Yhteiskunta

Kuinka olla parempi mies?

/ Ihmissuhteet, Seksuaalisuus, Yhteiskunta

Eräs lukijani toivoi minulta näkemyksiä siihen, miten mies voisi olla ”parempi”. Tarkensi vielä, ettei tarkoita esimerkiksi spesifisti tietyssä asiassa, vaan yleisesti ihmisenä. Tämähän on hirveän laaja kysymys, ja vastaus riippunee paljon siitä, keneltä kysyy. Jos haluaa tietää, miten olla parempi urheilija, työntekijä, vegaani tai vaikka isä, täytyy kysyä joltain, joka noista aiheista tietää. Lähestyn asiaa itse nyt siitä näkökulmasta, mistä osaan jonkinlaisen näkemyksen esittää, eli vastaan miten mies voi olla parempi puoliso ja seksikumppani naiselle sekä miten mies voi sukupuolensa edustajana toimia myös muiden sukupuolien parhaaksi.

Nämä asiat koskevat toki jokaista sukupuoleen katsomatta. Ajattelen, että jokaisen on hyvä pyrkiä olemaan paras versio itsestään, joka tarkoittaa jatkuvaa itsensä kehittämistä. Täydellisyyteen ei tarvitse eikä kuulukaan pyrkiä, mutta kovin kauas metsään ei voi mennä, jos toiminnan lähtökohtana on oman ja muiden onnellisuuden tavoittelu.

Opettele puhumaan tunteistasi – myös muille kuin omalle kumppanillesi

Heikkouden ja haavoittuvaisuuden näyttäminen on vahvuuteen kasvatetuille miehille usein kamalan vaikeaa. Moni huomaa kuitenkin parisuhteessa aika nopeasti, että tunteiden patoaminen sisälle luo vain ongelmia. Ne tulevat lopulta aina ulos, eikä se välttämättä ole kaunista katseltavaa. Onkin hienoa, että monet ikäiseni miehet osaavat jo näyttää tunteensa ja keskustella niistä paljon edellistä sukupolvea paremmin. Ongelma on kuitenkin se, että monilla se tunneilmaisu rajoittuu pelkästään oman kumppanin kanssa tapahtuvaan vuorovaikutukseen. Kavereiden kanssa tunteillaan korkeintaan kännissä, halaillaan ja kehutaan muita hyviksi jätkiksi, ehkä jopa avaudutaan jostain. Onhan se tyhjää parempi, mutta olisihan se hienoa osata puhua myös ilman sitä viinaa. Rahaa säästyisi, ja keskustelut saattaisi jopa muistaa seuraavana päivänä.

On aika rankkaa olla se yksi ja ainoa henkilö, jolle mies voi tunteistaan puhua. Siinä alkaa äkkiä tuntea itsensä likakaivoksi, jonka päälle vain sataa paskaa; varsinkin, jos ne tunteet puretaan keskustelun sijaan kiukutteluna tai tiuskimisena. Sen vuoksi olisi tärkeää olla myös joku toinen ihminen, kenelle voi vaikeista ja harmittavista asioista puhua. Erityisen tärkeää se on siksi, että omalle kumppanille ei oikein valittaa parisuhteessa nyppivistä asioista. Joskus tuntuu siltä, että oman kumppanin naama ärsyttää enemmän kuin mikään muu, tai että joku kumppanin tekemä asia raivostuttaa aivan sietämättömän paljon. Tällöin on aika paljon rakentavampaa keventää oloa purkamalla ärsytys kaverille, kuin alkaa valittaa sille kumppanille. Riitahan siitä nimittäin vain tulee. Usein ne suurilta tuntuvat harmit pienentyvät heti, kun ne sanoo ääneen. Oman pään sisällä vellominen kasvattaa ne mittasuhteiltaan suunnattomiksi, jolloin pikkujutustakin tulee massiivinen ongelma. Kannattaa siis välttää turhat riidat ja jakaa paska useammalle likakaivolle.

Vaali parisuhdettasi, se ei ole itsestäänselvyys

Pitkässä suhteessa toisen läsnäoloon tottuu niin, että sitä alkaa pitää itsestään selvänä asiana. Että tuo on tuossa yhtä tiukasti kuin vessanpönttö kylppärin lattiassa kiinni. Mutta kyllä sen pöntönkin sieltä halutessaan irti saa, ja omasta kumppanista pääsee eroon huomattavasti helpommin. Ei tarvitse tehdä oikeastaan mitään. Jätät vain kumppanin huomiotta, lakkaat arvostamasta häntä ja keskityt omiin asioihisi, niin ennen pitkää hän kyllä lähtee.

Monen parin ongelma tuntuu olevan yhteisen ajan puute. Yhdessä asuessa ei välttämättä muista ottaa erikseen aikaa sille suhteelle, kun tavallaan ollaan koko ajan yhdessä. Mutta mitä yhdessäoloa se oikeasti on, että toinen istuu kaikki illat pelaamassa ja toinen tuijottaa Netflixiä? Tai että kaikki vapaa-aika pyhitetään kavereille ja dokaamiselle? Parisuhteen ei kuulu olla koko elämä, mutta sitä ei saa laiminlyödä muun elämän kustannuksella. Se tarvitsee aikaa, läsnäoloa ja keskustelua. Sen eteen on oltava valmis tekemään töitä, eikä se välttämättä tarkoita aina sitä, mitä ensiksi ajattelisi.

Parisuhteessa ei voi tuudittautua siihen, että toinen on vierellä ikuisesti. Ei, vaikka niin olisi papin edessä alttarilla vannottu. Kannattaa pitää huolta siitä, että se toinen haluaa pysyä siinä.

Anna naisen päättää ehkäisystä

Valtaosa ehkäisymenetelmistä vaikuttaa naisiin miehiä enemmän. Siksi on ihan selvä asia, ettei mies voi päättää, mitä ehkäisymenetelmää käytetään.

Hormonaalinen ehkäisy aiheuttaa monille vaikka mitä sivuvaikutuksia. Omalle kohdalleni siitä ruletista osui migreeni, iho-ongelmat, kuivuminen ja halujen katoaminen. Kaikille ei oireita tule, mutta riskit on hyvä tiedostaa hormonaalista ehkäisyä aloitettaessa. Hormonittomia menetelmiä on harmillisen vähän, eivätkä nekään ole ongelmattomia: esimerkiksi kuparikierukka aiheuttaa monelle niin runsaat kuukautiset, ettei niiden kanssa pysty elämään normaalisti. Miehen kannattaa siis miettiä kahdesti, ennen kuin kehottaa naistaan jonkinlaisen ehkäisyn aloittamaan. 

Jokainen saa päättää, mitä omalle keholleen tekee. Jos haluaa käyttää hormonaalista ehkäisyä tai kierukkaa tai mitä tahansa, niin saa ihan vapaasti tehdä. Se on kuitenkin vain ja ainoastaan sen ehkäisyn käyttäjän päätös. Kukaan mies ei voi tulla sanomaan naiselle, että sinä alat nyt syömään pillereitä tai sinun sisällesi laitetaan nyt tämä kierukka, koska minusta tuntuu paremmalta panna ilman kondomia. Asiasta voi toki neuvotella, mutta lopulta asiasta päättää kuitenkin se, joka sitä hormonia itseensä tunkee. On epäreilua mieheltä vaatia toista tekemään niin vain oman nautintonsa takia

Etsi nautintoa monipuolisesti

Monille seksi on yhtä kuin yhdyntä. Erityisesti miehille tämä ajattelutapa on varsin tyypillinen. On se esileikki, jossa vähän kutitellaan ja pusutellaan naista, jotta tämä lämpiäisi sen verran, että päästäisiin panemaan. Aina ei ihan jakseta odottaakaan sinne asti, vaan vähän oiotaan. Työnnetään se muna sinne kuivahkoon pilluun, kyllä se siitä liukastuu. Otetaan oma orgasmi ja sen jälkeen kierähdetään tyytyväinen hymy huulilla sängyn toiselle laidalle.

Moni mies ei tiedä, että sisään työntyminen voi jättää pilluun muistijäljen, jos sen tekee ennen kuin nainen on täysin valmis. Kuivaan reikään työntyvä penis ei tunnu kovin mukavalta, se hankaa ja kirvelee ja tekee kipeää. Pillu muistaa tämän kokemuksen, ja voi olla seuraavalla seksikerralla jännittynyt, jolloin sama kokemus toistuu uudestaan. Siksi ei saisi kiirehtiä siihen penetraatioon, vaikka se olisi kuinka kivaa, vaan keskittyä rauhassa siihen, että kumpikin osapuoli on todella valmis. On olemassa hirveästi kaikkia muita ihania seksitapoja, eikä niistä moneen edes liity genitaalien koskemista. On tosi sääli, että näitä ihania, aistillisia ja hekumallisia tapoja koskettaa toista pidetään jotenkin vähempiarvoisina, vähemmän oikeana seksinä, pelkkänä esivalmisteluna itse asiaa, yhdyntää, grande finalea varten. On harmillista, että seksissä on läsnä kiireen tuntu, kun toinen yrittää mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti kiihottaa toista valmiiksi, ja toinen taas tahdonvoimalla kiihottua niin pian kuin pystyy. Nautinto jää siitä usein kauas.

