Keho & hyvinvointi

Mun keho on ihan hyvä näin

29/04/2020 / Keho & hyvinvointi

Muistan olleeni hyvin pieni, ehkä kuusivuotias, kun olen ensimmäisiä kertoja ajatellut, että kehossani on jotain vikaa. Tunne siitä, että jotkut osat kehostani ovat huonoja ja niitä pitäisi muuttaa, on siis seurannut elämässäni jo kohta kahdenkymmenen vuoden ajan. Se on aika pitkä aika ajatella paskaa itsestään. Ainaisen laihduttamisen ja kehon muokkaamisen vaihtoehdoksi on viime vuosina noussut ajatus kehopositiivisuudesta. Sen ydinajatus on suurin piirtein se, että kaikki kehot ovat yhtä hyviä koostaan riippumatta, ja että jokainen saa hyväksyä oman kehonsa sellaisena kuin se on. Se on mukava ajatus, koska lähtökohtaisesti itseään vihaamalla tuskin saa kestävää hyvinvointia aikaiseksi, oli sitten laiha tai lihava, kun taas hyväksyvä suhtautuminen omaan kehoon todennäköisesti kannustaa huolehtimaan siitä paremmin ja sitä kautta laihtumaan, mikäli sellaiselle on tarvetta.

Lihavuutta ei vaan kerta kaikkiaan hyväksytä meidän yhteiskunnassamme. Lihavuus niputetaan yhteen laiskuuden ja itsensä laiminlyönnin kanssa, ja se voi pahimmillaan näkyä jopa niin, että kaikki lihavien ihmisten terveysongelmat pistetään lääkärissä lihavuuden piikkiin ja jätetään hoitamatta. En henkilökohtaisesti tiedä sellaisesta mitään, en ole koskaan ollut oikeasti lihava, mutta kun joka puolelta tuutataan päälle kauheata läskivihaa, sitä alkaa ihan normaalikokoinenkin ihminen nähdä itsensä vääristyneesti. Varsinkin monet naiset, ihan sama minkä kokoiset, tuppaavat aina ajattelemaan, että pitäisi laihduttaa pari kiloa. Seisomme peilin edessä ja puristelemme vatsaamme, reisiämme, pakaroitamme, ja ajattelemme olevamme rumia ja läskejä. Joskus teemme sitä yhdessäkin, koko kaveriporukka saman peilin edessä vertailemassa mahamakkaroita. Vertailemme itseämme jatkuvasti muihin, niin kavereihin, kadulla vastaantuleviin ihmisiin kuin lehtien ja Instagramin täydellisiin naisiin. Varsinkin jälkimmäisiin verratessa oma keho näyttää entistäkin surkeammalta.

