuksia. Ne ovat harvinaisia, mutta kaikenlaisia pienempiäkin sivuvaikutuksia esiintyy valtavasti. Ei tunnu reilulta, että naiset joutuvat kantamaan ehkäisyn taakan omassa kehossaan miesten ollessa tyytyväisiä vapaamatkustajia. Olisi kiva, jos vastuu ehkäisystä jakautuisi tasaisemmin, tai edes että kummallakin parisuhteen osapuolella olisi sopivaa ehkäisyä valitessa realistinen käsitys eri ehkäisymuotojen vaikutuksista.



Sivuvaikutukset eivät ole leikin asia


Aloitin itse yhdistelmäehkäisypillerit 16-vuotiaana, ja söin niitä viisi vuotta. Kaikki tuntui sujuvan aluksi hyvin, mutta sitten aloin kärsiä kuukausittain toistuvista päänsäryistä, joista kehittyi nopeasti migreeni. Muutaman vuoden jälkeen päätin vaihtaa halvempaan pillerimerkkiin, koska tuntui typerältä maksaa isoja summia kovasta päänsärystä. Merkin vaihto ei kuitenkaan helpottanut tilannetta, mutta toi tullessaan iho-ongelmat sekä sekopäiset mielialanvaihtelut, jotka tekivät minusta aivan eri ihmisen. Parisuhteeni alkoi voida jatkuvan sekoiluni vuoksi huonosti, joten lopetin pillerit, ja migreeniä lukuun ottamatta oireet poistuivat kahdessa viikossa.

Lopettamisen jälkeen tajusin kärsineeni tietämättäni koko ajan myös haluttomuudesta ja kostumisongelmista. Olin ajatellut, etten ole niin kovin seksuaalinen ihminen, eikä seksi nyt vaan ole minun juttuni. Noh, kuten olette ehkä huomanneet, se osoittautui varsin virheelliseksi luuloksi. Vaikka en sitä silloin tajunnutkaan, pillerit olivat olleet haluilleni jonkinlainen sammutuspeite, joka tukahdutti ne. Ero entiseen oli kuitenkin jo sen pari viikkoa lopettamisen jälkeen niin huomattava, että ehkäisyn vaikutus oli aivan kiistämätön.

Huonomminkin olisi toki voinut käydä. Katsoin eilen Mitä mietit, Ronja Salmi? -dokumenttisarjan jakson, jossa Salmi tapaa nuoren, vakavasti e-pillereiden takia vammautuneen tytön. Hän oli saanut pillereiden vuoksi veritulpan, joka vei hänet lähelle kuolemaa ja aiheutti aivovamman. Veritulppariski on pieni, mutta yhdistelmäehkäisy (eli sellainen, jossa käytetään estrogeenijohdannaisia) tekee siitä kymmenkertaisen. Pillereitä tai muuta yhdistelmäehkäisyä ei siis saisi käyttää, jos lähisuvussa on ollut veritulppia.


Missä viipyy miesten e-pilleri?


En tiedä, aiheuttivatko e-pillerit minulle migreenin vai olisiko se puhjennut muutenkin jossain vaiheessa, tai kuinka suuri osa esimerkiksi haluttomuuteen liittyvistä ongelmista liittyi siihen, etten vielä tuntenut itseäni ja seksimieltymyksiäni kovin hyvin. Näihin on mahdotonta vastata, koska olin pillerit aloittaessani 16-vuotias ja vasta aloittelin seksielämääni. En tiennyt, miten kehoni olisi toiminut ilman pillereitä, joten en osannut kyseenalaistaa tuntemuksieni normaaliutta. Sama tapahtuu monille muillekin nuorille tytöille, jotka itseni tavoin opettelevat elämään kurjien sivuvaikutusten kanssa, koska eivät osaa yhdistää niitä pillereihin tai jopa ajattelevat niiden kuuluvan asiaan. Sivuvaikutuksista nimittäin puhutaan pitkälti siihen sävyyn, että ne ovat normaaleja pikkuvikoja, jotka ovat osa naisena olemista.

Myös miesten tietämys ehkäisyn sivuvaikutuksista on varsin kapea. Tiedetään, että sivuvaikutuksia voi tulla, mutta niitä pidetään pieninä ja siedettävinä. Tästä syystä on jopa huvittavaa, että kun miesten hormonaalista ehkäisyä kehiteltäessä on huomattu samanlaisia sivuvaikutuksia, niitä on pidetty liian isoina esteinä valmisteiden käyttöönotolle. Näköjään naisen voidaan siis olettaa kärsivän kaikenlaista paskaa seksin harrastamisen takia, mutta samaa ei olla valmiita ottamaan omalle kontolle. Lääkeyhtiötkään eivät halua lähteä kehittämään valmisteita, koska niille ei nähdä markkinoita: miesten ei uskota haluavan altistaa itseään sivuvaikutuksille, joista naisten on katsottu kärsivän vuosikymmenten ajan. Suoraselkäistä kuin mikä.

Sekään ei toki ole hyvä tai oikein, että miehet joutuisivat jatkossa kärsimään sivuvaikutukset naisten sijaan – siinähän vain siirretään vahinkoa eteenpäin. Parempi ratkaisu olisi alkaa nähdä muut ehkäisymuodot varteenotettavina vaihtoehtoina myös parisuhteessa. Kondomin käyttö yhdistetään ihan turhaan satunnaiseen irtoseksiin kuuluvaksi, kun se toimii erittäin hyvin myös vakituisen parisuhteen ehkäisykeinona. Ei sivuvaikutuksia, käyttö on helppoa, ja kaupan päälle selviää vähemmällä sotkulla. Varsinkin nuorilla kondomia pitäisi ehdottomasti pitää ensisijaisena ehkäisykeinona hormonaalisen ehkäisyn sijaan myös parisuhteissa.




Ehkäisyvastuu on molemmilla


Naisen hormonaalinen ehkäisy näyttäytyy toki miesnäkökulmasta varmasti houkuttelevana vaihtoehtona, koska vastuun ehkäisystä voi luovuttaa toiselle ja pääsee itse painelemaan huolettomasti paljaalla. Pitkäaikainen kondomin käyttö ei houkuttele, koska sen kanssa paneminen ei kuulemma tunnu yhtä hyvältä. Se on toki validi pointti, mutta sen painoarvo vaakakupissa hormonaalisen ehkäisyn sivuvaikutuksiin nähden kyseenalainen. Vaatii aikamoista röyhkeyttä olettaa, että toinen ottaisi mukisematta kantaakseen haluttomuuden, päänsäryt, vuotohäiriöt, painonnousun, iho-ongelmat, mielialanvaihtelut ja kohonneen veritulppariskin vain siksi, että mies saisi panna ilman kortsua.