Miehenkin kannattaa yrittää ajatella nähdä seksissä peniksen ohi ja keskittyä välillä myös siihen, mikä muu kosketus tuntuu hyvältä. On mahdollista saada orgasmi ilman, että penikseen edes kosketaan. Samoin nainenkin voi laueta ilman pillukosketusta; ja on varsin mahdollista, jopa tavallista tulla ilman, että sisään työnnetään mitään. Meihin ei välttämättä tarvitse tunkea puolimetristä halkoa tai heilutella sormia pillussa kuin etsisi sieltä kadonneita avaimia. Paremmin toimii aito läsnäolo ja herkkyys sille, mistä se seksikumppani todella pitää. 

(Ja naiset: uskaltakaa vaatia sellaista seksiä, josta te nautitte! Teidän ei tarvitse alistua siihen, että sisällenne työnnytään ennen kuin todella haluatte sitä.)

Kitke seksismi pois ympäriltäsi

Moni mies sanoo olevansa tasa-arvon kannattaja, ja kokee kunnioittavansa naisia ja pitävänsä heitä vertaisinaan. Sukupuolten eriarvoisuutta korostava seksismi on kuitenkin niin syvällä yhteiskuntajärjestyksessämme, että sitä on joskus vaikeaa huomata. Se elää kielenkäytössä, arvoissa, asenteissa, käytänteissä. Seksistiset ajatukset ovat kuin jotain pyhiä totuuksia, joita ei ehkä edes tajua kyseenalaistaa. Niin pitäisi kuitenkin tehdä, jotta yhdenvertaisuus voitaisiin todella saavuttaa. Eivätkä seksismistä kärsi vain naiset, vaan olisihan se miehillekin mukavampaa elää ilman sukupuolen perusteella tehtyjä oletuksia.

Seksismi on sitä, että työelämän ja lastenhoidon yhteensovittamista pidetään vain naisten ongelmana. Se on sitä, että tyttölapsilta odotetaan rauhallisuutta ja poikalasten annetaan riehua. Se on sitä, että sairaanhoitajasta tulee ensimmäisenä mieleen nainen ja jääkiekkoilijasta mies. Se on myös sitä, että seksuaalisesti aktiivinen nainen on huora ja mies ihailtu sankari. Se on sitä, että naisten katsotaan olevan huonompia johtajia tunteellisuutensa takia; tai siksi, että kuukautiset sekoittavat heidän päänsä. Ja se on sitäkin, että miesten oletetaan maksavan treffeillä, avaavan ovet ja muutenkin huolehtivan. Ennen kaikkea sitä, että mies on yleispätevä ihmisyksilö, ja nainen poikkeama tähän. Tämän todistaa nais- etuliite: on naispresidentti, naispappi, naisurheilu.

Oman etuoikeutetun aseman tiedostaminen on monelle miehelle vaikea ja epämiellyttävä asia. Mutta yrittäkää kuitenkin. Monet naiset kyllä pitävät oikeuksistaan meteliä ja taistelevat seksistisiä asenteita vastaan jatkuvasti, mutta kiitos seksismin, meitä ei välttämättä oteta vakavasti. Elämme miesten maailmassa, jossa vallitsee miesten säännöt, ja siksi miehet ovat avainasemassa seksismin purkamisessa. Omia asenteita ja toimintaa on hyvä tarkastella kriittisesti siitä vinkkelistä, miten ne ylläpitävät seksistisiä rakenteita yhteiskunnassa. Sillä jokainen hyvä ja älykäs ihminen haluaa tasa-arvoa, ja parempana miehenä olemiseen se kuuluu aivan ehdottomasti.

Äänestä feministiä

Käynnissä olevat eduskuntavaalit ovat erinomainen tilaisuus luoda entistä parempi ja tasa-arvoisempi yhteiskunta. Pinnalla on paljon tärkeitä vaaliteemoja, mutta yhden kantavan teeman tulisi olla yhdenvertaisuus. Tulevan eduskunnan olisi ehdottoman tärkeää sitoutua kehittämään tasa-arvoa parempaan suuntaan. Tarvitsemme päättäjiksi siis koko joukon feministejä.

En tarkoita, että kaikkien tulisi nyt koko joukolla rynnätä äänestämään Feministisen puolueen jäseniä. Enkä sitäkään, että pitäisi valita ehdokas, joka kuvailee itseään feministiksi. Kaikki eivät halua niin tehdä, koska sanalla on niin ikävä kaiku, mutta feministisen agendan voi päätellä niistä asioista, joita ehdokas lupaa ajaa eduskunnassa. Tärkeitä asioita ovat muun muassa perhevapaauudistus sekä raiskauksen muuttaminen suostumusperustaiseksi. 

Monelle miehelle feminismi on kirosana, ja se on ymmärrettävää. Turhautuminen siihen, kuinka vaikeaa miesten on joskus ymmärtää omaa etuoikeutettua asemaansa, voi synnyttää vihaa miessukupuolta kohtaan. Minusta miehiä vihaavat raivofeministit tekevät hallaa ideologialle, jonka pointtina on kuitenkin se, että naiset (ja muut sukupuolet) olisivat tasa-arvoisia miesten kanssa. Feminismin tavoitteena ei ole naisten ylivalta. Feministit tavoittelevat yhdenvertaista yhteiskuntaa, jossa kenelläkään ei olisi etuoikeutettua asemaa sukupuolensa perusteella. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että miehiltä vietäisiin heidän etuoikeutensa pois, vaan sitä, että ne samat etuoikeudet annetaan myös muille. Feminismistä hyötyvät kaikki sukupuolet.

Kannattaa myös muistaa, että äänestit ketä tahansa, äänesi menee ensisijaisesti puolueelle. Ehdokkaan mielipiteet eivät siis välttämättä ole aina linjassa puolueen kanssa, jolloin saatat äänestää eduskuntaan ihmisiä, jotka ovatkin kanssasi monista tärkeistä teemoista täysin eri mieltä. Valitse ehdokas sellaisesta puolueesta, jonka ajamille arvoille olet valmis antamaan äänesi. Ja jos haluat antaa äänesi tasa-arvolle, tietänet jo, mitä puolueita kannattaa jättää äänestämässä. Esimerkiksi sellainen puolue, jonka johtaja toivoo tietynlaisten naisten tulevan raiskatuiksi, ei välttämättä ole kovin hyvä valinta tasa-arvon kannalta.

Ennakkoäänestys jatkuu vielä tänään ja huomenna, ja varsinainen vaalipäivä on sunnuntaina. Käytäthän äänesi!

Huh, olipa siinä paljon asiaa! Olisin voinut jatkaa tästä pidempäänkin ja paljon jäi vielä sanomatta, mutta teksti venyi niin pitkäksi, että nostan hattua kaikille, jotka tänne asti jaksoivat lukea. Kertokaa kommenttiboksissa, mitä mieltä olitte: oliko ajatuksissani mitään järkeä, ja mitä haluaisitte lisätä?

Kuinka olla parempi mies? Read More »

Mies, joka säikähti blogiani

/ Ihmissuhteet, Yhteiskunta

Tapasin kiinnostavan miehen, ja hetkeksi ehdin jo innostua. Lupaavasti alkanut heilastelu tyssäsi kuitenkin alkutekijöihinsä, kun mies ilmoitti, ettei halua jatkaa. Syy tähän oli se, että häntä häiritsi blogini tuoma julkisuus ja ilmeisesti myös se, että ylipäätään kirjoitan ja puhun avoimesti seksiin ja ihmissuhteisiin liittyvistä asioista.

Tässä ei sinänsä ole mitään uutta ja ihmeellistä. Blogini ja kaikki siihen liittyvä, muun muassa Instagramin kuvat sekä viime aikoina ilmestyneet lehtijutut, vaativat toisinaan hieman sulattelua. Kaikki aikaisemmat heilani ovat kuitenkin alun nieleskelyn jälkeen hyväksyneet asian, ja siksi tämä käänne oli hiukan odottamaton. Tilanne sai minut hetkeksi ihan kunnolla pois tolaltani. Olin ehtinyt jo vähän ihastua ja sen takia juttu tietysti harmitti, mutta enemmän olin vain pettynyt siihen, miten hölmön syyn takia näin kävi.

Kuvat on otettu yliopistolla, ja olen niissä tosi vihainen.

En voi olla miettimättä, miten olisi käynyt, jos mies olisi puhunut tuntemuksistaan minulle jo ennen päätöksensä tekemistä. Nyt nimittäin tuntuu siltä, että hän tuomitsi suhteen mahdottomaksi jo ennen kuin edes tutustui minuun kunnolla. Totuus kun on, kuten olen ennenkin sanonut, että täällä blogissa ja muualla somessa esiintyy blogipersoonani, ei minä itse. Toki blogipersoona on osa minua, mutta ei koko totuus, ja varsinkin Ilta-Sanomien viime viikkoisessa jutussa hyvin pintapuolinen ja osittain vääristynytkin kuva totuudesta. Kestän kyllä sen, jos joku minuun tutustuttuaan toteaa, etten ole sitä mitä hän hakee. Torjutuksi tuleminen tuntui nyt pahemmalta, koska syy ei ollut minussa, vaan jonkun toimittajan minusta antamassa kuvassa. Yritin sanoa myös miehelle, että uskon hänen toimivan omassa päässään kehittelemiensä ennakkokäsitysten varassa, jotka tuskin ovat koko totuus. Hän totesi siihen, ettei kiellä sitä mahdollisuutta. Se ei kuitenkaan muuttanut mitään, vaan hän pysyi näkökannassaan.