Oman kehon vihaaminen ei siis ole todellakaan mikään lihavien juttu. Itseään voi pitää rumana ja läskinä vaikka kehossa ei olisi millilitraakaan ylimääräistä rasvaa: ylimääräiset kilot eivät itsellänikään ole ollenkaan se isoin ulkonäkökriiseilyn aihe, vaan toisenlaisiakin epäkohtia löytyy: pienet tissit, pyöreät posket, kapeat huulet, you name it, I got it. Vastaavanlaiset pikkuruiset yksityiskohdat omassa ulkonäössä aiheuttavat monelle hirveästi huolta ja murhetta, mutta kuulostavat usein muiden korvaan ihan hölmöiltä. Esimerkkinä mieleen tulee esimerkiksi ne tyypit, joiden kumppanit häpeävät vartaloaan niin etteivät pysty olemaan alasti kumppaniensa edessä tai nauttimaan seksistä kunnolla, koska miettivät miltä se oma vartalo toisen silmissä näyttää. Kehopositiivisuus ei siis ole vain pelkästään oikeasti ylipainoisten juttu, vaan hyödyllinen ajatusmalli kenelle tahansa kehonkuvan ongelmien kanssa kamppailevalle, kokoon ja painoon katsomatta. Sekä fyysisen, psyykkisen että sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta olisi erittäin tärkeää pystyä katsomaan itseään peilistä ja ajattelemaan, että olen hyvä tällaisena. Tai jos ei hyvä, niin edes ihan ok. Sekin on jo paljon parempi kuin ällöttävä ihrakasa. Kehopositiivisuutta on kritisoitu siitä, että se muka ihannoisi ylipainoa. Koska jostain syystä se, että hyväksyy omat läskinsä, tarkoittaa joidenkin mielestä sitä että heittää terveelliset elämäntavat romukoppaan, alkaa syödä itseään muodottomaksi ja aiheuttaa itselleen lukuisan määrän sairauksia, joiden hoito maksetaan muiden verorahoilla. Lihavuus ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti huonoa terveyttä ja elämäntapoja, aivan kuten laihuuskaan ei takaa, että ihminen on hyväkuntoinen ja voi hyvin. Kehopositiivisuus kannustaa omasta kehosta huolehtimiseen ja terveellisiin elämäntapoihin, jotka toki voivat joissain tapauksissa johtaa siihen, että ihminen laihtuu, mutta itsestä huolehtiminen ja laihduttaminen eivät ole toistensa synonyymeja. Olemme kuitenkin tottuneet ajattelemaan, että laihtumalla elämänlaatu paranee, mutta ei se elämä muutu kuin taikaiskusta paremmaksi heti, kun vaan pudottaa pari kiloa. Sen takia suurin osa laihdutuskuureista menee aina pieleen, kun laihtumisen jälkeen odotetaan jotain mullistavaa onnellisuuden hyökyaaltoa jota ei koskaan kuulu, ja siitä turhautuneena luovutetaan ja lihotaan takaisin. Kehopositiivisessa ajattelussa onnellisuutta lähdetään hakemaan pienten ja hitaiden elämänmuutosten kautta, joiden tavoitteena on hyvinvointi, ei laihtuminen.

Kannattaa hetkeksi pysähtyä ajattelemaan myös sitä, miksi ylipäätään teemme ulkonäöstä niin hirveän suuren numeron. Eikö elämässä muka ole tärkeämpiäkin asioita? Itsekin arvotan itseäni hirveästi juuri ulkonäön kautta, ajattelen olevani epäonnistunut yksilö kun vartaloni ei ole täydellinen, ja sivuutan samalla kaikki muut hienot ominaisuuteni ja saavutukseni. Vaikka olisihan se hirveää, että ulkonäköni olisi minussa parasta: olen mieluummin vähän vähemmän täydellistä kauneusihannetta vastaava ja vähän enemmän älykäs, luova, ystävällinen, hauska, taiteellinen ja villi. Kehossanikin arvostan oikeastaan paljon ulkonäköä enemmän sitä, että se toimii ja että pystyn tekemään sen avulla asioita joista nautin, kuten tanssimaan ja harrastamaan seksiä. Arvostan tissejänikin varmaan huomattavasti enemmän siinä vaiheessa, jos käytän niitä tulevaisuudessa mahdollisten lasteni ruokkimiseen. Juuri tällaiset ajatukset ovat kehopositiivisuuden ydin: jokaista makkaraa ei tarvitse rakastaa kiihkeästi, vaan enemmänkin arvostaa kehoa sen vuoksi, mitä kaikkea se pystyykään tekemään. Silloin ne hyvät elämäntavat, kuten terveellinen ruoka ja liikunta, pysyvät helpommin osana elämää, kun niiden avulla haluaa mahdollistaa sen, että keho toimii hyvin tulevaisuudessakin. Lue lisää kehopositiivisuudesta: Vaakakapina – Lopeta laihdutus, aloita elämä! Onko pakko olla kehopositiivinen, jos ei tunnu siltä? Kehopositiivisuus-kapinallinen Saara Sarvas: ”Yhteiskunta on aivopesty siihen, että kaikki lihavuus on pahaa” ps. seuraavassa postauksessa kerron tarkemmin, mitä tekemistä tämän postauksen kuvilla on kehopositiivisuuden ja oman ulkonäkökriiseilyni kanssa.