Joiltakuilta tätä röyhkeyttä ilmeisesti kuitenkin löytyy. Postasin viime kesänä Instagramiini meemin, jossa tiivistettynä kummasteltiin miesten intoa säätää tiukkoja aborttilakeja ja haluttomuutta ottaa vastuuta ehkäisystä tai seksin harrastamisen seurauksista. Tämän jälkeen sain eräältä seuraajaltani viestin, jossa hän tulikivenkatkuisesti tilitti tekopyhyydestäni: kuinka voin kutsua itseäni feministiksi ja yhdenvertaisuuden puolestapuhujaksi, kun vaadin miehiä kantamaan KAIKEN VASTUUN ehkäisystä. Hänen mukaansa tasa-arvoa on se, että irtosuhteissa mies kantaa vastuun käyttämällä kondomia ja parisuhteissa nainen hankkii itselleen hormonaalisen tai jonkun muun ehkäisyn. Kondomin käytön vaatiminen pitkässä parisuhteessa on hänen mukaansa sortoa ja miesvihaa. On kuulemma myös aivan typerää väittää, että miehet haluaisivat jotenkin rajoittaa aborttioikeutta. Esimerkkini maailmalta eivät häntä vakuuttaneet, koska ”Alabama on vaan joku pikkukaupunki eikä vaikuta Suomeen”. 




Keskustelun edetessä kävi ilmi, että kondomin käyttö on hänelle itselleen fysiologisista syistä hankalaa. Tällaisissa tapauksissa on totta kai selvää, ettei kondomi ole yksiselitteisesti paras ehkäisymuoto. En myöskään ajattele, että hormonaalinen ehkäisy on aina huono vaihtoehto, vaan monille se sopii ja moni saa siitä apua erilaisiin terveysongelmiin. Tarkoitukseni oli vain kyseenalaistaa tapaamme mieltää ehkäisystä huolehtiminen ensisijaisesti naisten asiaksi. Aborttikeskusteluissa miehen vastuu asiasta loistaa poissaolollaan, vaikka on selvää, etteivät kohdulliset neitseellisesti sikiä. Suomen verrattain hyvä tilanne aborttilainsäädännön suhteen ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö asiat voisi huonontua, tai ettei meidän kannattaisi huolestua esimerkiksi Alabaman, noin viiden miljoonan asukkaan osavaltion, aborttivastaisuudesta.

Hormonaalinen ehkäisy alkaa näyttäytyä miehillekin erilaisessa valossa heti, kun he joutuvat konkreettisesti kosketuksiin sen sivuvaikutusten kanssa. Kun joutuu katsomaan vierestä yhden kumppanin kärsimystä ja sen helpottumista hormonaalisen ehkäisyn lopettamisen myötä, ei ehkä ehdota tulevissakaan suhteissa sen aloittamista. Harva myöskään tietää esimerkiksi veritulppariskistä: omakin poikaystäväni kauhistui, kun juttelimme aiheesta, koska tieto oli hänelle täysin uusi. Hänen mielestään olisi erittäin tärkeää, että varsinkin näistä vakavammista sivuvaikutuksista puhuttaisiin enemmän, jotta kaikilla olisi niistä oikeellista tietoa. Kondomin aiheuttama hankaluus alkaa tuntua aika pieneltä asialta, kun toisella puolella painaa vaakakupissa kumppanin henki.

Joillekuille hormonaalinen ehkäisy sopii erinomaisesti, ja heidän kannattaa sitä ehdottomasti käyttää. Kaikille se ei kuitenkaan sovi, joten olisi tärkeää, ettei sitä tuputettaisi jokaiselle ensisijaisena vaihtoehtona niin terveydenhuoltohenkilökunnan kuin miestenkään toimesta. Miesten hormonaalinen ehkäisy pitäisi myös ehdottomasti saada markkinoille pian, koska vaihtoehdon olemassaolo lisäisi tasa-arvoa itsessään. Myös luonnolliset, kiertotietoisuuteen perustuvat ehkäisymenetelmät ovat nostaneet suosiotaan, ja kenties teknologian kehittyessä niistä tulee vielä potentiaalinen haastaja kaikelle hormonaaliselle ehkäisylle. Oli ehkäisymuoto mikä tahansa, vastuu siitä kuuluu parisuhteessa kummallekin osapuolelle.

Aiheeseen liittyvää:




Seuraa blogiani myös Instagramissa ja Facebookissa.

torstai 31. lokakuuta 2019

Jännitystä joulunaikaan seksilelujoulukalenterilla

Kaupallinen yhteistyö: Sinful

Elämä uuden parisuhteen alkutaipaleella on ihanaa. Toinen ihminen ja tämän ajatukset, tunteet ja keho ovat maailman ihmeellisimpiä ja mielenkiintoisimpia asioita, joiden parissa ajankulu unohtuu kokonaan. Yöunet jäävät toisinaan lyhyiksi, kun se toinen siinä vieressä vetää puoleensa niin paljon, ettei yksinkertaisesti malta käydä nukkumaan. Mitään parempaa on silti vaikeaa keksiä, vaikka välillä vähän väsyttääkin.

Vaikka toisen ihanuus itsessäänkin olisi jo tarpeeksi, on joskus kiva olla mukana myös jotain kättä pidempää, jolla saa hommaan lisää vipinää ja värinää. Niitä tarjoilee Sinful Joulukalenteri, jonka luukkujen takaa löytyy monipuolinen valikoima erilaisia seksileluja ja -tarvikkeita. Tutustuin Sinfulin seksilelukalenteriin viime vuonna, ja se oli todella positiivinen yllätys. Kaikki luukuista paljastuneet tuotteet olivat laadukkaita, tyylikkäitä ja käyttökelpoisia. Vuosi sitten olin kuitenkin sinkku, joten pääsin kokeilemaan kalenterin juttuja lähinnä itsekseni. Tänä vuonna tilanne on parempi, kun mukana on toinenkin innokas testaaja. Pimeät talvi-illat kuluvat tänä vuonna siis erityisen rattoisasti.



Leluilla vaihtelua seksiin


Parisuhteen alku on tärkeää aikaa luottamuksen ja keskusteluyhteyden rakentumiselle. Kun ollaan alusta asti avoimia, kaikenlaisista asioista on helpompi puhua myös suhteen edetessä. Seksi ja seksuaalisuus ei ole poikkeus: kun opitaan heti alusta asti sanoittamaan omia toiveita ja haluja, niistä on helpompaa keskustella tulevaisuudessakin, ja seksielämä pysyy kumpaakin tyydyttävänä.

Pitkässä suhteessa seksistä tulee helposti rutiininomaista, kun opitaan tuntemaan toisen mieltymykset ja parhaat nautinnon nappulat läpikotaisin. Seksuaalisuus on kuitenkin siitä jännä asia, että se muuttuu koko ajan: mikä toimi eilen, ei ehkä toimi enää huomenna tai kolmen vuoden päästä. Siksi vuosien ajan samanlaisena toistuva seksi voi alkaa jossain vaiheessa tympiä, oli se kuinka hyvää tahansa. Vaihtelu virkistää.



Seksilelut ovat hyvä tapa tuoda suhteeseen uutta kipinää ja jännitystä. Ne toimivat myös erinomaisina keskustelun virittäjinä. Jos tuntuu vaikealta valita sopivia leluja seksivälinekauppojen valtavasta valikoimasta, Sinful Joulukalenteri on hyvä vaihtoehto. Sen luukuista löytyy kattavasti eri tyyppisiä leluja ja välineitä, joita kokeilemalla voi lähteä selvittämään, mistä tykkää. Voi käydä niinkin iloisesti, että suosikiksi nousee joku sellainen tuote, jota ei olisi muuten tullut kokeiltua.