Toki sekään ei ole kaukaa haettua, etteikö seksistä kirjoittava ja siihen avoimesti suhtautuva nainen voisi olla jollekulle hieman liikaa. Ymmärrän, että tällainen aiheuttaa vähemmän itsevarmassa ihmisessä epävarmuutta. En kuitenkaan voi lakata ihmettelemästä sitä, kuinka niin monelle miehelle tuntuu olevan tärkeää että nainen on seksuaalisesti avoin ja aktiivinen, mutta sitten kun näin on, se onkin pelottavaa. Ilmeisesti niiden ominaisuuksien pitäisi puhjeta naisessa esiin vasta juuri sen kyseisen miehen kanssa. Halutaan omistaa se naisen seksuaalisuus, vaikka sitä ei ehkä ihan niin ajateltaisikaan. Sellainen on kuitenkin mahdotonta, koska jokaisen ihmisen seksuaalisuus on lähtökohtaisesti vain hänen itsensä omaisuutta. Minun tapauksessani sellainen illuusiokin on mahdoton, koska puhun aiheesta avoimesti myös julkisesti. Virheellisesti jotkut kuvittelevat sen tarkoittavan myös sitä, että jaan seksuaalisuuteni koko maailman kanssa myös käytännössä, eli harrastan seksiä kenen tahansa kanssa joka vain keksii pyytää. Tästä kertovat muun muassa jotkut saamani yhteydenotot, joissa on hyvin suoraan ehdotettu seksiä. Kuka ties tämä edellinen heilanikin ajatteli minun olevan joku ”kylän yleinen polkupyörä”.

Itsevarmoja ja vahvoja naisia pelkäävät miehet eivät ole mikään uusi ilmiö. Jotkut ilmeisesti kokevat jonkinlaista riittämättömyyden tunnetta, kun nainen ei tarvitsekaan miestä elättäjäksi, suojelijaksi, lamppujen vaihtajaksi tai seksuaaliseksi tyydyttäjäksi. Hauras maskuliinisuus ei kestä tasavertaista kumppanuutta, vaan miehen täytyy saada olla ”alfa”, naista ylempänä. Ikäiseni miehet, ainakin pääkaupunkiseutulaiset, eivät enää niin hätkähdä esimerkiksi työelämässä menestyviä naisia, mutta seksuaalinen nainen, joka tietää mitä haluaa, on silti monelle liian kova pala. Tällainen nainen vaatii kumppanikseen miehen, joka on yhtä sinut itsensä ja seksuaalisuutensa kanssa. Olen ilmeisesti varsin onnekas, kun olen saanut heilastella blogini aloittamisen jälkeen lähes pelkästään sellaisten miesten kanssa. Ehkä poikkeus vahvistaa säännön?

En voi väittää, ettenkö olisi hieman surullinen siitä, että tässä jutussa kävi näin. Mutta toisaalta tiedän, että en tee mitään miehellä, joka ei pysty hyväksymään minua, blogiani ja sen tuomaa julkisuutta. Minulla ei ole mitään intressejä pienentää itseäni tai lopettaa blogiani siksi, etten säikäyttäisi miehiä pois. Maailmasta löytyy kasoittain miehiä, joille blogi ei ole uhka, ja jonkin verran niitäkin, joiden mielestä tämä on kertakaikkisen hieno juttu. Tärkeintä on kuitenkin se, että löytyy myös niitä, jotka eivät jää jumiin tähän kaikkeen seksihuuteluun, vaan osaavat nähdä minut kokonaisuutena.

Mies, joka säikähti blogiani Read More »

”Ei niin kuin muut naiset” – Cool girl- ilmiöstä

/ Yhteiskunta

Cool girl on nainen, joka on kaunis ja viehättävä, mutta silti kuin ”yksi jätkistä”. Tykkää hengata miesten kanssa koska ”naiset draamailee”, nauraa miesten mukana seksistisille vitseille ja haukkuu muita naisia. Hakee miesten hyväksyntää sanomalla, ettei ole ”kuin muut naiset”, eli pönkittää omaa asemaansa miesten silmissä painamalla muita naisia alaspäin. Ei kauhean hieno juttu se.

Cool girl tekee selväksi, että ei ole feministi eikä tue feministien agendaa. Häntä ei kiinnosta nipottaa pikkuasioista, kuten seksuaalisesta häirinnästä. Cool girlit ovat muun muassa näitä naisia, jotka kommentoivat #metoo- liikettä turhasta valittamiseksi. He ovat loputtoman ymmärtäväisiä miehiä kohtaan, jotta olisivat miesten silmissä rentoja ja hyviä tyyppejä, ei sellaisia jäkättäviä akkoja tai huumorintajuttomia feminatseja kuin muut naiset.

Cool girl on tietyssä mielessä miesten luoma fantasiahahmo. Rento ja hauska nainen, joka tykkää urheilusta, videopeleistä, kaljanjuonnista ja muista ”miesten jutuista”, ja on samaan aikaan hyvännäköinen ja toteuttaa kaikki miehen toiveet ja seksifantasiat. Tällaisia hahmoja näkyy jonkin verran miesten luomissa elokuvissa ja sarjoissa. Helposti voisi ajatella, että kyseinen hahmo olisi joka miehen ihannenainen, ja monelle se sitä onkin. Tämän vuoksi cool girlejä on olemassa. Ajatellaan, että oman naiseuden häivyttäminen ja pienentäminen tekee itsestä haluttavamman ja kiinnostavamman miesten silmissä.

Tutkija ja feministisen Bluestocking-blogin kirjoittaja Minja Koskela kertoo uusimmassa Trendissä cool girl-ilmiöstä. Hän puhuu kokemuksesta, sillä hän on itsekin ollut nuorempana sellainen. Koskela on sitä mieltä, että oman erilaisuuden korostaminen muihin naisiin nähden ei suinkaan avarra naiskuvaa, vaan päinvastoin tukee ahtaita sukupuolistereotypioita. Koskelan mukaan moni cool girl tunnustautuu nykyään feministiksi, koska siitä on tullut trendikästä, mutta ei todellisuudessa toimi feminismin periaatteiden mukaan. Cool girl ehkä taistelee patriarkaattia vastaan, mutta ei raivaa tietä tasa-arvolle, vaan pelkästään itselleen. Eikä välitä siitä, että tulee siinä sivussa lytänneeksi muita naisia alaspäin.

Cool girl-ilmiö johtunee osittain siitä, että meidät naiset kasvatetaan näkemään toisemme kilpailijoina. Tämä on syy, miksi itsekin olen joskus ollut cool girl. On hyvä uskoa omaan ainutlaatuisuuteen, mutta ei ole hyvä asia tehdä sitä toisten kustannuksella. Itse kuitenkin ajattelin nimenomaan niin, etten halunnut olla ”tavallinen nainen”, joka tarvitsee tunteita seksiin ja valittaa miehen pelaamisesta ja ryyppyreissuista ja käyttää hirveät määrät rahaa kauneudenhoitoon (koska cool girlin tulee olla kaunis, mutta sillä lailla huolettomasti, eikä yrittää liikaa). Nauroin jätkien mukana naisille, jotka vaikkapa pitävät yhdyntää takaapäin ”epäkunnioittavana” tai itkeskelivät kännissä, vaikka en pitänytkään siitä tavasta, millä he toisista naisista puhuivat. En halunnut, että minusta puhuttaisiin samalla tavalla. Siksi yritin olla cool girl, jotta miehet pitäisivät minua niitä muita naisia parempana, arvostaisivat minua eivätkä puhuisi minusta rumasti. Kävi ilmi, ettei se auttanut.

En pidä videopeleistä, urheilusta enkä oluesta, joten minun valttikorttini cool girlinä oli seksi. Minulla oli aiemmin suorastaan pakkomielle siitä, että halusin olla jokaiselle miehelle tämän elämän paras seksikumppani. Halusin toteuttaa miesten kaikki toiveet, mikä ei sinänsä ollut ongelmallista, koska seksi on kivaa ja pidän siitä. Ihan kaikkeen en kuitenkaan suostunut, ja vaikka se ei ollut yhdellekään miehelle ongelma, pidin itseäni epäonnistuneena. Ajattelin, että jos en suostu ottamaan munaa peppuun, mies vaihtaa minut johonkuhun, joka ottaa. Olen myös ihan viime aikoihin asti soimannut itseäni valtavasti siitä, että en pysty harrastamaan seksiä ”kuin mies”, eli kiihottumaan ja laukeamaan nopeasti. Olen tuntenut itseni epäonnistuneeksi sen vuoksi, että minulle ei orgasmiin riitä pelkkä kahden minuutin rynkytys ilman mitään lämmittelyjä. Olen vihannut kroppaani siksi, että se ylipäätään tarvitsee lämmittelyä. Olen ajatellut, että jos vain pystyisin kiihottumaan ja laukeamaan helpommin, olisin ihanteellisempi seksikumppani, ja saisin pidettyä miehet luonani. Olen ihan oikeasti vasta ihan viime aikoina tajunnut, kuinka vääristynyt käsitykseni on. Olen yrittänyt väkisin tunkea itseäni johonkin muottiin, johon seksuaalisuuteni ei mahdu. Tämä johtuu tietysti siitä, että naisen rooli seksissä jonain muuna kuin miesten miellyttäjänä on aika uusi juttu, ja yhdyntäkeskeinen seksikäsitys sopii näin yleisesti ottaen paremmin miehen kuin naisen seksuaalisuuden toteuttamiseen. Se on joka tapauksessa typerää, sillä vaikka pystyisinkin tulemaan sormia napsauttamalla, se tuskin saisi yhtäkään miestä rakastumaan minuun. Seksillä ei saa rakkautta eikä arvostusta.