Kaikki, mitä tarvitsee tietää ehkäisystä

29/04/2020 / Keho & hyvinvointi, Seksuaalisuus

Erilaisia vaihtoehtoja raskauden ehkäisyyn on pilvin pimein, mutta kaikissa tuntuu olevan jotain vikaa. Osa sivuvaikutuksista on sellaisia, mitä viralliset ehkäisystä kertovat ja sitä tarjoavat lähteet eivät kerro. Ihmiset ovat tietty yksilöllisiä, joku sopii yhdelle ja toinen toiselle, joten pelkkien sivuvaikutuksiin liittyvien kauhutarinoiden perusteella ei kannata ehkäisymenetelmää valita. On kuitenkin tärkeää, että tietää mitä kehoonsa laittaa ja mitä riskejä voi olla, ja erityisen tärkeänä pidän sitä, että ehkäisyn käyttäjien kumppanit ovat perillä mahdollisista haittavaikutuksista. Esittelen nyt siis kaikki Suomessa tarjottavat ehkäisyvaihtoehdot, niiden ominaisuudet sekä sivuvaikutukset, joista joko minulla tai jollain tuntemallani ihmisellä on omakohtaisia kokemuksia. E-pillerit Yhdistelmäehkäisypillerit ovat varsin tavallinen ehkäisymuoto, ja itsellenikin se ensimmäinen. Niiden parhaana puolena on hyvän ehkäisytehon lisäksi kuukautisten säännöllistyminen ja se, että kuukautisia voi halutessaan siirtää, jos jättää taukoviikon pitämättä ja syö pillereitä kaksi laattaa putkeen. Usein myös vuodon määrä vähenee ja kivut helpottavat. E-pillerit auttavat usein myös iho-ongelmiin, kuten akneen ja saattavat helpottaa PMS-oireita. Sivuvaikutuksiksi mainitaan virallisissa lähteissä päänsärky, mielialanvaihtelut, painonnousu ja iho-ongelmat. Vakavana haittavaikutuksena yhdistelmäehkäisypillereissä on kasvanut riski laskimoveritulppaan erityisesti käytön alkuvaiheessa. Yhdistelmäehkäisypillerit eivät sovi ihmisille, joilla on muuten kohonnut riski laskimoveritulppaan, eikä myöskään aurallisesta migreenistä kärsiville. Aloitin e-pillerit 16-vuotiaana ja söin niitä tunnollisesti viisi vuotta. Sivuvaikutukset alkoivat pikku hiljaa: ensin sain iho-ongelmia, sen jälkeen alkoivat toistuvat päänsäryt joista kehittyi lopulta aurallinen migreeni, josta en ollut ennen pillereiden aloittamista koskaan kärsinyt. Kuukautiset säännöllistyivät lähes kellontarkoiksi, mutta kivut eivät kyllä helpottaneet ollenkaan. Pillerit aiheuttivat myös haluttomuutta, jota en edes huomannut aluksi, koska aloitin pillerit käytännössä samaan aikaan kuin seksielämänkin, ajattelin ettei seksi nyt vaan niin hirveästi kiinnosta minua. Kärsin myös limakalvojen kuivuudesta ja usein oli tilanteita, joissa mieleni halusi seksiä, mutta kroppani ei reagoinut mitenkään. Yhdessä vaiheessa vaihdoin pillerimerkin toiseen, koska toivoin sen helpottavan päänsärkyjäni, mutta sen sijaan sainkin finnisen naaman ja aivan järkyttäviä mielialanvaihteluita ja suoranaisia itkupotkuraivareita. Viikon päästä pillereiden lopettamisesta tuntui, kuin harteiltani olisi nostettu iso taakka pois, koin suorastaan pakahduttavaa iloa. Seksihalutkin antoivat kuulua itsestään: muistan kun pari viikkoa pillereiden lopettamisesta istuin koulun ruokalassa ja katselin erään luokallani olevan jätkän käsivarsia kiimaisena, ja jotenkin hätkähdin siihen kuinka vieras sellainen tunne minulle oli. Nyt sellaisesta on tullut ihan arkipäiväistä. Yhdistelmäehkäisyä en edes voisi enää käyttää aurallisen migreenini takia, mutta jätän pillerit popsimatta jatkossa ihan senkin takia, että tykkään enemmän itsestäni kiimaisena enkä halua sabotoida halujani. Enkä ole fiilikseni kanssa yksin, olen kuullut samanlaisia kokemuksia niin monelta, että alan kohta epäilemään pillereiden ehkäisytehon perustuvan ainakin puoliksi ihan vaan siihen, kun niiden käyttäjiä ei kerta kaikkiaan kiinnosta seksi pätkän vertaa. Ehkäisyrengas ja ehkäisylaastari Myös rengas ja laastari ovat yhdistelmäehkäisyvalmisteita, ja niissä on samanlaiset haittavaikutukset kuin e-pillereissä. Pillereihin verrattuna niissä on se hyvä puoli, että muistamista on vähemmän: pilleri pitää ottaa joka päivä, kun taas laastari vaihdetaan uuteen viikon välein ja rengasta pidetään kolme viikkoa putkeen. Laastarin käyttäjiä en tunne ollenkaan, mutta renkaan käyttäjiltä olen kuullut vähemmän huonoa palautetta kuin pillereiden popsijoilta. Ehkä pillussa majailevasta renkaasta hormonit imeytyvät jotenkin tasaisemmin ja mitään hormonipiikeistä johtuvia mielialan heittelyitä ei pääse tulemaan, mene ja tiedä. Olen kuitenkin kuullut myös sellaista, että rengas aiheuttaisi valkovuodon määrän lisääntymistä ja joillain myös kuivuutta, hiivatulehduksia ja kaikenlaista muuta pientä hauskaa. Tehokas ehkäisijä siis sekin, koska kuiva ja hiivainen pimppi ei tosiaankaan ole mikään nautinnon lähde yhtään kenellekään.