Seksileluihin liittyy joskus sellainen omituinen ajatus, että niiden käyttäminen parisuhdeseksissä olisi merkki siitä, että toinen itsessään ei riitä. Joillekuille on ihan kunnia-asia, että he eivät mitään leluja tarvitse, kun ovat itse niin loistavia rakastajia. Se on hassua, koska leluthan ovat leikkimistä varten: niitä voi käyttää ihan vaan siksi, että se on kivaa. Ei niitä tarvitse ajatella minään viimeisenä epätoivoisena oljenkortena, johon tartutaan sitten, kun kuolettavan tylsä seksi ajaa parisuhdetta kohti kriisiä. Leluilla saa seksiin vaihtelua ja monipuolisuutta, joka kyllä sopii ihan tällaiselle tuoreellekin parille, joka on kaikkea muuta kuin kyllästynyt toistensa hipelöintiin.




Esimakua kalenterin sisällöstä

Luukut täynnä yllätyksiä


Sinfulin kalentereiden sisältö on loppuun asti yllätys. Voi ehkä tuntua riskisijoitukselta ostaa jotain tietämättä mitä saa, mutta tavallaan se on koko jutun hienous. Osa tuotteista on varmasti sellaisia, joita ei olisi itse valinnut, mutta voivat osoittautua kokeilemisen arvoisiksi. Osa saattaa olla hutejakin, mutta yhtä lailla joku varta vasten valittukin lelu voi osoittautua pettymykseksi. Ottaen huomioon vielä sen, että kalenterin hinta on huomattavasti alhaisempi kuin yksittäisten lelujen erikseen ostettuna, voi todeta, että todennäköisesti kalenteri kuitenkin antaa enemmän kuin ottaa. Luukkujen sisältö on saman tyyppinen kuin viime vuonna, joten tämä edellisen kalenterin sisältöä esittelevä postaukseni antaa siitä pientä vinkkiä.

Klassisen kalenterin lisäksi Sinfulilta löytyy myös Deluxe-versio, jonka sain tänä vuonna itselleni. Sinful Deluxe Joulukalenteri sisältää astetta erikoisempia tuotteita, jotka sopivat seksilelujen maailmaan jo hieman tutustuneelle. Yhteistä kummallekin kalenterille on tuotteiden kaunis muotoilu, laadukkaat materiaalit sekä (hetero)pariskuntaystävällisyys: mukana on sekä miehen että naisen vartaloille sopivia että yhdessä käytettäviä leluja. Deluxen tuotteissa on klassista versiota ylellisempi tuntu, joka näkyy esimerkiksi kauniissa kultaisissa yksityiskohdissa.




Kalenteri on kirvoittanut paljon mielenkiintoisia keskusteluja siitä, mitä kaikkea seksielämämme voisi tulevaisuudessa olla. Luukkujen sisältö laittaa mielikuvituksen liikkeelle emmekä meinaa malttaa odottaa, että pääsemme kokeilemaan kaikkea uutta ihanaa ja jännittävää. Vaikuttaa siltä, että jos nukkumaan rauhoittuminen on ollut jo nyt vaikeaa, ei siitä uusien lelujen myötä tule ainakaan helpompaa. Täytyy siis varoittaa teitäkin, että kalenterin hankkiminen voi aiheuttaa hetkellistä univajetta…




Joulua on mukavaa odottaa yhdessä kalenterin luukkuja availlen ja niiden sisällöstä nautiskellen. Me tosin toteutimme lapsuuden fantasiani ja avasimme kaikki luukut kerralla jo reilusti ennen joulua. Sekään ei ollut huono vaihtoehto: sisältö miellytti ajankohdasta huolimatta, ja näin rakastuneena joka päivä tuon toisen kanssa tuntuu muutenkin ihan jouluaatolta. Siirappista, mutta totta. Kalenterista on kuitenkin varmasti iloa ihan vuoden jokaisena päivänä niin vastarakastuneille, pidempään yhdessä olleille ja kaikille siltä väliltä. Jos siis entistä nautinnollisempi, monipuolisempi ja avoimempi parisuhdeseksi kuulostaa tavoittelemisen arvoiselta jutulta, en voi kuin suositella Sinfulin aikuisten joulukalentereita.

Tilaa tästä itsellesi Sinful Joulukalenteri tai Sinful Deluxe Joulukalenteri.

Aiheeseen liittyvää:




Seuraa blogiani myös Instagramissa ja Facebookissa.

lauantai 26. lokakuuta 2019

Kiehtova BDSM

BDSM tuli suuren yleisön tietoisuudeen Fifty Shades of Greyn myötä muutamia vuosia sitten. Piiskoista ja käsiraudoista tuli yhtäkkiä suorastaan trendikkäitä, mutta BDSM aiheuttaa silti ihmetystä. Mikä erottaa BDSM:n väkivallasta, ja onko siitä ok kiihottua ja nauttia? Onko Fifty Shades of Grey autenttinen kuvaus BDSM-suhteesta? Mitä kaikkea mahtuu tuon salaperäisen lyhenteen alle?



Mitä on BDSM?


BDSM on kattokäsite monenlaisille asioille. Sana tulee kirjainyhdistelmistä B&D eli bondage & discipline (sidonta ja kuritus), D/S eli dominance/submission (alistaminen/alistuminen) sekä S&M eli sadismi & masokismi. Jälkimmäisistä yhteisesti käytettyä termiä sadomasokismi käytetään joskus virheellisesti synonyymina BDSM:lle, jonka vuoksi monen ensimmäinen mielikuva siitä on kipu ja sen tuottaminen. Kaikille BDSM-mieltymys ei kuitenkaan liity kipuun, vaan kyseessä on todellakin laaja käsite, jonka alle mahtuu jos jonkinlaista. Myöskään kaikki samoista jutuista, kuten vaikka sitomisleikeistä tai alistumisesta nauttivat eivät kiihotu niistä samoista syistä. BDSM:stä ja fetisismistä käytetään joskus yhteisnimitystä kinky, joka viittaa kaikkeen tavanomaisesta ”perinteisestä” seksistä poikkeavaan.

Vastakohtana BDSM:lle ja muulle kinkyilylle toimii vaniljaseksi, eli sellainen tavanomainen ja (ainakin kinkyjuttujen harrastajien mielestä) vähän tylsähkö seksi. Tarkka rajanveto vaniljan ja ei-vaniljan välille on vaikeaa, koska raja kulkee jokaisella niin eri kohdassa. Yksi maustaa luontevasti seksielämäänsä BDSM-elementeillä kutsuen sitä kuitenkin vaniljaksi, kun toiselle yleisesti aika tavanomaisinakin pidetyt jutut voivat olla sanoinkuvaamattoman kinkyjä.

Aistillisuus on BDSM:n ydintä. Genitaalien hinkkaamisen sijaan nautintoa haetaan kokonaisvaltaisesti eri aisteja käyttäen. Kun yhden aistin poistaa käytöstä, esimerkiksi silmät sitomalla, muut aistit voimistuvat ja tuntemukset ovat intensiivisempiä. Aina tavoitteena ei edes ole seksi, kiihottuminen tai orgasmi, vaan aistinautinto tai tuntemus itsessään voi olla session itsetarkoitus. BDSM-nautintojen äärelle pysähtyminen vapauttaa ihanasti yhdyntäkeskeisyydestä ja laukeamispaineista. Oli kyseessä sitten kevyt ja hellä aistien kutittelu tai jotain spektrin rajummasta päästä, niistä nautitaan itsessään, eikä suoriteta tyypillisen vaniljaesileikin pakollisena pahana yhdyntään riittävän kiihottumisen takaamiseksi.