Cool girl-ilmiössä on monta ongelmaa. Ensinnäkin se, että kieltää oman itsensä ja esittää jotain muuta, ei tee ihmiselle kovin hyvää. Vaikka tykkäisikin oikeasti pelata pleikkaa ja juoda kaljaa, niin ”hyvän jätkän” esittäminen voi viedä tilanteisiin, joihin ei haluaisi päätyä. Niin kävi minulle, kun päädyin miehiä miellyttääkseni seksitilanteisiin, jotka mieluummin olisin jättänyt väliin. Isoin ongelma on kuitenkin se, että oman aseman parantaminen toisia lyttäämällä on todella arveluttavaa. Naisten ei pitäisi talloa toisiaan ja miellyttää miehiä elämässä pärjätäkseen, vaan tukea toisiaan ja olla solidaarisia toisiaan kohtaan. Cool girlit ovat syy, jonka vuoksi sanotaan, että nainen on naiselle susi.

Siinä ei tietenkään ole mitään väärää, jos nainen hengaa mieluummin miesten kanssa ja pelaa sitä pleikkaria. Kukaan tuskin myöskään valittaa tyttöystävästä, joka ei räyhää turhasta. Ideana cool girl-ilmiön kritisoimisessa ei ole se, että arvotettaisiin jotain parempia ja huonompia tapoja olla nainen. Pointti on se, että miesten säännöillä pelaava cool girl on harvoin täysin oma itsensä, ja tekee toiminnallaan hallaa sekä itselleen että kaikille naisille ympärillään. Joten kaiken tällaisen naiseuden väheksymisen, muiden naisten mollaamisen ja eritoten feminismin vastustamisen olisi tosi hyvä loppua. Minusta todellinen cool girl on sellainen, joka on aidosti ja rehellisesti sitä mitä on, ei hännystele ketään, ja uskaltaa puolustaa niin itseään kuin muita kaikille väärintekijöille.

Aiheeseen liittyvää:

The Dangers Of The ”Cool Girl” Ideal – Julie DiCaro

Naisena olemisen vaikeus

Kommentteja keskiajalta

”Ei niin kuin muut naiset” – Cool girl- ilmiöstä Read More »

En ole ilmainen huora, vaikka bloggaankin seksistä

/ Seksuaalisuus, Yhteiskunta

Saan tämän blogin takia aina välillä yhteydenottoja miehiltä. On lähetetty dickpiciä Instassa ja pyydetty treffeille blogin kommenttiboksissa. Eikä siinä mitään, toki minua saa lähestyä, ja onhan se selkeää, että tällainen blogi herättää kiinnostusta. En vain pidä siitä sävystä, mikä monissa yhteydenotoissa on. Moni näköjään kuvittelee, että koska olen avoin ja puhun seksistä, minulle voi laukoa ihan mitä vaan ajattelematta sanojaan ollenkaan.

Sain viime kuussa julkaistun Ilta-Sanomien haastattelun jälkeen sähköpostiviestin mieheltä, joka ilmaisi halunsa tutustua minuun. Agendana hänellä oli häntä suoraan siteeraten saada ”tietoa/kokemusta siitä, miten pystyy parhaiten tuottamaan naiselle mielihyvää ja samalla nauttia itse”. Mies kertoi myös käyneensä seksityöntekijöiden luona hankkimassa kokemuksia tästä samaisesta aiheesta, mutta se ei kuulemma tuntunut omalta jutulta. Voidaan siis olettaa, että esimerkiksi Tinder ja muut seuranetsintämetodit olivat osoittautuneet tehottomiksi, kun hän oli joutunut vastentahtoisesti kääntymään seksityöntekijöiden puoleen. Tulkintani viestistä oli se, että mies toivoi enemmän säpinää naisrintamalle, mutta niin, että siitä ei tarvitsisi maksaa. Ilmeisesti minä vaikutin hänestä hyvältä välimuodolta, joka olisi yhtä auliisti valmiina seksiin kuin seksityöntekijä, mutta ilmaiseksi. Sain kerran myös sellaisen viestin, jonka lähettäjä kertoi olevansa entinen vanhoillislestadiolainen, joka nyt innoissaan tutkiskeli vasta löytynyttä seksuaalisuuttaan. Hän kertoi uudesta elämäntilanteestaan ja kyseli, olisinko tahtonut tutustua häneen. Viesti sinänsä oli ihan kohtelias, mutta väkisinkin ihmetyttää, mikä saa laittamaan tuntemattomalle ihmiselle viestin, jossa melko suoraan ehdotetaan seksiä.

Tietääkseni ei ole kovin tavallista lähestyä ihmisiä sähköpostitse suoralla seksiagendalla. Yleensä kai ajatellaan, että suora ehdottelu ei ole se paras tapa lähestyä, mutta näköjään minun kohdallani voi sitten tehdä poikkeuksen. Koska olen seksibloggari, minulle voi vain ilmoittaa mitä haluaa, eikä tarvitse olla kohtelias tai miettiä mitä sanoo. Koska kirjoitan seksistä, minä varmasti haluan sitä jokaisen kanssa, joka sitä minulle viitsii ehdottaa. Koska puhun rohkeasti tabuinakin pidetyistä asioista, lähden varmasti mielelläni ulos miesten kanssa, joista en tiedä mitään. Juu.

Yhteydenottoja tulee joskus sellaisiltakin, jotka tietävät minut ihan muista yhteyksistä kuin blogin kautta. Hiljattain sain viestiä eräältä puolitutulta, joka pyysi minua kanssaan ulos. Kun kysyin miksi juuri minä, hän vastasi, että koska on lukenut tekstejäni. Kyseessä sattui olemaan ihminen, jota en tietyistä syistä voisi tapailla vaikka jostain syystä haluaisinkin, ja hänkin tiesi nämä syyt oikein hyvin. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan ajatellut asiaa ihan loppuun asti, tai sitten hän mietti, että koska bloggaan seksistä, on moraalini varmaan sen verran löyhä, etten välitä, vaikka loukkaisin toiminnallani jotakuta. Se, että seksuaalisuus on minusta kiinnostava asia, ei kuitenkaan tarkoita, että panisin ketä tahansa seurauksista välittämättä. Toivon todella, että kyse oli vain siitä ajattelemattomuudesta. Muuten tuntuisi ikävältä, että ihminen, joka on tavannut minut monta kertaa, pitäisi minua niin piittaamattomana.

(Jälkeenpäin kuulin kyllä, että kyseessä ei oikeasti ollutkaan treffipyyntö, vaan tyyppi kuulemma halusikin vain keskustella teksteistäni. Jos näin tosiaan oli, olisi voinut olla hyvä idea mainita asiasta heti. Näin jälkikäteen sanottuna se kuulosti lähinmä huonolta selittelyltä. Just saying…)

Välillä tulee myös viestejä miehiltä, jotka eivät niinkään halua panna minua (tai ainakaan eivät sano sitä suoraan), vaan enemmänkin avautua seksuaalisuuteensa liittyvistä asioista. Minusta on kyllä mukavaa ja kiinnostavaa jutella esimerkiksi instaseuraajieni kanssa ajatuksista, joita tekstini ovat heissä herättäneet, ja niistä kumpuavista teemoista. En kuitenkaan välitä siitä, että joku tilittää minulle kaikki seksiongelmansa heti kun kerron mitä teen. Olen pätevä seksuaalineuvoja, mutta en tee tällä hetkellä asiakastyötä, joten en halua ratkoa kenenkään tuntemattomien seksiongelmia. Jos haluaa seksuaalineuvontaa, on mentävä sellaisen ihmisen luo, joka tekee sitä työkseen. En ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö, joka tarjoaa neuvontaa ja seksiä niille, jotka eivät sitä muualta saa.

(Lisäys 4.10.2020: Nykyään teen seksuaalineuvontaa, joten jos haluat kertoa seksuaalisuuteen liittyvistä ongelmistasi, se onnistuu kyllä! Lisätiedot ja hinnat löydät Seksuaalineuvonta-välilehdeltä. Ilmaiseksi en neuvontaa edelleenkään tee.)

Älkää ymmärtäkö väärin, pidän kyllä teidän laittamista viesteistä noin yleisesti ottaen, ja keskustelen seuraajieni kanssa tosi mielelläni. Tämä blogi ei kuitenkaan ole minulle mikään seuranhakukanava, joten en lähtökohtaisesti ole kiinnostunut tapaamaan seuraajiani henkilökohtaisesti tai harrastamaan seksiä heidän kanssaan. Ei muistakaan bloggaajista niin ajatella, joten en näe syytä miksi olisin poikkeus, vaikka aiheena onkin seksi. Voisin toisaalta kyllä kuvitella ehkä lähteväni ulos jonkun kanssa, joka lähestyisi minua mukavalla ja kohteliaalla viestillä. En siis pistä viestejä pahakseni, kunhan ne ovat asiallisia. Seksi edellä tehty yhteydenotto ei tule toimimaan koskaan.

Aiheeseen liittyvää:
Tämä ei ole mikään deitti-ilmoitus
Miksi blogini aiheuttaa seksuaalisia suorituspaineita?

