Helsingissä on nyt menossa Pride-viikko. Asia ei varsinaisesti kosketa minua mitenkään, olenhan vain tällainen tavallinen cisheteromuija. Se ei kuitenkaan tarkoita, etten voisi olla mukana osoittamassa tukeani sateenkaariväelle. Yritän parhaani mukaan olla mahdollisimman hyvä liittolainen kaikkien seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajille. Minulle liittolaisuus tarkoittaa sitä, että tiedostan olevani etuoikeutettu, kun en ole koskaan joutunut taistelemaan oman olemassaoloni puolesta tai pelkäämään yhteiskunnan tuomitsemista ihmissuhteideni takia. Olen valtavan onnekas, kun en ole joutunut käymään läpi minkäänlaista kriisiä sen suhteen, etten kokisi sopivani heteronormatiivisen ja binäärisesti hahmottuvan yhteiskunnan tarjoamaan muottiin. Cisheterous itsessään ei ole mitenkään mitään muuta sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen muotoa parempaa, mutta kyllä tässä helpommalla pääsee. Sen vuoksi koen, että on meidän tehtävämme auttaa LGBTIQ-ihmisiä muuttamaan maailmaa sellaiseksi, jossa heidänkään ei tarvitsisi pelätä ja taistella. Haluan yhdenvertaisen maailman, jossa sukupuoli tai seksuaalinen suuntautuminen ovat vain ominaisuuksia muiden joukossa, eivät mitään sellaista, joista vain tietyt muodot hyväksytään. Moni tuijottaa tässä asiassa lähinnä omaan napaansa ja miettii, että jos ei itse kuulu vähemmistöön, ei tarvitse välittää koko asiasta. Riittää, kun ei avoimesti tuomitse ketään. Onhan se tietty parempi kuin se, että jakelisi jotain Aito avioliitto -flaijereita kaduilla tai käyttäytyisi väkivaltaisesti vähemmistöjen edustajia kohtaan, mutta ei se ole vielä tarpeeksi. Meiltä heteroilta kun unohtuu tosi helposti se, että maailmassa on muitakin kuin me, ja sorrumme helposti esimerkiksi käyttämään tosi heteronormatiivista ja sukupuolittavaa kieltä. Puhutaan miehistä ja naisista ja sillä olettamuksella, että nämä ovat kiinnostuneita toisistaan. Osaamme ehkä miettiä sanojamme tarkemmin silloin, kun paikalla on vähemmistöjen edustajia, mutta keskenämme alamme lipsumaan. Yhteiskunnan tasolla muutosta ei kuitenkaan tapahdu, jos sukupuolineutraalin ja olettamuksista vapaan kielen käyttäminen on jotenkin päälleliimattua ja epäluonnollista. Siitä pitäisi tulla normi, eikä niin tapahdu, jos toiseutamme vähemistöt ja ajattelemme, ettei asia koske meitä.
Olisi myös hyvä, jos lakkaisimme olettamasta asioita toisistamme. Sukupuolta tai seksuaalista suuntautumista ei voi aina päätellä ulkonäöstä, housujen sisällöstä tai nimestä, vaikka jotain vihjeitä niistä voikin joskus saada. On kohteliasta kysyä, mitä sanoja ihminen toivoo itsestään käytettävän. Suomi on siitä kätevä kieli, ettei meillä ole sukupuolten mukaan jaoteltuja persoonapronomineja, vaan pelkkä sukupuolineutraali hän. Jos siis välttelee sukupuolittuneita sanoja, kuten mies, nainen, äiti, sisko tai muita vastaavia, pääsee jo aika pitkälle. Sitähän voi jopa käydä kokonaisen keskustelun ihmisen kanssa ilman, että tietää tämän sukupuolta. Tekee ihan hyvää joskus kohdata toinen ihan vaan ihmisenä. Homous alkaa olla jo yleisesti aika hyväksyttyä, mutta sukupuolivähemmistöjen suhteen on vielä työtä tehtävänä. Se on tavallaan kamalan ymmärrettävää, koska sukupuolen moninaisuus on niin kamalan vaikeaselkoinen asia, joka sopii huonosti tavallisen cis-pulliaisen binääriseen maailmankuvaan. Me olemme tottuneet siihen, että miehillä on pippeli ja naisilla pimppi, ja olleet aina tyytyväisiä siihen. Mutta sitten joku yhtäkkiä tulee ja sanoo, että asia ei olekaan näin, ja luettelee pitkän litanian erilaisia käsitteitä, joiden merkitystä ei ehkä tiedä. Trans, intersukupuolinen, muunsukupuolinen, sukupuoleton. Tätä kaikkea voi olla niin vaikeaa prosessoida, että sitä yksinkertaisesti lyö liinat kiinni ja kieltäytyy kuulemasta koko asiaa. Omaa maailmankuvaa on niin vaivalloista lähteä muuttamaan, niin pidetään mieluummin siitä vanhasta kynsin ja hampain kiinni.
Se, että jotain asiaa ei ymmärrä, ei kuitenkaan tarkoita, etteikö se olisi totta. Minä en tajua hölkäsen pöläystä matematiikasta, jos mennään perus yhtälöistä monimutkaisempiin juttuihin, mutta en silti yritä kiistää niiden kaavojen totuusarvoa. En ymmärrä sanaakaan koreaa, mutta hyväksyn silti mukisematta, että sellainen kieli on olemassa. Ei kenenkään cisihmisen tarvitse ymmärtää muunsukupuolisuutta tai mitään muutakaan sukupuoleen liittyvää ilmiötä, enkä usko että voisi täysin ymmärtääkään. Meidän täytyy vain hyväksyä, että toisten kokemus sukupuolesta on erilainen kuin omamme, eikä ole meidän asiamme sanoa, onko se totta tai hyväksyttävää. En koe olevani oikea ihminen puhumaan näistä asioista. Olen ihan hukassa kaikkien erilaisia suuntautumisia ja sukupuolen muotoja kuvaavien termien kanssa, ja arastelen ottaa kantaa näihin aiheisiin, koska pelkään sanovani jotain väärin. Toisaalta tärkeämpää pitäisi olla se, että edes avaa suunsa ja yrittää, kuin se, että hallitsee täydellisesti termistön. Sekin on olemassa enemmän kai siksi, että saataisiin sanoja erilaisille sukupuolen ja seksuaalisuuden muodoilla, ei siksi, että joku voisi sen avulla määritellä muita ulkopuolelta. Lopuksi on hyvä todeta, että kaikenlaisista suuntautumisista ja identiteeteistä huolimatta olemme kaikki kuitenkin vain ihmisiä, enemmän tai vähemmän perus tallaajia, joilla on jokaisella omat huolet ja murheet. Ei lisätä toistemme taakkaa olemalla ajattelemattomia, vaan tehdään puheilla ja teoilla tästä maailmasta yhdessä yhdenvertaisempi. Tässä vielä hyvä video, miten olla parempi liittolainen sateenkaariväelle:
Aiheeseen liittyvää: