Seksuaalisuus

Veljen kanssa asuminen hankaloittaa tiettyjä asioita

29/04/2020 / Ihmissuhteet, Seksuaalisuus

Minä ja veljeni olemme asuneet kämppiksinä reilut puolitoista vuotta, ja yhteiselomme on sujunut varsin kitkattomasti. En pahastuisi jos tuo velipoika olisi hieman innokkaampi siivooja, mutta satunnaisia tiskivuoria, kuivahtaneita avokadoja ja haisevia roskapusseja lukuunottamatta homma toimii ihan hyvin. Siitä ei kuitenkaan pääse yli eikä ympäri, ettei tällainen asumisjärjestely ole varsinaisesti ihanteellinen meidän kummankaan seuraelämän kannalta.

Harvan näkemykseen unelmien treffeistä tai romanttisesta illasta kuuluu paikalla randomisti haahuileva kämppis. Ei se ehkä jotain leffan katsomista tai muuta perus illanviettoa haittaa, mutta seksihommiin ryhdyttäessä se seinän takana norkoileva ulkopuolinen tyyppi saattaa olla todellinen turn-off. Ajatus siitä, että toinen kuulee kaiken, voi nolottaa kovasti. Se, että kämppiksenä sattuu olemaan oma sisarus, ei varsinaisesti helpota asiaa: oman sisaruksen seksielämää ei juurikaan haluta ajatella eikä varsinkaan tietää mitään äänten tapaisia yksityiskohtia. Tilanne on siis nolostuttava jokaiselle osapuolelle: yhtäältä toisessa huoneessa olevalle kiimaiselle pariskunnalle, joka ei kuitenkaan pysty keskittymään touhuihinsa ajatellessaan vain tuottamiaan ääniä, ja toisaalta myös sille viereisen huoneen asukkaalle, joka tunkee sormet korviinsa ja lallattaa välttyäkseen saamasta liikaa informaatiota sisaruksensa voihkinan äänenkorkeudesta. Kiihkeän yön jälkeen kukaan ei kehtaa katsoa toisiaan silmiin aamupalapöydässä. Ei siis ideaalitilanne millään tavalla.

Toki seksiä voi harrastaa ilman eläimellistä voihkinaa tai kurkku suorana kiljumista. Olen huomannut, että joskus on jopa todella kiihottavaa kun ei saa äännellä vaikka tekisikin mieli, ja täytyy oikeasti keskittyä siihen että on hiljaa. Laukeaminen on kuitenkin silloin joskus vaikeaa, kun ei pysty rentoutumaan kunnolla ja hengittäminenkin unohtuu, kun yrittää pysyä hiljaa. Ja vaikka siitä seksistä poistaisi kaikki suusta tulevat äännähdykset, jäljelle jää kuitenkin ne litinät, lotinat, peiton kahinat ja sängyn natinat, joita onkin sitten vaikeampaa vaimentaa. Viimeksi mainittua yritin tosin kerran erään tyypin kanssa eliminoida siirtymällä lattialle, mutta jätkä onnistui lyömään päänsä vaatekaappini oveen ja herätti varmaan koko taloyhtiön kiroilullaan. Eli ei kovin toimiva ratkaisu sekään. Mietin lähes joka viikonloppu uuden sängyn ostamista, kun ärsyttää niin paljon se kuuden kilometrin päähän kuuluva natina. Ja vaikka yhteenmuutto poikaystäväni kanssa ei olekaan vielä ajankohtaista, olen sitäkin harkinnut moneen otteeseen ihan vain siksi, että saataisiin panna rauhassa. Onneksi hän sentään asuu yksin.

Veljelläni, joka ei (ainakaan tietääkseni) tällä hetkellä seurustele, on hieman toisenlainen tilanne. Välillä hän tuo tyttöjä kotiin, mutta kovinkaan montaa en ole sen yhden kerran jälkeen uudestaan nähnyt. Syitä en tiedä, mutta pahoin pelkään, että isosiskon läsnäolo on saattanut säikäyttää ainakin osan tyttöparoista pois. En tiedä mikä minuun menee, mutta välillä huomaan kuulostavani varsin äitimäiseltä veljeni naisille puhuessani. Kerrankin kysyin typerästi joltain sohvallamme istuskelleelta random tytöltä että seurustelettekos te. Siis joltain täysin random muijalta jota en ollut koskaan ennen nähnyt ja josta veljeni ei ollut koskaan maininnut mitään. Tyttö ja veljeni vaan katsoivat toisiaan kiusaantuneena ja vastasivat että eeeei, ja hetken päästä tyttö lähti. Arvatkaa hävettikö. Onhan se nyt noloa, että seksuaalineuvoja ja ihmissuhdebloggari, jonka pitäisi olla asiantuntija näissä jutuissa, rupeaa heittämään tuollaisia keski-ikäisten suuhun sopivia kommentteja, jotka saattavat asianosaiset noloon tilanteeseen. Kai se on joku isosiskon huolehtimisvaisto. Onneksi olen aika paljon öitä poissa kotoa, jolloin veljenikin saa mahdollisuuden olla naistensa kanssa rauhassa ilman huutelevaa siskoa. Ja jos oikeasti aina onnistuisin kaikki hänen juttunsa pilaamaan, hän todennäköisesti sanoisi asiasta jotain. Tai muuttaisi pois.