En ole ilmainen huora, vaikka bloggaankin seksistä Read More »

Rehtori ei voi huoritella oppilaitaan, näyttivät he miltä tahansa

/ Yhteiskunta

Tällä viikolla on taas kerran saanut hämmästellä ihmisten ajattelemattomuutta ja tiedonpuutetta, kun Sysmän yhtenäiskoulun rehtori Tuula Vuorinen päästeli MOT-ohjelman koulukiusaamista käsittelevässä jutussa melkoisia sammakoita suustaan. Vuorinen tuntuu olevan sitä mieltä, että hänen koulunsa suuret kiusaamisluvut selittyvät oppilaiden kummallisella tarpeella ”korostaa homouttaan ja lesbouttaan” sekä ”pukeutua hutsahtavasti”. Hänen mielestään kiusatut provosoivat kiusaajia pukeutumisellaan, ja se on siten heidän itsensä aiheuttamaan. Olen aika kauhuissani siitä, kuinka tällaiset asenteet omaava ihminen voi olla kasvatusalan ammattilainen.

Vuorinen toteaa jutussa pitävänsä outona joidenkin oppilaiden tarvetta ilmaista seksuaalista suuntautumistaan erikoisella pukeutumisella. Hänen mielestään on ymmärrettävää, että muut oppilaat närkästyvät tällaisesta huomion hakemisesta, ja alkavat siksi kiusata erilaiselta näyttävää oppilasta. Hänen mukaansa pukeutuminen voi olla ”tosi hutsahtavaa”.  Hän pitää tärkeänä, että jokainen saa pukeutua ja ilmaista itseään kuten haluaa, kunhan tekee sen niin, ettei ”ärsytä ja provosoi muita”. Kun emme me heterotkaan hänen mukaansa jatkuvasti heterouttamme korosta, niin miksi sitten homojen ja lesbojen pitäisi niin saada tehdä.

On pöyristyttävää, miten ihminen, jonka pitäisi olla asiantuntija lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen tukemisessa, voi puhua näin. Tässä nähdään taas, kuinka seksuaalikasvatus ja seksuaalisuuteen liittyvät asiat jäävät hyvin usein tärkeysjärjestyksessä alimmaisiksi, niitä ei pidetä tärkeinä eikä kouluissa työskenteleviltä vaadita niiden suhteen tarpeeksi laajaa osaamista. Ala-asteen viimeiset luokat sekä yläaste ovat kuitenkin hyvin tärkeää aikaa seksuaaliselle kehittymiselle, ja tällaiset aikuisten ajattelemattomat sanomiset voivat tehdä kehitykselle paljon vahinkoa. Yhdistettynä kiusaamiseen ja syrjintään voi tuloksena olla vähintäänkin isot ongelmat seksuaalisuuden kanssa aikuisena, tai masennusta ja muita mielenterveysongelmia.

Sexpo-säätiön puheenjohtaja Tiia Forsström ja toiminnanjohtaja Tommi Paalanen huomasivat tämän saman epäkohdan ja kirjoittivat siitä hyvän vastineen artikkelille. He tuovat tekstissään esille sen, kuinka rehtori Vuorisen kummastelema seksuaalisuuden ilmaisu on jo 12-vuotiailla hyvin tavallista, ja varhaismurrosikään kuuluvat myös erilaiset kokeilut esimerkiksi pukeutumisella. Ylilyöntejä tapahtuu, mutta ne pitäisi käsitellä rakentavasti, ei nuorta häpäisemällä.

Rehtori Vuorisen tietämättömyys näkyy parhaiten hänen väitteessään siinä, etteivät heterot muka toisi seksuaalista suuntautumistaan esille. Koko yhteiskuntamme on niin heteronormatiivinen, ettei meidän tarvitse, mutta emme tajua sitä itse, koska se on meille itsestäänselvää. Yhteiskunta sylkee heteroutta ihmisten silmille niin voimakkaasti, etten yhtään ihmettele, jos joku siihen muottiin sopimaton nuori vetää hieman yli yrittäessään siitä erottautua. Tuskinpa kenelläkään olisi tarvetta julistaa omaa heteroudesta poikkeavaa seksuaalista suuntautumistaan, jos ne edustuisivat heterouden kanssa yhdenvertaisina. Jossain näin myös hyvän kommentin, jossa kommentoija ihmetteli, eikö rehtori ole viettänyt aikaa koulunsa murrosikäisten poikien kanssa: teinipoikien jutut kun ovat aika vahvasti sitä pillu pillu tissit-osastoa, joka ainakin omaan korvaani kuulostaa aika vahvasti juuri siltä heterouden esilletuomiselta.

Rehtori Vuorinen on toki oikeassa siinä, että varmasti erilaisuus herättää joissain oppilaissa negatiivisia tunteita, jotka ajavat heidät kiusaamaan. Ratkaisu ongelmaan ei kuitenkaan ole se, että nämä ”erilaiset” pienentävät itsensä ja mukautuvat massaan. Aikuisten, kuten lasten vanhempien ja kasvatusalan ammattilaisten tulisi omilla asenteillaan ja esimerkillään opettaa, että kaikki ovat samanarvoisia eikä ketään saa kiusata, oli sitten millainen tahansa. Teineinä kaikki ovat jossain määrin epävarmoja, ja toisilla se epävarmuus saattaa purkautua oman itsetunnon pönkittämisenä toisia kiusaamalla. Nuoret huorittelevat ja homottelevat toisiaan epävarmuuttaan ja tietämättömyyttään, mutta aikuiset eivät voi toistaa samaa diskurssia, vaan heidän on tehtävä selväksi, että se on väärin. Seuraukset kiusaamisesta pitäisi kohdistua niihin, jotka kiusaavat, ei niihin, joita kiusataan. Jos syyllistämme nuoria siitä, että he ”kerjäävät” kiusaamista pukeutumisellaan, kasvatamme jälleen yhden sukupolven, joka syyllistää esimerkiksi raiskauksen uhreja provosoivasta pukeutumisesta.

Huomenna perjantaina 11.1. on Pukeudutaan hutsahtavasti-päivä, jonka tarkoituksena on osoittaa tukea näille Sysmän yhtenäiskoulun kiusatuille ja muille samassa tilanteessa oleville, jotka ovat saaneet oman pukeutumisensa olevan syynä heidän kiusaamiselleen. Tarkoitus ei ole kulkea seksihepenissä pitkin ja poikin, vaan pukeutua siten kuin itsestä tuntuu hyvältä. Päivään voi osallistua jakamalla somessa kuvan hashtagilla #hutsahtava pukeutuminen. Minä ainakin olen mukana! Toivottavasti tästä tulee sen verran iso haloo, että rehtori Vuorinen ja muut vastaavat aivopiereskelijät menevät vähän itseensä ja joutuvat muuttamaan asenteitaan.

Aiheeseen liittyvää:

Kohti oman kehon hyväksyntää Seksuaalinen häirintä ei lopu ennen kuin miehetkin tuomitsevat sen Pojat on poikia, tytöt on lutkia

Rehtori ei voi huoritella oppilaitaan, näyttivät he miltä tahansa Read More »

Puhuin seksistä Ilta-Sanomissa – näin siihen reagoitiin

/ Seksuaalisuus, Yhteiskunta

Yksi blogini suosituimmista teksteistä on friends with benefits-suhteista kirjoittamani postaus parin vuoden takaa. Sen pohjalta julkaistiin reilu viikko sitten juttu Ilta-Sanomissa, johon minua myös haastateltiin sähköpostin välityksellä. Yllätyin jutun julkaisun jälkeen siitä, kuinka paljon vastustusta ajatukseni herättivät juttua kommentoineissa ihmisissä. Olen ilmeisesti elänyt jossain omassa kuplassani, kun olen virheellisesti luullut fwb-suhteiden olevan jo niin arkipäiväisiä, ettei niistä jaksettaisi enää nostaa meteliä. Toki on yleisesti tiedossa, että iltapäivälehtien juttuihin kommentoivat ihmiset eivät edusta sitä älykkäintä, tiedostavinta ja avarakatseisinta kansanosaa. Kommentit ovat siksi mielestäni lähinnä huvittavia. Seuraavat viisi ovat aivan erityisiä suosikkejani: ensimmäiset neljä naurattivat, ja viidennen kohdalla tekisi mieli vähän itkeäkin… ”Tulevaisuudessa voip olla kiusallista jos jompikumpi kumppanin löytää ja tämä saa tietää mitä on ollut kahden kaverusten välillä…Pakostakin voip tulla näille ”sivustaseuraajille” mietteitä kun nämä kaverukset tosiaankin viettää kahdenkeskistä aikaa.” – JKP

Tähän kommenttiin vastasi fiksusti eräs toinen kommentoija:

”Jos jompikumpi haluaa lumppanin se johtuu siitä että haluaa enemmän kun seksiä. Miksi siis pettää kaverin kanssa koska se olisi vaan paluuta suhdetta edeltävään tilaan. Ei minua haittaisi koska tietäisin ettei ole loogista syytä olla huolissaan. Ei hän olisi hommannut parisuhdetta jos haluaisi jatkaa seksiä kaverinsa kanssa.” – K

En voisi olla enempää samaa mieltä. Jos ihminen on parisuhteessaan onnellinen, hän ei rupea riskeeraamaan sitä minkään fwb:n takia. Jos taas oma kumppani on esimerkiksi mustasukkainen ja epävarma, saattaa parisuhdetta edeltävän elämän helppous mutkattomine fwb-järjestelyineen houkutella. Ei fwb ole tässä se ongelma, vaan luottamuksen puuttuminen.