Minipillerit Minipillerit sisältävät pelkkää keltarauhashormonia, eli niitä voivat käyttää myös ne, joille yhdistelmäehkäisy ei migreenin tai veritulppariskin takia sovi. Käyttö on muuten samanlaista kuin e-pillereiden lukuunottamatta kuukautisten siirtomahdollisuutta, koska minipillereiden kanssa ei pidetä taukoviikkoja. Sivuvaikutuksi mainitaan virallisilla tahoilla samat kuin yhdistelmäehkäisyssä laskimoveritulppariskiä lukuunottamatta, ja lisäksi kuukautisten epäsäännöllistyminen. Näin äkkiseltään ei tule mieleen ketään tuttua, joka olisi syönyt minipillereitä. Ainakaan en ole kenenkään kanssa muistaakseni niistä jutellut. Nopealla googlailulla selviää kuitenkin, että monet kärsivät e-pillereiden syöjien tapaan haluttomuudesta ja iho-ongelmista sekä turvotuksesta, hiustenlähdöstä ja vuotohäiriöistä. Kuulostaa hauskalta. Ehkäisykapseli Kapseli on keltarauhashormonia sisältävä pikkuinen tikku, joka laitetaan ihon alle olkavarteen. Kapselin vaikutusaika on kolmesta viiteen vuotta ja se sopii myös niille, jotka eivät voi yhdistelmäehkäisyä käyttää. Kuukautiset voivat niukentua kapselin käyttäjillä huomattavasti tai jäädä kokonaan poiskin, ja myös kuukautiskivut voivat helpottua suuresti. Samat haittavaikutukset iho-ongelmineen, painonnousuineen ja päänsärkyineen voivat kiusata myös kapselin käyttäjiä, ja myös kuukautisten epäsäännöllistyminen on yleistä. Muutamalla tutullani on kapseli ja he ovat kuulemani mukaan olleet vekottimeensa varsin tyytyväisiä. Yhdellä kuukautiset jäivät kokonaan pois, toisella kierto taas epäsäännöllistyi kovasti, mutta vuodon määrä väheni kuitenkin. Joitain iho-ongelmia heillä on ollut, mutta mitään pillereiden käyttäjien raportoimia haluttomuusongelmia tai mielialanvaihteluita en ole heiltä kuullut. Jos minun olisi siis aivan pakko valita joku hormonaalinen ehkäisymenetelmä, ottaisin luultavasti kapselin. Olin yhden ystäväni mukana lääkärissä kun hänelle laitettiin kapseli käteen. Eipä se kai kummoinen toimenpide ole, vaikka vähän häijyltä kuulostaakin. Laiton jälkeen tikkua ei kuulemma edes juuri huomaa, kai sen varta vasten kokeilemalla tuntee ihon alla, mutta ei muuten. Itse tunnustelisin kyllä suht usein onko tikku vielä paikallaan, sillä yhdellä tutullani tikku ”katosi” paikaltaan ja se piti varta vasten kaivaa käsivarresta ulos. Kaiken huipuksi kukaan ei muistanut kummassa kädessä tikun piti olla, joten sitä jouduttiin etsimään molemmista käsistä.