Suostumus, luottamus, turvallisuus


BDSM-leikit ovat ennen kaikkea valtasuhteilla leikittelyä. Toinen on dom, ohjat käsissään pitävä, ja toinen sub, alistuva ja antautuva osapuoli. Moni kokee vahvasti jommankumman roolin omakseen, mutta jotkut ovat myös switchejä, eli viihtyvät kummassakin roolissa. Taipumus domin ja subin rooleihin vaikuttavat seksuaaliseen dynamiikkaan myös vaniljaa harrastavilla: kahden subin tai kahden domin keskinäisestä seksistä ei tahdo tulla mitään, vaan kumpikin nauttii enemmän, kun dynamiikka on tasapainossa ja kumpikin saa toteuttaa seksuaalisuuttaan luontevalla tavalla.

Rajut BDSM-leikit ja valta-asetelma, jossa toinen on selkeästi niskan päällä, voivat vaikuttaa dynamiikaltaan vinksahtaneilta. Helposti tulee mielikuva, että satuttamisesta ja rankaisemisesta pitävä dom on seksissä itsekäs ja käyttää subiaan surutta oman nautintonsa välineenä. Näin tavallaan onkin, mutta kaikki perustuu todellisuudessa osapuolten väliseen sopimukseen: alistumisesta nauttiva haluaa tulla käytetyksi, satutetuksi tai nöyryytetyksi. Ilman suostumusta ja yhteistä sopimusta ei kyseessä ole BDSM-sessio, vaan väkivallanteko.




Tärkeä osa BDSM:ää on myös jälkihoito eli after care. Vahvojen ja vaikuttavien kokemusten jälkeen on hyvä rauhoittua yhdessä, tasata tunteita ja vaikka käydä tapahtunutta läpi. Domit eivät siis käytä subejaan tuntemattomasti hyväkseen ja jätä heitä sen jälkeen selviämään tunteistaan yksin, ja usein domit tarvitsevat itsekin rauhallisen hetken palautumiseen. BDSM ei siis missään nimessä ole harhaluulojen mukaisesti kylmää ja tunteetonta, vaan tunteita voi olla pelissä jopa paljon vahvemmin kuin vaniljaseksissä.

Siinä missä vaniljaseksiin voidaan vaan ajautua, BDSM-sessioita edeltää aina jonkinlainen keskustelu. Koska mahdollisuuksia on käytännössä rajattomasti, täytyy joskus määritellä hyvin tarkastikin, mitä halutaan tai ei haluta tehdä. Yhteisestä turvallisuudesta huolehditaan sopimalla turvasana, jota käyttämällä tilanne voidaan tarvittaessa keskeyttää. Luottamus on BDSM:ssä avainasemassa: rajuimmissa leikeissä saatetaan jopa antaa oma henki toisen käsiin, joten on selvää, että osapuolten on luotettava toisiinsa sataprosenttisesti voidakseen nauttia.




Valheellinen Fifty Shades of Grey


Fifty Shades of Grey -kirjoissa ja -elokuvissa oli se hyvä puoli, että ne tekivät BDSM:stä yleisesti hyväksytympää ja vähemmän tabun. Kovin totuudenmukaista tai mairittelevaa kuvaa ne eivät kuitenkaan BDSM-mieltymyksestä anna.

Päähenkilöiden suhteesta puuttuu monta BDSM:lle ominaista ja tärkeää elementtiä. Dominoiva miespäähenkilö Christian Grey ei välitä subinsa Anastasian rajoista pätkääkään, vaan tekee kyselemättä juuri niin kuin itse tahtoo. Hän vaatii Anastasiaa allekirjoittamaan monisivuisen sopimuksen, jolla hän antaisi suostumuksensa niin mitä moninaisimpiin seksiakteihin kuin myös muun muassa tietynlaiseen ruokavalioon ja ehkäisymenetelmään sitoutumiseen: eikä Anastasialla ole juuri neuvotteluvaraa sopimuksen sisällöstä. Christian ei myöskään tahdo Anastasiaa viereensä nukkumaan, eikä välitä tämän tarpeesta saada läheisyyttä ja kiintymyksen osoituksia. Suhteen dynamiikka on alusta asti täysin pielessä, koska Anastasia tuntuu suostuvan kaikkiin Christianin haluamiin BDSM-sessioihin lähinnä siinä toivossa, että mies sitä kautta rakastuisi häneen. Ei tarvitse olla nero tajutakseen, että tällainen on kaukana terveesti, konsensuaalisesta ja tasa-arvoisesta BDSM-suhteesta.

Fifty Shades -kirjoissa ja elokuvissa Christianin mieltymys sadismiin ja rajuun seksiin selitetään johtuvan hänen traumaattisesta lapsuudestaan. Syttyvä rakkaussuhde Anastasiaan kuvataan eheyttävänä voimana, joka parantaa hänet tästä hänen sairaasta, pimeästä puolestaan. Tämä tukee pitkään vallalla ollutta käsitystä siitä, että BDSM-mieltymykset ovat jonkinlaisia mielen epätasapainosta kieliviä häiriötiloja tai sairauksia. Sadomasokismia pidettiin Suomessa sairautena vuoteen 2011 saakka, ja tällainen uskomus elää edelleen. Kyseessä on kuitenkin täysin normaali ja hyväksyttävä seksuaalinen mieltymys, josta ei tarvitse eheytyä ja joka ei (välttämättä) johdu traumoista tai muustakaan vastaavasta. Omista mieltymyksistä ei tarvitse tuntea häpeää, tuntuivat ne sitten kuinka omituisilta tahansa: olemme niin kompleksisia olentoja, että viisarimme värähtelevät mitä moninaisimmista asioista. Fantasioinnissa ei ole mitään väärää, ja aikuiset ihmiset voivat tehdä keskenään mitä haluavat, kunhan eivät vahingoita muita tai (ei-toivotusti) toisiaan.




BDSM:n maailma on kiehtova, ja siihen tutustuminen voi tuoda paljon myös vaniljaseksin ystäville. Siitä, miten asiasta kiinnostunut pääsee harrastuksessa alkuun, kerron lisää toisessa postauksessa. Hätäisimmille suosittelen luettavaksi esimerkiksi Kaisaminnin BDSM-postausta sekä Tiia & Jouni Forsströmin kirjoittamaa BDSM-Aapista, jota olen käyttänyt tämänkin tekstin lähdemateriaalina.

Aiheeseen liittyvää:

Kun perusseksi ei riitä

50 shades of fucked-up: mikä Fifty Shades -ilmiössä mättää?

Miksi seksi hävettää?