”Kyllä oli niin monta pointtia fwb suhteeseen larissalla että alkaa kohta jo täyttymään nymfin tunnusmerkit melko hyvin. Eli jos on kiimainen eikä tee mieli sitoutua niin ei sitä nyt hyvänen aika minkään fwb suhteen alle tarvii jemmata. Antaa mennä vaan ja panee eikä katso taakse. Toki jos muutaman vuoden jälkeen haluaa vakaaseen parisuhteeseen ja kylillä on joka ukon/akan kanssa tullut bylsittyä niin siinä tilanteessa omalla kokemuksella voin kertoa että piti vaihtaa paikkakuntaa ennen kuin kukaan ”vaimo materiaalin” omaava henkilö tahtoi lähteä ulos. Nyt kun olen rauhoittunut hurjien nuoruus vuosien jälkeen olen onnellisesti naimisissa ja meillä on kolme lasta. Pettämistä en harkitsekkaan koska se pelkän panemisen sieluttomuus on jo tullut koettua.” – Ukko 34v

Tässä menee Ukolla nyt hienosti puurot ja vellit sekaisin. Hän on ilmeisesti tulkinnut fwb-suhteen virheellisesti tarkoittavan sitä, että pannaan puolta kaupunkia. Siinäkään ei omasta mielestäni ole mitään väärää, mutta se on silti eri asia kuin fwb-suhde. Ihmettelenkin suuresti, miten vakituinen fwb-suhde, jossa seksiä on suunnilleen saman verran tai vähemmänkin kuin keskiverrossa parisuhteessa, tekee minusta nymfomaanin.

Sen uskon kyllä, että kymmenen vuotta sitten on jollain pienemmällä paikkakunnalla voinut saada melkoisen leiman otsaansa, jos on tullut seksihurjasteluja harrastettua. Tilanne olisi kuitenkin voinut olla erilainen, jos Ukko olisi vain valinnut niistä kylän tytöistä yhden, ja ryhtynyt tämän kanssa fwb-suhteeseen. Ei olisi tarvinnut bylsiä kylillä joka ukkoa/akkaa.

”Lähtenyt hanskasta tämä fwb-ilmiö nuorilla. Eikö se rakkaus ja tunteet pitäisi olla ne tärkeimmät asiat elämässä? Mitä järkeä vaan harrastaa seksiä mahdollisimman monen kanssa ilman mitään tunteita? Mitä se oikeasti antaa? Lopulta saman lyhyen tyydytyksen kuin itsetyydytyskin. Kyllä tunteita pitää olla mukana. Muuten olemme unohtaneet ihmisyydemme.” – Lopun alkua

Tällaisia kommentteja, joissa syytettiin nuoria tunteettomuudesta, tuli tosi paljon. Niissä on unohdettu se, että fwb-suhde nimenomaan on tunnepuolen kannalta parempi vaihtoehto kuin kylmät yhden illan säädöt, koska kyllähän kaveriakin kohtaan koetaan lämpimiä tunteita. Fwb-suhteista saa myös eri tavalla läheisyyttä, mikä on monelle vielä seksiäkin tärkeämpi asia. Lisäksi kommentoijat eivät taida ymmärtää, että fwb-suhde on harvalle mikään tavoite, vaan lähinnä välivaihe ennen rakkauden ja parisuhteen löytymistä. Emme me nuoret siis ole muuttuneet sieluttomiksi panokoneiksi, vaan haluamme rakkautta siinä missä meitä vanhemmatkin. Monia meistä ei vaan kiinnosta viettää sinkkuaikaa nyyhkimällä yksin kotona rakkauden puutettamme, vaan meistä fwb on parempi vaihtoehto.

Omasta mielestäni tunteeton seksi on maailman tylsin asia, ja olen kirjoittanut aiheesta blogipostauksenkin. Tässä fwb-artikkelissakin totesin, ettei esimerkiksi panokaverin etsiminen Tinderistä tunnu yhtään omalta, koska tunteeton jyystö ei ole yhtään oma juttuni.

”Itse luin näitä ajatuksia ja teekutsu blogia. Tulee tunne ettei kyseinen Larissa ole edes oikea ihminen, ei siis ole olemassa. On pelkkä blogihahmo.” – Satuolento

Ilmeisesti tekstini ja ajatukseni ovat jonkun mielestä niin radikaaleja, ettei hän usko kenenkään oikean ihmisen olevan niiden takana. Voin kuitenkin vakuuttaa, että olen ihan todellinen ihminen, ja allekirjoitan kaikki blogissa sanomani asiat myös tosielämässä. Toki minusta ja persoonastani välittyy blogin kautta erilainen kuva kuin todellisuudessa, koska täällä puhun vain näistä suhde- ja seksijutuista, ja jätän muut osat itsestäni ulkopuolelle. Siinä mielessä on ehkä perusteltua puhua siitä, että blogissa ei esiinny todellinen ihminen, vaan blogipersoonani. Mutta sekin on ihan todellinen osa minua, eikä mikään satuolento.

”Miks kaikkee tällaista pakotetaan meidän nuorisolle ym? Jokainen jolla elämäniokemusta, tietää että tollasta tapahtuu, ja joilta toi pidemmän päälle sujuu ovat tosi kipeitä ja rikkinäisiä, varsinki naiset. Toi jutun henkilöikn voi olla pian psyk hoidossa väsähtäneenä, tai takertuneena johonkin kenen kanssa oli puhe että ollaan vaan tälleen jne. Ihan älytöntä pakottaa ihmisille tällaista josta jokanen tietää miten hetkellisesti tuo voi toimia ja pidemmän päälle murhetta, mielialalääkettä, terapiaa, itsaria jne” – Eieinäin

Okei. No niin. Tätä lukiessa en tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa.

Tältä kommentoijalta on mennyt selkeästi ohi koko jutun tärkein pointti, eli se, että fwb-suhde sopii vain silloin, kun kummallakaan ei ole tunteita toista kohtaan. Jos tunteita on, suhdetta ei pidä aloittaa. Se on näin yksinkertaista. Kaikki pilvilinnamaiset unelmat, joissa fwb:nä alkanut suhde muuttuukin vuosisadan rakkaustarinaksi, on syytä hylätä heti. Jos elättelee mielessään pienintäkään toivoa sellaisesta, pitää fwb-idea hylätä heti. Ilmeisesti olisi pitänyt vääntää tämä asia rautalangasta ja oikein ylikorostaa.

Jos joku satuttaa itsensä siksi, että on elätellyt fwb-suhteessaan toivoa enemmästä, ei voi minusta syyttää kuin itseään. Se, että syyttää sydänsuruista tällaista lehtijuttua, on sama kuin syyttäisi kuumaa hellaa siitä, että siihen koskeminen polttaa. On myös aika kärjistettyä sanoa, että jokainen fwb-suhde päättyy toisen osapuolen itsemurhaan. Entäs ne parisuhteet, jotka päättyvät eroon? Eikö niissä satu paljon pahemmin? Miksi kommentoija ei syytä avioeroja itsemurhista?

Ohitin muut kommentit naurahtaen, mutta tämä meni oikeasti tunteisiin. En pidä siitä, että joku tulee kutsumaan minua niin epätasapainoiseksi, että tarvitsen psykiatrista hoitoa. Vain siksi, että olen vuosia sitten harrastanut seksiä kaveripohjalta parin entisen heilani kanssa, olen väsähtänyt ihmisraunio, joka ennen pitkää tappaa itsensä, koska on niin rikki. Ja kaiken lisäksi vie nuorison mukanaan rappion tielle pakottamalla tällaisia näkemyksiä lehdissä. Kuka tässä on pakottanut mitään? En minä ole sanonut, että fwb olisi jotenkin ylivertainen suhdemuoto, tai jollain lailla parempi kuin parisuhde. En ole sanonut, että kaikkien pitäisi kokeilla fwb:tä, tai että fwb-suhteet ovat tehneet minut onnelliseksi. Sanoin vain, että jos sellainen kiinnostaa, se voi tietyin ehdoin toimia. Miten joidenkin ihmisten on niin vaikeaa ymmärtää lukemaansa?

Kaikki nämä kommentit todistavat sen, että työtä seksipositiivisen ja avarakatseisemman maailman eteen on vielä tehtävänä. Joten tämä satuolento aikoo jatkaa samalla linjalla ensi vuonnakin, ja toivon mukaan pääsen vielä uudestaankin lehtiotsikoihin aiheuttamaan närää näissä kaiken maailman mielensäpahoittajissa.

ps. lehtijutusta on seurannut myös toisenlainen lieveilmiö. Sain mm. sähköpostia eräältä mieheltä, joka toivoi minulta jonkinlaista opastusta seksiin ja naisen nautintoon liittyen. Hän kertoi käyneensä seksityöntekijöiden luona, mutta se ei kuulemma tuntunut omalta jutulta, niin hän ajatteli sitten, että minä olisin parempi vaihtoehto. Että ilmeisesti hän pitää minua jonkinlaisena ilmaisena huorana. Feels good.

Aiheeseen liittyvää:

Olenko oikeasti seksipositiivinen?

Kiiman paluu

Seksi, läheisyys ja sinkkuelämä

Puhuin seksistä Ilta-Sanomissa – näin siihen reagoitiin Read More »

Miehet ja menkat

/ Keho & hyvinvointi, Yhteiskunta

Menkat, siis niin nähty juttu. Niin tylsää peruskauraa kohdullisten elämässä kuin olla ja voi. Vaan miehille siinä tuntuu edelleen olevan jotain mystistä ja tuntematonta, vaikka luulisi heidänkin jo tottuneen siihen, että heidän seksikumppaniensa alapäistä valuu silloin tällöin verta.

