Seksipositiivisuuden haasteista heteromiehelle

Seksipositiiviset miehet -juttusarjan kuudes osa.

Aluksi on hyvä miettiä, mitä seksipositiivisuudella tarkoitetaan. Luin tämän blogin tekstin ”Olenko oikeasti seksipositiivinen?” ja tajusin, että seksipositiivisuus liittyi siinä vahvasti seksiin toimintana, eli sen harrastamiseen. Itse taas miellän seksipositiivisuuden laajemmin seksiin ja seksuaalisuuteen liittyväksi epäterveellisiksi ja epäoikeudenmukaisiksi katsottujen normien vastaiseksi toiminnaksi ja viestinnäksi.

Kirjoitan tässä heteromiehen näkökulmasta ja lähinnä oletetun naispuolisen henkilön kanssa vuorovaikuttamisesta. Seksistä puhuminen naisyleisölle voi olla riski miehille, koska loukkaamattoman seksipositiivisuuden ja loukkaavan toiminnan raja on usein häilyvä. Monet miehet saattavat kokevat seksipositiivisuuden haastavaksi tämänhetkisellä #MeToon jälkeisellä aikakaudella. Koska puheella on helppo loukata tahattomastikin, seksipositiivinen puhe vaatii monia asioita, kuten herkkyyttä tai ns. pelisilmää, sopivaa tilannetta ja taustainformaatiota. Mitä vieraampi ihminen, sitä isompi haaste. Toisaalta monet asiat, kuten epäasiallisuudesta huomauttaminen, voivat olla tutussa ihmissuhteessa haastavampiakin. Ja jos haluaa ottaa punnitun riskin, kannattaa se tehdä mahdollisimman tietoisessa ja terävässä mielentilassa, jota esimerkiksi humalatila harvemmin edustaa. Jotkin puheenaiheet ja teot ovat riskialttiimpia kuin toiset. On esimerkiksi suositeltavampaa puhua seksistä yleisellä tasolla kuin personoidusti esimerkiksi keskustelukumppaniin liittyen. Etenkin jos keskustelukumppani on naisoletettu, lienee viisasta pysähtyä pohtimaan, kannattaako esimerkiksi toisen kehosta puhumisella edistää jo valmiiksi vahvaa objektivoinnin kulttuuria. 

Saman asian voi myös esittää monin eri tavoin. Esimerkiksi voi olla kohteliasta viljellä puheessaan tärppejä, joihin keskustelukumppani voi itsemääräämisoikeuden mukaisesti tarttua tai olla tarttumatta. Vahva keskustelun ohjaaminen hyvin spesifeillä ja ahdistavilla kysymyksillä sen sijaan lienee suuremman riskin valinta. Harvemmin esimerkiksi keskustelun naisosapuolen kehoon liittyvä objektivoiva seksuaalisväritteinen puhe on tämän oma aloite (ainakin minun elinpiirissäni). Ei siis sillä, etteivätkö naiset tai ketkä tahansa muutkaan saisi puhua kehostaan miten haluavat. Valta ja valinta olisi vaan hyvä olla tilanteessa sillä henkilöllä, jonka keho on keskustelun aiheena.

Suostumuksellisuus on luonnollisesti varmin tapa varmistaa kunnioittavan vuorovaikutuksen toteutuminen. En näe syytä, miksei keskustelukumppanilta voisi kysyä suoraan ”haittaako sinua asiasta X keskusteleminen” ”menenkö liian pitkälle”, tai ”tykkäisitkö keskustella asiasta X”. Kenties on ennen keskusteluun ryhtymistä hyvä selvitellä yleisestikin, kuinka seksipositiivisesta henkilöstä on kyse. Lienee sanomattakin selvää, ettei kannata yrittää imuroida toisesta kaikkea seksiin liittyvää tai itsekään oksentaa asioita toisen päälle, jos seksi ja seksuaalisuus on vaikea aihe keskustelukumppanille.

Asian lisäksi vuorovaikutukseen liittyy vahvasti myös motiivi. Mihin pyritään sanomalla tai kysymällä jotakin? Aina se ei ole itselleenkään selvää, mutta asiaa on tärkeä pysähtyä miettimään. Ja vaikka henkilö itse kokisikin tiedostavansa omat motiivit hyvin, toiselle ihmiselle ne voivat näyttäytyä hyvin erilaisilta. Kontekstilla lienee suuri rooli. Esimerkiksi keho- tai seksipositiivisuus Tinder-profiilissa voidaan helposti lukea virheellisesti seksikeskeisyydeksi.