Hormonikierukka Hormonikierukka on kohtuun asennettava muovinen pikku härpäke, josta vapautuu keltarauhashormonia. Se vaikuttaa 3-5 vuotta ja muiden keltarauhashormonia sisältävien valmisteiden tapaan sopii yhdistelmäehkäisyä karttaville. Sekä positiiviset että vähemmän positiiviset sivuvaikutukset ovat samoja kuin ehkäisykapselissa. Hormonikierukka voidaan laittaa myös synnyttämättömälle naiselle, vaikka kierukka usein mielletäänkin synnyttäneiden naisten ehkäisymenetelmäksi. Laittaminen voi tuntua ikävältä, olen kuullut kokemuksia jopa todella kovista kivuista, ja laiton jälkeen kivut voivat jatkua päiviä tai viikkoja. Yhden tutun kanssa käytiin kerran kahvilla kun hänelle oli juuri laitettu kierukka, ja aikamoista kärvistelyä se hänen olemisensa oli. Muuten olen kuullut kierukasta melkein pelkkää hyvää, paitsi että joillekin se on aiheuttanut kystia munasarjoihin ja tietty migreenejä, iho-ongelmia sun muita perus hormonaaliseen ehkäisyyn liittyviä hauskuuksia. Mutta ei ilmeisesti se kaikista pahin hormonaalinen vaihtoehto. Kuparikierukka Kuparinen versio kierukasta ei sisällä hormoneja ollenkaan, vaan sen ehkäisyteho perustuu kuparin siittiöitä heikentävälle vaikutukselle. Sen paras puoli on siis se, ettei se laita koko kroppaa sekaisin eikä aiheuta mitään niistä nihkeistä sivuvaikutuksista, jotka saa kaupanpäällisenä lähes kaikista muista ehkäisymenetelmistä. Kuparikierukan ehkäisyteho kestää viisi vuotta. Kuparikierukan huono puoli onkin sitten se, että se voi runsastaa menkkoja ja pahentaa kipuja aika roimallakin kädellä. Siis niin, että siihen vereen meinaa hukkua ja paksuimmatkaan yösiteet eivät meinaa riittää. Ja kaikenlaista muutakin pientä siitä voi riesakseen saada, kuten selkäkipuja, epämääräistä karvankasvua tai haluttomuutta. Lisäksi kierukat (myös hormoniversiot) voivat aiheuttaa hiivoja ja muita tulehduksia tai pahimmillaan repeytyä irti ja tehdä pahaa jälkeä. Joten hormonia tai ei, ihan ongelmaton vaihtoehto ei kuparikierukkakaan ole. Kondomi Kondomin paras puoli on se, että se suojaa myös seksitaudeilta. Tai oikeastaan paras puoli on se, ettei se aiheuta naiselle mitään muita sivuvaikutuksia kuin sen, että seksiin tulee se puolen minuutin paussi kun kortsu laitetaan päälle. Ei kauhean paha verrattuna raivokohtauksiin tai migreeniin. Tietty joillain miehillä on vaikeuksia