Seuraa blogiani myös Instagramissa ja Facebookissa.

keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Ovathan lapset miestenkin asia

Suomessa syntyvyys on laskussa ja se on ilmeisesti meidän nuorten naisten vika. Olemme kuulemma itsekkäitä, kun emme entisaikojen naisten tavoin hoida isänmaallista velvollisuuttamme ja keskity synnyttämään uusia veronmaksajia. Ihan kuin lastenteko olisi vain meistä itsestämme kiinni, eikä esimerkiksi parisuhteen toisella osapuolella olisi sanomista asiaan – mikäli kumppania lastentekohommiin ylipäätään on. Näitä toisia osapuolia ei vaan jostain syystä samalla lailla syytetä itsekkäiksi, vaikka yhtä lailla hekin sitä lastentekoa lykkäävät.

Ystäväpiirissäni on viime aikoina alettu herätä biologisen kellon tikitykseen, ja lisääntymisasiat ovat puhututtaneet aiempaa enemmän. Lapsihaave on ollut monella mielessä jo varsin nuoresta iästä asti, vaikka ensin onkin haluttu keskittyä esimerkiksi opiskeluihin ja työhön. Näistä haaveista ei kuitenkaan ole välttämättä voitu puhua ääneen esimerkiksi omien kumppaneiden kanssa, jotka kuitenkin ovat lähtökohtaisesti niitä ihmisiä, jotka kaikkein läheisimmin liittyvät haaveiden toteuttamiseen. Heterosuhteissa olevien nuorten naisten tyypillinen kokemus on, että lapsista puhuminen on miehille punainen vaate ja aiheeseen suhtaudutaan hyvin torjuvasti. On syytä ihmetellä, miksi parhaassa lisääntymisiässä olevien naisten kumppanit suhtautuvat asiaan niin kamalan kielteisesti: ja ennen kaikkea, miksi se on niin tavallista?




Vanhemmaksi "sitten joskus"


Kyse ei ole siitä, etteivätkö miehetkin haluaisi lapsia. Toki monet haluavat, ”sitten joskus, mutta ei vielä”. Vanhemmuus on jotain etäistä tulevaisuutta, ja toistaiseksi elämässä tärkeämpää on paahtaa työelämässä ja pumpata rautaa salilla, pelata yökaudet Counter Strikea ja kittailla kavereiden kanssa kaljaa. Meininki on samaa riippumatta siitä, onko mittarissa ikää 20, 30 tai jopa 35 vuotta.

On tietenkin totta, että biologinen aikaikkuna lastentekoon on miehillä paljon suurempi, joten siinä mielessä huolettomampi suhtautuminen aiheeseen tässä parin-kolmenkympin kieppeillä on varsin ymmärrettävä. Moni kuitenkin valikoi parisuhteeseen itsensä kanssa suunnilleen saman ikäisen kumppanin. Pitäisi siis tajuta, että vaikka itsellä ei olisikaan kiire, toinen ei voi ikuisuuksiin asti odottaa.

Lastentekoa venytetään, koska siihen ei olla ”valmiita”. Jostain syystä erityisesti miehillä on sellainen käsitys, että elämä loppuu lapsen syntymään, joten kaikki täytyy tehdä ja kokea ennen sitä. Maailma täytyy myös saada valmiiksi lasta varten: on oltava hyväpalkkainen työ, omakotitalo ja kesämökki, kolme autoa, miljoona tilillä ja vähintään kolmekymmentä vuotta kestänyt parisuhde. Moni tuntuu odottavan, että jonain päivänä valmius vanhemmuuteen vain iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja ennen sitä on auttamattoman huono idea edes harkita lisääntymistä.

Yhteiskuntamme antaa nykyisin varsin negatiivisen kuvan vanhemmuudesta, eikä asiaa auta se, että lapsiperheiden palvelut ovat jatkuvasti leikkauslistan kärjessä. Väitän kuitenkin, että ainakin oman tuttavapiirini naisilla ja naisoletetuilla on huomattavasti realistisempi kuva siitä, mitä vanhemmuus on tai mitä se vaatii. Uskon tämän johtuvan siitä samasta syystä, miksi nimenomaan naisia kannustetaan synnytystalkoisiin: kaikki lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvä mielletään naisten asiaksi, ja miehillä on niissä vain passiivinen sivustakatsojan rooli.




Biologinen kello on tabu


Hedelmällisyys on aihe, josta ei juuri puhuta: ei kaikilla naisillakaan ole välttämättä realistista käsitystä siitä, kuinka nopeasti hedelmällisyys laskee ja kuinka todennäköisesti minkäkin ikäinen tulee raskaaksi. Tiedoksi siis muutamia lukuja: naisten hedelmällisin ikä on n. 20­–30-vuotiaana, ja mitä pidemmälle lykkää ensimmäisen lapsen hankkimista, sitä suurempi negatiivinen vaikutus iällä on hedelmällisyyteen. Noin 35-vuotiaana hedelmällisyys alkaa laskea jyrkästi. Miehet ovat hedelmällisiä pidempään, mutta heilläkin paras aika on reilusti ennen neljääkymppiä.

Yksi suurimmista peloistani on, että en voisi syystä tai toisesta tulla raskaaksi. Tästä mieltäni kaihertavasta tulevaisuudennäkymästä on kuitenkin ollut vaikeaa puhua miesten kanssa, koska pelkästään sanat lapsi ja raskaus tuntuvat kauhistuttavan heitä niin kamalasti. Sama kokemus tuntuu olevan monilla muillakin: lapsista puhuminen edes teorian tasolla tulkitaan niin, että nainen tahtoo lapsen väkipakolla saman tien ja keinoja kaihtamatta, käy varmaan puhkomassa reikiä kondomeihin tai jättää tahallaan pillerit syömättä.

Raskauden uhan torjuntaan keskittyvä seksuaalikasvatus on saanut monet virheellisesti uskomaan, että raskaaksi tuleminen on helppoa ja nopeaa, suorastaan automaatio. Jotkut tuntuvat pelkäävän, että pelkästään aiheesta puhuminenkin saa raskauden alkamaan ajatuksen voimalla – tai siltä ainakin miesten kanssa keskustellessa on välillä tuntunut. Raskaaksi tulemisessa voi kuitenkin mennä pitkään, ja välttämättä se ei edes onnistu ilman lapsettomuushoitoja. Jos asiaa siis lykkää pitkälle tulevaisuuteen ja järjestää vuosikausia elämäänsä valmiiksi lasta varten, voikin olla jo myöhässä, eikä lasta ikinä kuulu. Se on aika pelottava skenaario, ja ainoa syntyvyyden alenemisen syy, jolle kannattaa jotain tehdä.