Seksipositiivisuus ei myöskään ole kortti, jolla on oikeutettua peittää huonoa käytöstä. Tämä aihe jos jokin on myös hyvin yksilöllinen. Jokaisella on omat rajansa ja tapansa kommunikoida niistä. Tämän johdosta on tehtävä jatkuvaa yksilöllistä arviointia ja välttää suurempaa yleistämistä eri ihmisten välillä. Virheitä voi sattua, mutta niistä on hyvä oppia, ja oppiminen vaatii sitä kuuluisaa reflektiota. Asioita on hyvä käsitellä itsensä lisäksi myös muiden kanssa, jolloin oppimispotentiaali on suurempi. Seksistä puhuminen vaatii siis paljon pelisilmää ja taustatyötä. Vahingossa loukkaaminen ei kenties ole maailmanloppu, sillä tämäkin on oppimisprosessi, jossa voi edetä lukemalla, kokemalla, pohtimalla ja keskustelemalla. Alla vielä mahdollisia ehdotuksia apukysymyksiksi itselle, kunnioittavan seksipositiivisuuden viidakossa seikkailemiseen:

  • Otanko toisen toiveet huomioon vai ajattelenko vain omiani?
  • Näenkö keskustelukumppanini subjektina vai objektina?
  • Onko keskustelijoilla sama tavoite/suunta vai ohjaanko sitä suuntaan, johon toinen ei ole suostunut?
  • Mitä tunteita yritän saada aikaan sanomisillani?
  • Puhuisinko näin kaverilleni vai yritänkö edistää seksuaalista/romanttista kontaktia?
  • Jos keskustelukumppani olisi toista sukupuolta tai seksuaalista suuntautumista, saattaisiko sanomani loukata?

Lopuksi myös pieni katsaus seksipositiivisuuteen käytännön tasolla. Voin heti kärkeen sanoa, että kyllä minäkin olen 20-vuotiaana alkaneen seksihistoriani alussa kärsinyt hetkellisistä erektio-ongelmista. Taustalla saattoi olla soppa häpeää, suorituspaineita ja ongelmallista suhdetta itseeni. Parasta seksipositiivisuudessa onkin minulle ollut häpeästä vapautumisen kehitys. Esimerkiksi siirtyminen feministisellä otteella tuotettuun aikuisviihteeseen (esim. Erika Lust) tuntui pudottavan ristiriitaisten tunteiden kiven selästä. Myös Wonderlust-seksifestivaali oli lukemattomilla tavoilla vapauttava kokemus. Molempien seurauksena koen nautinnon saaneen enemmän tilaa itselleen muilta asioilta. Itse koin, että Wonderlustissa minut hyväksyttiin ensimmäistä kertaa julkisesti juuri sellaisena kuin olen tahdonalaisine ja tahattomine reaktioineni. Oli järkyttävää tajuta, että se oli ensimmäinen julkinen tilaisuus, jossa minun ei tarvinnut esimerkiksi kontrolloida miltä näytän tai varoa kiihottumiseni näkymistä ulkomaailmalle. Vasta tällaisessa tapahtumassa käyminen voi herättää ”normaalin” maailman seksuaalisuuden ilmaisun absurdiin matrixmaisuuteen. Voi vain kuvitella, jos olisin saanut tällaisen oppimiskokemuksen esim. 15-vuotiaana, miltä kaikelta olisin voinut säästyä elämässä.

– Pete

Aikaisemmat osat:

Ei määritelmiä, vain ihmisiä
Parisuhteessa seksuaalineuvojan kanssa
Yhdyntäkeskeisyyden tuolla puolen
Mies vaikka väkisin
Mitä on miehisyys?
Missä ovat seksipositiiviset miehet?

1 ajatus aiheesta “Seksipositiivisuuden haasteista heteromiehelle”

  1. Mielenkiintoinen postaussarja 🙂 Kiitos hyvästä ideasta ja kirjoittajille teksteistä!

Kommentointi on suljettu.