Nykyään tapailen sentään sen verran aikuisia miehiä, ettei  nämä menkka-asiat ihan täysin puskista kenellekään tule. Silti usein tuntuu, että menkkojen mainitseminen saa miehet hämilleen, eivätkä he oikein tiedä mitä sanoa. Siksi tuntuu aina jännittävältä mainita uudelle kumppanille asiasta, kun reaktio voi olla mitä vain. Mutta esimerkiksi eksäni oli suhteemme alussa menkkaillessani suloisen huolehtivainen ja yritti kaikin voimin tehdä oloni mahdollisimman mukavaksi. Se oli liikuttavaa, mutta tavallaan ärsyttävää, koska menkat eivät ole sairaus enkä tarvitse niiden aikana mitään erityiskohtelua. Mutta no, eipä se nyt haitannutkaan, kun joku silitti kipeää mahaa ja toi pyydettäessä kaupasta jätskiä. Oli se ainakin parempi tapa suhtautua asiaan kuin mennä paniikkiin. Niinkin on nimittäin joidenkin miesten kanssa käynyt.

Monilla miehillä on menkkoihin liittyviä ennakkoluuloja, joista yleisin on ainakin oman kokemukseni mukaan se, että naisista tulee täysiä hirviöitä kuukautisten aikaan. Monella on ollut se oletus, että lause ”mulla on menkat” on sama kuin sanoisi ”ärsyttää niin paljon, että tapan sut, jos hengität väärin”. No sitten kyllä ärsyttääkin, kun toinen alkaa käyttäytyä kuin olisin tikittävä aikapommi. Monilla on myös ihan hullunkurisia käsityksiä siitä, miten menkat ihan käytännössä tapahtuvat. Ajatellaan, että tuolla pillun perukoilla vaan yhtäkkiä aukeaa joku hana, mistä hirveällä paineella suihkuaa verta pari päivää, ja sitten se kuin taikaiskusta loppuu. Jotkut ovat myös luulleet, että menkat tulevat samasta reiästä kuin pissa. Jepjep, sinne pikkuruiseen virtsaputkeenhan me niitä tamponeita ja kuukuppeja tungetaan…

Moni mies on sanonut, etteivät menkat haittaa seksin harrastamista, mutta todellisuus on osoittautunut vähän toisenlaiseksi. Hassua, miten joku voikin niin kovasti säikähtää jotain surkeaa pikku veritippaa, kun itsellä se ei tunnu missään. Minulle on käynyt pari kertaa niin, että olen syystä tai toisesta vuotanut seksin aikana pikku pisaran verta, ja reaktio on joka kerta ollut sama. Kauhistunut katse omaan munaan, jossa helottaa punaista, ja närkästynyt kommentti: ”Mikset kertonut, että sulla on menkat?” Ei paljon tuollaisten jälkeen menkkaseksit kiinnosta. Tosin ei kiinnosta muutenkaan, koska mahaan sattuu ja pilluun sattuu ja päähän sattuu, mutta siinä lopun tiputteluvaiheessa alkaa yleensä kyllä jo vähän tehdä mieli seksiä. Sitä ei vaan ole kovin kiva harrastaa, jos kuumottaa miehen survaisevan munansa niin syvälle, että sieltä vielä tarttuu mukaan joku viimeinen veripläntti.

Ymmärrän toisaalta hyvin miesten hämmennyksen ja kauhunkin menkkojen suhteen, onhan se heille kovin vieras asia. En tiedä miten nykyään toimitaan, mutta omina kouluaikoinani menkkavalistustunnit pidettiin vain tytöille, ja pojille kerrottiin ihan eri juttuja. Kuukautistietämyksen hankkiminen edellyttäisi pojilta siis aika suurta omaa kiinnostusta aiheeseen, eikä sellaista taida kovinkaan monelta löytyä. Aika paljon jää siis meidän miesten kanssa heilastelevien naisten vastuulle, kun joudumme valistamaan kumppaneitamme kehojemme toiminnasta. Valistustyö ei kuitenkaan ole aina kovin helppoa, sillä meidät on opetettu häpeilemään menkkojamme, ja silloin niistä on kovin vaikeaa puhua avoimesti. Mikä siinä onkin, kun ne menkat nolottavat niin kauheasti! Olen käyttänyt elämästäni ihan liian suuren osan miettimällä tekosyitä, joilla kieltäytyä seksistä joutumatta kertomaan, että minulla on menkat. Eipä varmaan tarvitsisi sellaisiakaan miettiä, jos menkat olisivat miehillekin hieman nykyistä normaalimpi asia.

Olen päättänyt olla jatkossa säästelemättä miehiäni tältä asialta ja puhua menkoistani suoraan. En ehkä kutsu heitä tyhjentämään kuukuppia kanssani, siinä hommassa on nimittäin välillä niin hardcore-teurastamomeininki, että itsekin saatan vielä näin 15 vuoden menkkailunkin jälkeen hätkähtää. Mutta seksistä en kieltäydy vetoamalla huonoihin tekosyihin, vaan sanon suoraan, mistä on kyse. Jos joku mies sellaista säikähtää, niin saa minun puolestani kadota elämästäni, koska en jaksa ketään, joka ei pysty kohtaamaan elämän realiteetteja.

Miehet ja menkat Read More »

Vähän ahdistaa, jos mies tarjoaa treffit

/ Ihmissuhteet, Yhteiskunta

En oikein tiedä, miten suhtautuisin siihen, kun mies tarjoaa treffeillä. Olen moderni itsenäinen nainen ja kykenen huolehtimaan itsestäni, joten tuntuu pahalta antaa toisen maksaa. Toisaalta en pistä pahakseni rahansäästöä, koska yhden viinilasillisen tai kahvikupposenkin hinta on opiskelijan tuloilla iso raha. Miehet tykkäävät oman kokemukseni mukaan usein tarjota ainakin ensimmäisillä treffeillä. Joka kerta sanon, että voin kyllä ihan hyvin maksaa itse oman osuuteni, mutta harvemmin kukaan siihen suostuu. Toki tällainen herrasmiesmäinen käytös on ihanaa, mutta tavallaan se myös ahdistaa, koska en halua antaa vaikutelmaa, että haluaisin jollain lailla hyötyä toisesta taloudellisesti. En myöskään tykkää olla kenellekään velkaa, ja vaikka kyse olisikin tarjoamisesta, tulee siitä silti vähän sellainen olo, etteivät puntit ole tasan. Ja helposti hiipii mieleen kela, että jos se toinen ei tarjoakaan hyvää hyvyyttään vaan olettaa jotain vastineeksi. En tahdo joutua harrastamaan seksiä kenenkään kanssa siksi, että kuittaisin sillä velkani. Hyi. Okei, en ole ikinä tavannut miestä joka kuvittelisi voivansa ostaa minulta seksiä viinilasillisilla, mutta jostain se ajatus kuitenkin tulee päähän. Että en tiedä kuinka järkevää on sellaista edes miettiä, mutta joka tapauksessa ainakin tarjoudun aina maksamaan oman osuuteni. Monelle jätkälle se tarjoaminen tuntuu kuitenkin olevan tosi tärkeää, en tiedä onko kyseessä opittu tapa vai mihin se liittyy. Tavallaan en pistä sitä yhtään pahakseni, koska kyllähän siinä aika paljon rahaa säästää. Ei minulla olisi varaa käydä ulkona syömässä tai juomassa yhtä usein kuin nyt, jos maksaisin aina kaiken itse. Välillä deittini saattavat haluta mennä myös sellaisiin paikkoihin, joihin minulla ei olisi varaa, ja sen tiedostaen usein tarjoavat auliisti. Vähän omatunto kyllä kolkuttaa silloinkin, kun ajattelen olevani hirveä hyväksikäyttäjä ja siipeilijä, mutta jos toinen on päättämällä päättänyt maksaa, niin en viitsi vaivautua periaatteen vuoksi siitä tappelemaan.

Pakko myös myöntää, että onhan se mukava huomionosoitus, jos toinen haluaa tarjota. Ja kyllähän se jonkinlaisesta kiinnostuksestakin kielii, varsinkin tapailun edetessä. Monille miehille kiintymyksen osoittaminen esimerkiki sanoin voi olla vaikeaa, niin asioiden tarjoaminen on yksi vaihtoehtoinen tapa yrittää sitä näyttää. Ja osaan sitä kyllä arvostaa, koska minulle raha ei ole koskaan kasvanut puissa, enkä itse ikinä tarjoaisi mitään kenellekään, josta en todella välittäisi. Olen tosi huono vastaanottamaan ritarillisia eleitä, kuten ovien avaamista tai sitä, että päälleni autetaan takki. Minusta se tuntuu jotenkin alentavalta, siltä kuin toinen kuvittelisi, etten itse osaa. Tarjoamisen kanssa on tavallaan vähän sama: tunnen, että toinen kokisi joutuvansa huolehtimaan minusta, vaikka hyvin pystyisin itsekin. Itsenäisyys on aina ollut minulle hyvin tärkeää, ja inhoan sitä, että joku yrittää holhota. Vaikka harvoinpa kukaan kai ajattelee treffejä tarjotessaan, että tekisi sen siksi ettei toinen siihen kykene. Toisaalta pienestä budjetista huolimatta jonkun yhden viinilasillisen hinta nyt ei kuitenkaan ole sellainen, että siitä jaksaisin sen enempää kriiseillä. Joten en tulevaisuudessakaan aio liikaa ahdistua siitä, jos joku haluaa minulle tarjota. Ja ehkä rahatilanteeni kohenee joskus sen verran, että voisin itsekin tarjota useammin! Aiheeseen liittyvää: Iidan matkassa: Kuka maksaa ekat treffit?