Lasten tekeminen tai tekemättä jättäminen on tietysti jokaisen oma päätös, eikä kenelläkään sukupuolesta riippumatta ole mitään velvollisuutta lisääntyä isänmaan puolesta tai mistään muustakaan syystä. Maailmassa on ihmisiä yllin kyllin, joten Suomenkaan syntyvyyttä ei tarvitse nostaa ryhtymällä seuraavaksi syyttämään miehiä tilanteesta. Olisi kuitenkin mahtavaa, jos nuorilla miehillä olisi paikkansa näissä lapsia ja hedelmällisyyttä koskevissa keskusteluissa. Seksuaalikasvatukseen pitäisi liittyä lisääntymisen mekaniikan lisäksi myös tietoa hedelmällisyydestä, ja miehiä tulisi kohdella naisten kanssa tasavertaisina (tulevina) vanhempina. Ehkä näin olisi vähemmän niitä, jotka jäävät tahtomattaan lapsettomiksi, koska eivät tajunneet tai voineet aloittaa ajoissa.

ps. En ole raskaana, kuvissa (negatiivisia) ovulaatiotestejä. Ostin ne joskus, kun halusin tietää, tapahtuuko kropassani mitään. Testeistä ei kyllä tule hullua hurskaammaksi, sillä ne ovat kamalan tulkinnanvaraisia ja jättävät yhden vastatun kysymyksen tilalle miljoona uutta. En siis suosittele niitä oman hedelmällisyystilanteen kartoittamiseen, mutta sopivaa kuvausrekvisiittaa niistä sai.

Aiheeseen liittyvää:


Seuraa blogiani myös Instagramissa ja Facebookissa.

keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Miksi mies ei saa seksiä?

Eräs lukijani lähestyi minua kesällä kommentilla, koska häntä vaivasi blogissani esiintyvä epäkohta. Hänen mukaansa lähden teksteissäni aina liikkeelle siitä oletuksesta, että seksin saaminen on kaikille helppoa ja yksinkertaista. Todellisuus on kuitenkin hänen näkövinkkelistään varsin toisenlainen. Hän kaipasi siis näkökulman muutosta ja eritoten sen pohtimista, mistä tilanne voisi johtua. Miksi on niin, että niin moni mies jää ilman?

Kommentoija kuvailee itseään ”normaaliksi, koulutetuksi ja älykkääksi” sinkkumieheksi, joka on 35 ikävuoteen mennessä harrastanut seksiä kolme kertaa. Seksi ja parisuhdekin kiinnostaisivat, mutta ongelma tuntuu olevan, etteivät naiset kiinnostu hänestä seksuaalisessa tai romanttisessa mielessä. Hän on tietysti aivan oikeassa sanoessaan, että tällaista ei täällä blogissani ole juuri käsitelty: aiheesta on vaikeaa kirjoittaa, koska oma tilanteeni on niin toisenlainen. Vaikka miehet eivät ole koskaan varsinaisesti jonottaneet poikaystäväkseni, seksiä on aina ollut kyllä tarjolla, varsinkin, jos kriteerit laskee tarpeeksi alas. Toisaalta tiedän kyllä, että monelle (hetero)miehelle vastaava tilanne on arkitodellisuutta, kun taas naiset ja naisoletetut tuntuvat jakavan oman kokemukseni. Seksin kysynnän ja tarjonnan epäsuhta onkin mietityttänyt minua jo jonkin aikaa.

En osaa antaa vedenpitävää vastausta siihen, miksi kommentoijan tilanne on mikä on. Käännyin siis Instagram-seuraajieni puoleen ja pyysin heidän apuaan tilanteen ratkomiseen. Yhdessä saatiin aikaiseksi muutama teoria, jotka tarjoavat selityksen. Apua sain myös Antti Holman jo legendan tai raamatun asemaan nousseesta Auta Antti! -podcastista, jossa on useampaan otteeseen ratkottu vastaavanlaisia kysymyksiä.

(Pahoittelut tunkkaisesta heterokulmasta. Tähänkin tilanteeseen on niin vaikeaa eläytyä, etten edes lähde arvailemaan, miten tällaiset pulmat näyttäytyvät sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen vinkkelistä.)




Teoria 1. Itsevarmuus on tie naisen sydämeen


Tyypillisin selitys, mitä tällaiselle tilanteelle tarjotaan, on vanha kunnon ”nice guys finnish last” eli oletus siitä, että naiset pitävät pahoista pojista ja hyljeksivät kilttejä miehiä. Seksittä jääviä miehiä kismittää, kun kusipäiset machomiehet vievät kaikki naiset, ja itse jäävät kiltteinä nuolemaan näppejään. Tilanteessa alkaa helposti ajattelemaan, että itsekin pitäisi muuttua kusipääksi ja pahaksi pojaksi, kun sillä tavalla tuntuu irtoavan.

Asiahan ei kuitenkaan ole niin, että naiset viehättyisivät kusipäisyydestä, ilkeydestä tai ylenpalttisesta machoilusta. Asia, mikä monia edellä mainitun kaltaisissa miehissä viehättää, on itsevarmuus. Kukapa ei viehättyisi ihmisestä, joka kantaa itsensä kunnialla eikä pyytele anteeksi olemassaoloaan? Vastaavasti kiltteys ei todellakaan ole mikään turn-off, eivätkä kiltteys ja itsevarmuus sulje toisiaan pois.

Itsevarmuus, itseluottamus ja hyvä itsetunto ovat tärkeitä asioita, jotka auttavat ihan elämän jokaisella osa-alueella, niin myös kumppanin löytämisessä. Valitettavasti omien epävarmuuksien ja itsetunto-ongelmien korjaaminen on usein helpommin sanottu kuin tehty. En tiedä, miten asia kommentoijan tapauksessa on, mutta voisin kuvitella, että hänen kokemuksillaan voisi olla itsetuntoa ja itsevarmuutta laskeva vaikutus. Näkisin kuitenkin tärkeänä, että tilanteessa lähdettäisiin liikkeelle itsetutkiskelulla ja itsevarmuuden kasvattamisella eikä sillä, että yrittää esittää machoilijaa tai pahaa poikaa. Epävarmat ihmiset, jotka vetävät jotain keksittyä roolia, ovat kaikkein epäviehättävimpiä.




Teoria 2. Ujo friendzonaa itse itsensä


Friendzone eli kaverivyöhyke liittyy olennaisesti tähän kilttien, seksittä jäävien ja kusipäisten naistenkaatajien väliseen vastakkainasetteluun. Naiset kuulemma siirtävät mukavat miehet automaattisesti kaverivyöhykkeelle ja kuolaavat niiden kusipäisten ja huonosti kohtelevien alfaurosten perään. Sitten nämä kiltit miehet kököttävät säyseästi kaverivyöhykkeellä, kuuntelevat velvollisuudentuntoisesti naisten ruikutusta muista miehistä ja toivovat, että jonain päivänä naiseen iskee salama ja hän tajuaa, mikä helmi siinä kaverivyöhykkeellä onkaan koko ajan odottanut.

Tässä on vain yksi ongelma: jos mies ja nainen ovat kavereita, eikä mies mitenkään ilmaise kiinnostustaan mihinkään muuhun, mistä nainen voisi sen tietää? Emme kai voi elää siinä oletuksessa, että kaikki miehet aina haluavat seksiä kanssamme? Joku nainen voi hyvinkin ajatella kaverimiehestään, että tuossapa on muuten upea yksilö, mutta hyvää ystävyyssuhdetta ei haluta lähteä sotkemaan seksillä tai muulla säädöllä. Sama pätee toki myös toisin päin, mutta jos mies on alun perin lähtenyt kaveeraamaan naisen kanssa seksin tai parisuhteen toivossa, tämä toive olisi hyvä sanoa ääneen. Jos taas tilanne on se, että mies on ilmaissut kiinnostuksensa ja nainen ns. friendzonannut eli halunnut olla vain kaveri, on mieheltä aika typerää jäädä esittämään kaveria toivoen kiinnostuksen heräämistä.