esimerkiksi laueta kondomin kanssa, mutta toisille se taas on vaan hyvä kun kestää kauemmin. Sisäinen feministini alkaa kyllä puhallella savua sieraimistaan aina kun joku mies kehtaa valittaa kortsuista, on niin epäreilua että esimerkiksi minulla on ollut monta vuotta joku hemmetin migreeni riesanani sen takia, että ensimmäinen poikaystäväni ei tykännyt kondomeista. Kortsuissa on tietty se huono myös, että ne voivat mennä rikki, ja let’s face it, välillä unohtuvat kiiman tiimellyksessä kokonaan. Sitten joutuu turvautumaan jälkiehkäisyyn, jossa on hormoneita moninkertainen annos verrattuna mihin tahansa hormonaaliseen ehkäisyvalmisteeseen, joten siinä menee vähän idea siitä ”en halua kehooni mitään ylimääräistä”-ajatuksesta jolla monet perustelevat kondomien käyttöä. Pysyn silti itse ainakin toistaiseksi kortsujen käyttäjänä, koska hormonit eivät innosta, ja kortsuissa on myös yksi erittäin hyvä puoli josta pidän: niiden kanssa säästyy mällisotkujen siivoamiselta, märiltä länteiltä lakanoissa ja siltä ärsyttävältä tunteelta, kun spermaa ryöpsähtelee pillusta ulos vielä tunteja yhdynnän jälkeen. Ihan parasta. Niin, että vaikka valinnanvaraa on paljon, kaikki vaihtoehdot ovat enemmän tai vähemmän kompromisseja. Eikä tässä edes huomioitu hintaa ollenkaan, sekin on yksi ihan merkittävä valintakriteeri. Hintalappua enemmän kannattaa silti miettiä sitä mikä sopii omiin tarpeisiin parhaiten ja ennen kaikkea sitä mikä sopii omalle kropalle parhaiten. Ja nyt erityisesti teille hyvät miehet: miettikää vähän myös omaa napaa (ja munaa) pidemmälle ja tajutkaa oikeasti mitä pyydätte, kun sanotte kumppaneillenne että ”hankkisit vaikka pillerit kun kortsulla on nihkeetä panna”. Sitten se vasta nihkeää onkin, kun toisella naama kukkii, pillu on kuiva kuin Sahara, halut kadonneet ja elämä on pelkkää huutoa ja itkua. Ja maksatte oman osuutenne siitä ehkäisystä myös. En ole lääkäri enkä millään lailla ehkäisyn asiantuntija, ja korostan sitä, että vaikka minulla tai tutullani olisi ollut huonoja kokemuksia jostain ehkäisystä, se ei tarkoita etteikö kyseinen menetelmä sopisi jollekulle muulle tai varsinkaan minä seksuaalineuvojan asemassa pitäisin huonona ideana käyttää kyseistä ehkäisyä. Lähteinä tässä tekstissä käytin oman ja kavereideni mutu-tuntuman lisäksi myös Ehkäisynettiä ja Väestöliiton sivuja.