Vähän ahdistaa, jos mies tarjoaa treffit Read More »

Paljastavat somekuvat ja dickpicit eivät ole sama asia

/ Yhteiskunta

En tiedä ketään, josta olisi kivaa saada tuntemattomilta dickpicejä tai muita alastonkuvia. Moni niitä kuitenkin saa, ja aika usein kohteiksi tuntuvat valikoituvan sellaiset naiset, joilla on seksikkäitä tai vähäpukeisia kuvia somessa. Kyseistä naisjoukkoa edustavana voin sanoa, että emme tykkää niitä kuvia saada yhtään sen enempää kuin kukaan muukaan. Kiinnostavaa kyllä, jotkut tuntuvat olevan sitä mieltä, että meillä ei olisi oikeutta valittaa jos kuvia saamme, koska olemme itse sen aiheuttaneet. Tottahan toki vähäpukeiset kuvat ovat aivan selkeä viesti siitä, että haluamme vastaanottaa kuvia tuntemattomien ihmisten sukuelimistä. Tässä on taas kyseessä tämä sama vanha hokema siitä, että nainen saa syyttää seksuaalisesta ahdistelusta vain itseään. Luulin että tästä olisi puhuttu jo tarpeeksi: ketään ei saa raiskata eikä ahdistella, vaikka he konttaisivat kadulla alasti tappi pyllyssä, kaikenlainen seksuaalinen ahdistelu on aina tekijän, ei milloinkaan uhrin vastuulla. Ja dickpicin lähettäminen lasketaan minusta kyllä seksuaaliseksi ahdisteluksi. Kauniit ja häpeilettömän seksuaaliset naiset eivät todellakaan ansaitse ahdistelua sen enempää kuin kukaan muukaan. Toki on ihan päivänselvää, että seksikkäillä somekuvilla saa huomiota, ja se on meillä niitä postaavilla kyllä tiedossa . Kyse ei olekaan siitä, että valittaisimme saamastamme huomiosta, vaan siitä, että emme hyväksy meihin kohdistuvaa ahdistelua. Hyvä esimerkki tästä on eräs Jodel-lanka, jossa moitittiin bloggaaja Kaisaminniä siitä, kun hän oli tuonut ilmi ettei välitä ei-toivotuista dickpiceistä. Hän kun oli postannut aikaisemmin Insta-storyynsa kuvan lakanasta, jossa oli märkä lammikko. Siis LAKANASTA. Toki kuva vihjasi aika vahvasti seksiin, mutta ei siinä näkynyt milliäkään paljasta pintaa, eikä sen tarkoitus ollut olla millään lailla houkutteleva. Samalla tavallahan myös vaikka lapsen kuva kertoo, että kuvan postaaja on joskus harrastanut seksiä. Kukaan ei silti ajattele, että äitien ja isien pitäisi sietää seksuaalista ahdistelua mukisematta.

Eikä dickpic muutenkaan ole yhtään sama asia kuin joku vähäpukeinen kuva somessa. Kyllähän sen nyt tyhmäkin tajuaa, että jos toinen kuvista on vaikka Instagramin sääntöjen vastainen ja toinen ei, niitä ei voi keskenään verrata. Vähäpukeinen kuva ehkä vihjaa seksiin, mutta dickpic huutaa sitä suoraan ja kovalla äänellä. On myös otettava huomioon, että seksikkään sometilin omistaja ei lähettele kuviaan kenellekään henkilökohtaisesti, vaan ne ovat siellä somessa seuraajien nähtävillä. Jokainen voi silloin itse valita, haluaako seurata kyseistä käyttäjää vai ei, ja hänen julkaisujaan katsoessaan valmistautua jo etukäteen siihen, että luvassa saattaa olla seksuaalissävytteistä sisältöä. Dickpiciin ei voi samalla tavalla valmistautua: jos joku random vaan yllättäen lähettää sellaisen ja viestin avaa pahaa aavistamatta, ei voi sille mitään, että kuva vaan lävähtää auki. Sitä joutuu katsomaan, vaikka ei olisikaan halunnut. Dickpiceissä ei itsessään ole mitään vikaa: itse en penisten katselemisesta niin hirveästi syty, mutta toki voisi olla hauskaa lähetellä jonkun kanssa kuvia puolin ja toisin. Ehkä dickpicien lähettäjilläkin on joku tällainen järjestely mielessä silloin, kun he kuviaan lähettelevät. Heiltä vaan unohtuu se, että kaikkeen seksiin, myös virtuaaliseen, tarvitaan kummankin osapuolen suostumus. Jos vaan lähettää jollekulle kuvan ja toinen avaa sen, on kyseessä seksitilanne, jossa toinen ei ole suostumustaan antanut. Sen takia se on niin ikävää. Ehkä kannattaakin siis aina ensin vaikka kysyä, että haluaisitko nähdä munani, ennen kuin lähettää siitä kuvan. Tekisin itse samoin, jos lähettäisin alastonkuvia itsestäni jollekulle. Osa taas saattaa nauttia juuri siitä vallantunteesta, kun pakottavat jonkun katsomaan itseään, tai he tykkäävät muuten vaan esitellä itseään muille. Tavallaan on parempi, että itsensäpaljastelijat toteuttavat itseään virtuaalimaailmassa sen sijaan, että väijyisivät tulla ulkona pusikoissa, koska livemuna hämmentää ehkä vielä puhelimen näytöllä komeilevaa enemmän. Siitä ei silti pääse mihinkään, että ei-toivotun munakuvan lähettäminen rikkoo vastaanottajan seksuaalioikeuksia. Saattaa olla, että dickpicien lähettäjät suosivat vähäpukeisten kuvien postaajia siksi, että ajattelevat heidän olevan seksuaalisesti avoimempia ja siksi suhtautuvan kuvaan positiivisemmin kuin joku perustyyppi. Tavallaan siinä on pointtia, koska ei vaikka minua itseäni mitenkään ahdista saada dickpicejä, lähinnä naurattaa ja ihmetyttää vaan. Toisaalta mieluummin jättäisin kuvat saamatta, vaikka niistä hyvät naurut saakin. En siitä huolimatta aio lopettaa vähäpukeisten kuvien postaamista someen, vaikka siinä otankin riskin tulla seksuaalisesti häirityksi. En aio alistua elämään häirintää peläten, vaan mieluummin pitää siitä meteliä niin, että se mahdollisesti loppuisi. Ehkä joskus vielä maailma on sellainen, ettei tarvitsisi enää muistutella siitä, ettei kaunis, seksikäs ja seksuaalisuuttaan avoimesti esilletuova nainen ansaitse dickpicejä tai mitään muutakaan häirintää tai ahdistelua sen enempää kuin kukaan muukaan. Sitä odotellessa. Aiheeseen liittyvää: Miksi julkaisen paljastavia kuvia somessa? Tarvitseeko ihan kaikesta puhua? Seksuaalinen häirintä ei lopu ennen kuin miehetkin tuomitsevat sen

Paljastavat somekuvat ja dickpicit eivät ole sama asia Read More »

10 suosituinta blogitekstiäni

/ Ihmissuhteet, Keho & hyvinvointi, Seksuaalisuus, Yhteiskunta

Heippa hei ja kivaa uutta viikkoa! Aivoni uiskentelevat tällä hetkellä niin syvällä pääsykoemateriaalin suossa etten saa uutta tekstiä oikein tuotetuksi, joten tarjoilen teille sen sijaan vanhaa. Tarkemmin sanottuna kymmenen suosituinta ja luetuinta tekstiä koko blogin olemassaolon ajalta. Selaimella blogia lukevat tosin näkevätkin viiden kärjen helposti tuosta oikeasta sivupalkista, mutta mobiiliversiosta kyseinen palkki puuttuu, eli uutta tietoa suurimmalle osalle lukijoista. Kirjoitan otsikoiden viereen pienet kuvaukset postauksen aiheista, niin voitte poimia heti ensivilkaisulla luettavaksi ne kiinnostavimmat!

Eli tässä siis Teekutsuilla top 10 postaukset kautta aikojen:

1. Mun keho on ihan hyvä näin (kehopositiivisuus ja oman kehon hyväksyminen)

2. Kokemuksia friends with benefits-suhteista (friends with benefits- ja fuckbuddy-suhteet)

3. Kokemuksia Wonderlust-seksifestivaalista (kertomus Wonderlust-seksifestareiden päätösbileistä)

4. #tissiviikko: Millaiset tissit saavat näkyä? (tissit ja niiden näkyminen ympäristössämme)

5. Seksillä ei saa rakkautta (kun yritin saada poikaystävää panemalla ja olemalla paras kaikessa)

6. Pinkki vibra ja musta muna (esittelen seksileluja)

7. Ärsyttävimmät asiat sinkkuna olemisessa (tätä tuskin tarvitsee avata)

8. Munanlutkuttajan käsikirja (suihinottovinkkejä)

9. Mitä jos rakkaasta on tullut pullukka?(parisuhde ja lihominen)

10. Saanko panna sua? (suostumus seksissä)

Nauttikaa!

10 suosituinta blogitekstiäni Read More »