Ja todettakoon, että nämä jutut eivät ole sukupuolesta kiinni. Itsekin olen joskus roikkunut friendzonella toivoen kaverimiesteni kiinnostuvan minusta. Erona tässä on se, että toisin kuin monet miehet, en ole koskaan valittanut siitä, kuinka kaikki miehet ovat typeriä lampaita, jotka lankeavat aina niihin kumitissi-bimboihin, eivätkä osaa arvostaa meitä "kivoja tavallisia naisia".

Kun kaksi ihmistä kohtaa, romanttista tai seksuaalista kitkaa syntyy todennäköisimmin silloin, kun toinen ilmaisee senkaltaista kiinnostusta. Jos on toiselle kiltti ja mukava, saa todennäköisesti toisen pitämään itsestään, mutta kipinät eivät välttämättä juuri lentele. Tämä on ujompien ja epävarmojen ongelma: omaa kiinnostusta ei osata ilmaista, joten toinen luokittelee automaattisesti kaverivyöhykkeelle. Ja taas törmäämme samaan ongelmaan: pitäisi olla itsevarma, mutta sepä ei niin helposti aina onnistukaan. Vinkiksi antaisin kuitenkin, että kun on oma itsensä, aidon kiinnostunut toisesta ja vaikkapa kehuu, pääsee jo aika pitkälle.




Teoria 3. Naiset eivät ole Venuksesta


Tätä miesten seksittä jäämisen ongelmaa on yritetty ratkoa monin monituisin tavoin. Internet on pullollaan vinkkejä naisten iskemiseen, joka on mielestäni varsin kyseenalaista. Nämä vinkit perustuvat usein toisen manipuloimiseen ja niissä lähtökohtana on se, että miehen täytyy jollain tavalla ”huijata” nainen suostumaan seksiin. Niissä voi hahmottaa jopa insinöörimäisen näkökulman naisista koneina, jotka oikeita nappuloita painamalla tuottavat seksiä.

Ilmoitusluontoinen asia kaikille, jotka ajattelevat tällaisen lähestymistavan olevan hyvä idea: naiset ovat ihmisiä, yksilöllisiä olentoja, samalla tavalla kuin miehet ja kaikki muutkin. Ei ole olemassa mitään täydellistä kaavaa, jonka avulla saisi kaadettua naisen kuin naisen, samalla tavalla kuin täydellistä seksiäkään ei voi suorittaa. Nämä asiat perustuvat kohtaamiseen, joista jokainen on erilainen. Ihminen, sukupuolesta riippumatta, ei ole robotti, jonka voi ohjelmoida tekemään tiettyjä asioita.

Sellaisilla miehillä, jotka eivät ole paljoa tekemisissä naisten kanssa, on taipumus nähdä naiset jonain kokonaan eri lajin edustajana. Tyypillisesti lähtökohtana on myös, että nainen ei halua seksiä, ja miehen täytyy taidoilla ja tempuilla huijata tämä sitä haluamaan. Sen vuoksi monella miehellä menee helposti pasmat sekaisin, kun jostain tulee avoimen seksuaalinen nainen, joka sanoo suoraan mitä haluaa. Elämästä selviäisi kuitenkin ehkä helpommin, jos ottaisi vuorovaikutustilanteet myös naisten kanssa ihan tavallisina ihmisten välisinä kohtaamisina eikä jonain strategiapeleinä. Kannattaa opetella myös suhtautumaan naisiin ihan ihmisinä, vertaisina, eikä nähdä jokaisessa naisessa pelkkää seksin mahdollisuutta.




Teoria 4. Valehteleminen ei kanna pitkälle


Äsken jo sivusinkin sitä kuuluisaa stereotypiaa, jonka mukaan miehet haluavat aina seksiä ja naiset parisuhteen. Näin ollen seksiä haluavan miehen tulisi uskotella naiselle haluavansa parisuhteen, jotta nainen haksahtaisi seksiin. Lopputuloksena on mielipahaa, koska huijatuksi tuleminen tuntuu pahalta. Tämä vaikeuttaa muiden miesten elämää, koska kaikista seksiä haluavista miehistä voi tulla huijatuksi tulleen naisen silmissä valehtelevia kusipäitä.

Tähän liittynee myös saalistamisen narratiivi: miehet ovat saalistajia, naiset saaliita, mies houkuttelee ja liehittelee, nainen esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja lopulta taipuu. Tämä asetelma menee ihan sekaisin silloin, kun nainen onkin se aktiivinen osapuoli, joka haluaa seksiä. Sellainen on monien miesten mielestä pelottavaa ja jopa epäkiihottavaa, vaikka loogisesti ajateltuna seksiä haluavan naisen pitäisi olla itsestään selvästi paras valinta seksiä haluavalle miehelle. Vaan ei, jostain syystä on hauskempaa tuhlata niiden oikeasti parisuhdetta ja kumppania etsivien naisten aikaa.

Minusta on ihanaa, että esimerkiksi Tinderissä on nykyään enenevissä määrin porukkaa, jotka ihan rehellisesti kertovat hakevansa vain seksiä. Sellainen suoraselkäisyys on todella ihailtavaa, vaikka sillä keinoin ei välttämättä saakaan yhtä paljon matcheja. Arvostukseni menee kuitenkin ehdottomasti ihmisille, jotka eivät tavoittele haluamaansa muiden kustannuksella, vaan hoitavat asiat reilusti ja tyylikkäästi ilman dramatiikkaa.

En osaa vieläkään sanoa, miksi seksi ilman tunteita ja sitoumuksia kiinnostaa miehiä niin paljon naisia enemmän. Biologialla on varmasti asian kanssa tekemistä, samoin kuin yhteiskunnan sukupuolikäsityksillä. Yksi syy voi olla myös se, että naisena ei välttämättä saa siitä randompanosta yhtä paljon irti, koska seksistä nauttiminen vaatisi pidempää tutustumista, luottamusta ja ehkä tunteitakin. Fakta on kuitenkin se, että kasuaalista seksistä nauttiviakin naisia on paljon, ja heidän puoleensa kannattaisi seksiä halajavien miesten kääntyä. Kun tällaista naista lähestyy itsevarmasti ja omana itsenään sekä kiinnostuneena juuri tämän naisen seksuaalisuuteen ja nautinnon lähteisiin tutustumisesta, voi päästä hyvään lopputulokseen.




Teoria 5. Sopivan kumppanin löytyminen ottaa aikansa


Eräs kysyjä lähestyi Antti Holmaa tämän podcastissa kysyen lähes tätä samaa kysymystä: pitäisikö alkaa esittää machoilevaa pahaa poikaa, jotta naiset kiinnostuisivat. Toinen taas kysyi, mitä tekee väärin, kun jokainen heilasteluyritys päättyy aina huonosti. Onkin ihan fiksua lähteä muuttamaan omaa tilannettaan itsestä käsin ja miettiä, miten voisi omalla toiminnallaan parantaa omia olosuhteitaan. Toisaalta nämä rakkausasiat ja sen sellaiset ovat kuitenkin usein juuri niitä, joiden edessä ihmisestä tulee täysin kädetön. Niihin voi vaikuttaa vain tiettyyn pisteeseen asti, jonka jälkeen ollaan täysin tuurin varassa.

On paljon, mitä ihminen voi tehdä kumppanin löytämisen eteen. Tähän oli sananen sanottavanaan myös eräällä seuraajallani: hänen mukaansa huomionarvoisia seikkoja ovat mm. puhetapa, käyttäytymismallit, yleinen asenne sekä tietysti ulkonäkö – joskin rumuuden tai komeuden sijaan kannattaisi lähteä liikkeelle enemmän sen kautta, kuinka huolitellulta ja siistiltä näyttää. Voi myös miettiä kumppanille asettamiaan vaatimuksia ja sitä, ovatko ne realistisia tai tärkeitä. Myös oma elämänpiiri vaikuttaa: pienellä paikkakunnalla asuva ja sukupuolittuneella alalla työskentelevä ei välttämättä juuri saa tilaisuuksia vastakkaisen sukupuolen tapaamiseen.

Mutta kuten Holmakin totesi podcastissaan kysyjille, lopulta on niin, että ihminen joko kiinnostuu toisesta ihmisestä tai sitten ei. Voi olla ns. paras versio itsestään, eli pitää huolta vaikkapa ulkonäöstään ja hyvinvoinnistaan sekä kohdella muita ihmisiä hyvin ja kunnioittavasti, mutta sekään ei takaa, että joku tietty ihminen kiinnostuisi. Valitettavasti ei ole mitään taetta siitä, että jokaiselle löytyisi kumppani ja parisuhde. Todennäköisemmin ne kuitenkin jäävät löytymättä silloin, kun yrittää epätoivoisesti muuttaa itseään toisen kiinnostuksen herättääkseen, tai joustaa omista tarpeistaan saadakseen jonkun pidettyä luonaan. Loppupeleissä ei auta kuin olla oma itsensä, yrittää tutustua ihmisiin ja toivoa parasta.

Nyt vauhtiin päästyäni tuntuu siltä, että aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Mitään selvyyttä asiaan ei silti vieläkään saada, vaikka toivonkin, että teoriat tarjoavat edes jotain vastauksia kommentoijalle ja hänen kohtalontovereilleen. Kommenttiboksissa sana on vapaa: valaiskaa minua lisää, jos koette, että tästä kilometrin pituisesta sepustuksesta jäi jotain olennaista puuttumaan!

Aiheeseen liittyvää:

perjantai 11. lokakuuta 2019

Olen onnellinen, etten luopunut toivosta

Ne teistä, jotka kuuntelivat viime postaukseen linkkaamani podcast-jakson, tietävätkin jo elämääni hiljattain ravistelleesta muutoksesta. Pääsi nimittäin käymään niin, että tapasin miehen, joka osoittautui sellaiseksi, jota voisi pitempäänkin katsella. Onnekkaasti hän ajattelee minusta samoin, joten tässä nyt elellään tällaista ruusunpunaista parisuhteen alkuhuuma-aikaa. Kaikki on uutta ja ihmeellistä, mutta samalla olo on kovin levollinen: tuntuu, että just näin tämän pitikin mennä.

Homma lähti liikkeelle sieltä, mistä hommat nykyään lähtevät, eli Tinderistä. Heti ekoilla treffeillä tuli sellainen olo, että tässä on nyt käsillä jotain erityistä, ja se vain vahvistui joka tapaamisen jälkeen. Ensimmäisen suudelman jälkeen istuin pitkän aikaa sohvan reunalla ja vaan hengittelin, kun se tunteen aalto oli jotenkin niin voimakas. En vieläkään ihan osaa käsitellä näitä onnellisuuden ryöpsähdyksiä, joita aina välillä tulee. Kun tuo ihana tyyppi tulee tuohon lähelle ja katsoo silmiin, niin siinä vaan unohtuu koko muu maailma, aika ja universumi. Kuulostaa kliseiseltä ja siirappiselta ja ennen kaikkea ihan todella epätyypilliseltä minulle, ja se tässä juuri onkin. En muista, että aikaisemmin olisi koskaan tuntunut tällaiselta.




Poikaystäväni on monin tavoin ihana tyyppi, ja yksi siisteimmistä jutuista on se, että hänestä tämä blogi on mahtava asia. Hän ei siis pelkästään jotenkin pitkin hampain hyväksy tätä, vaan on iloinen ja ylpeä siitä, että teen tällaista. Häntä ei myöskään haittaa näkyä täällä, ja vaikka en aiokaan revitellä kahdenkeskisillä asioillamme, voin varmasti kirjoittaa myös suhteestamme enemmän kuin vaikkapa eksäni kanssa. Minulle olisi ollut täysin ok, vaikka hän ei olisi halunnutkaan esiintyä täällä mitenkään, mutta toki olen iloinen, että asia on näin. Hänen positiivinen suhtautumisensa blogiin on kiva asia myös siinä mielessä, että hän varmasti hyväksyy mielellään myös poikaystävänäni olemiseen kuuluvat valokuvaajan tehtävät…

Olen niin onnellinen siitä, että kaikista surkeista deiteistä, sydämen säryistä ja kyynistymisestä huolimatta en menettänyt toivoani sen suhteen, että joskus on vielä minun vuoroni kokea tämä onni. Olen onnellinen, että vaikka kirjoitin tänne monta tekstiä Tinderin ongelmista ja sain niiden jälkeen kehotuksia poistaa koko sovellus, en tehnyt sitä. Kiitän onneani siitä, että vaikka me kumpikin mietimme toistemme Tinder-profiilien kohdalla, että pyyhkäistäkö oikealle vai vasemmalle, valitsimme ensimmäisen. Vaikka parisuhde ei olekaan mikään saavutus, olen taputellut itseäni selkään siitä, että olen jaksanut olla avoin ja yrittää. Tässä oli paljon kyse tuuristakin, mutta myös siitä, että jos emme olisi halunneet olla toistemme kohdalla avoimia, tätä ei olisi koskaan tapahtunut.




Joten tässä sitä nyt ollaan, sinkkuajat onnellisesti takanapäin ja loistava tulevaisuus edessä. Hieman jännittää julkaista tätä tekstiä, koska tyypilliseen suomalaiseen tapaan hieman pelkään, että tämä onni otetaan minulta pois, jos liikaa huutelen siitä muille. Bloggaaminen ja etenkin Instagram-sisällön tuottaminen on ollut kuitenkin jo jonkin aikaa hieman hankalaa tämän salaisuuden kanssa, joten pakkohan tämä oli tulla teillekin tunnustamaan. Toivotaan siis, ettei universumi nyt kosta minulle ja heitä suhteeseeni mitään valtavaa vastoinkäymistä tämän uskaliaan tekoni takia. On nimittäin sellainen olo, että tästä miehestä en haluaisi ihan heti luopua.

ps. blogi jatkaa entisellään, joskin Tinder-postaukset varmasti vähenevät ja korvautuvat toisenlaisilla. Uskon tämän nelivuotisen sinkkukokemukseni antavan kuitenkin siihen aiheeseen sen verran tarttumapintaa, että pystyn jatkossakin kirjoittamaan myös muusta kuin parisuhteeseen liittyvistä asioista.