Ehkä pitäisi sopia jonkinlainen protokolla näitä tilanteita varten. Laittaa vaikka joku sukka oveen, niin toinen tietäisi mikä on homman nimi. Vaikka kyllähän sen voi sieltä huoneesta kuuluvista äänistäkin toki päätellä. Mutta jos sen laittaisi jo ulko-oveen. En tiedä, oman veljen kanssa tuntuu kovin hankalalta puhua seksiasioista. Varmaan lähtisi siinäkin joku tätivaihde silmään ja alkaisin paasata kuin joku kiusallinen yläasteen terveystiedon opettaja. Joten varmaankin jatkamme vain kuten tähänkin asti, eli toinen yrittää tukahduttaa ääntelynsä tyynyllä ja seinän takana toinen painaa omaansa korviensa peitoksi.

ps. oma lukunsa on myös vibraattorin surina. Yritäpä sitä jotenkin vaientaa..

Sexmuseum Amsterdam

29/04/2020 / Seksuaalisuus

Täällä taas! Viime postauksesta on jo hetki aikaa, mutta toisinaan tarvitaan näitä luovia taukoja. Kuten instaseuraajani tietävätkin, käväisin hakemassa uutta blogi-inspiraatiota Amsterdamista. Kaupunkia tituleerataan usein varsinaiseksi synnin pesäksi, joten mikäs sen parempi kohde minun ja poikaystäväni ensimmäiselle yhteiselle reissulle. Kävimme muun muassa kaksissa reiveissä, mikäs sen romanttisempaa. Tykästyin Amsterdamiin kyllä kovasti, ja blogin kannalta kaupunki oli tietysti varsin inspiroiva kiinnostavan seksikulttuurinsa vuoksi. Yksi mieleenpainuvimmista kohteista paikan päällä oli seksimuseo eli Sexmuseum, jossa oli paljon kaikenlaista hauskaa ja mielenkiintoista nähtävää.

Päärautatieaseman välittömässä läheisyydessä sijaitseva museo näytti ulkopäin pieneltä, mutta sisältä paljastui lukuisia näyttelyhuoneita useassa eri kerroksessa, joissa oli näytteillä mitä moninaisimpia asioita ja esineitä. Näytteillä oli paljon kiehtovia seksiin ja seksuaalisuuteen liittyviä historiallisia esineitä eri kulttuureista: oli patsaita, maalauksia, kaiverruksia, kirjoituksia ja vaikka ja mitä kiinnostavaa. Osassa saleista löytyi modernimpia esineitä, mm. valokuvia, lehtiä ja ihmisen kokoisia nukkeja, jotka touhuilivat kaikenlaista. Esimerkiksi heti sisääntuloaulassa oli varsin ihastuttava itsensäpaljastaja, joka ensin huhuili seinässä olevasta syvennyksestä ja sen jälkeen työntyi esiin esitellen trenssitakin alta paljastuvaa vehjettä. Yhteen saleista oli myös tehty oma Red Light District, jossa pääsi kurkistamaan entisaikojen ilotyttöjen ja heidän asiakkaidensa kohtaamisiin. Oma pikkuinen sali oli omistettu myös BDSM:lle ja muulle kinkyilylle.

Suosikkia kaikkien mielenkiintoisten esineiden ja asioiden joukosta on vaikea valita, mutta itseäni sykähdyttivät ehkä eniten 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa otetut valokuvat, joista ei nyt tietenkään ole kuvaa, koska valokuvien kuvaaminen on varsinkin ruuhkaisessa museossa todella vaikeaa. Kuvat esittivät pariskuntia harrastamassa seksiä eri asennoissa, muutamissa oli jotain BDSM-henkeäkin ruoskineen ja köysineen. Kuvissa oli erityisen kiinnostavaa se, kuinka seksiasennot ja -tilanteet olisivat yhtä hyvin voineet olla mistä tahansa nykyajan pornofilmistä, vaikka kuvat olivat rakeisia ja mustavalkoisia ja ihmiset niissä näyttivät no, siltä miltä ihmiset nyt näyttivät siihen aikaan. On myös kiinnostavaa ajatella niitä tilanteita missä kuvat on otettu, kun kamerateknologia on ollut varsin erilaista kuin nykyään: miten kuvaaja ja kuvattavat ovat löytäneet toisensa, onko kuvat otettu salassa ja mihin niitä on käytetty, minkälaisia tarinoita niihin liittyy. Pieni sisäinen historianörttini innostui kovasti tällaisesta spekulaatiosta. Harmillisesti valokuvasalissa oli varsin paljon väkeä enkä saanut katsella kuvia rauhassa niin paljon kuin olisin halunnut. Kyllä se keskittyminen vähän häiritsee kun vieressä on kolme hekottelevaa ja osoittelevaa turistipoikaa..

Vaikka museosta tykkäsinkin, on myös pakko antaa hieman miinuspisteitä siitä, että näyttely oli kokonaisuutena varsin heteronormatiivinen. En tykännyt siitä, että lähes kaikki näyttelyesineet kuvasivat naisen ja miehen välistä ns. ”tavallista” seksiä, ja kaikki siitä poikkeava oli niputettu pieneen kinky-juttuja esittelevään saliin. Vaikka kinkyosastolla oli paljon kiinnostavaa nähtävää, sali esitettiin ikäänkuin jonkinlaisena ”friikkisirkuksena”, jossa kummastelun kohteena olivat niin homot, lesbot, transihmiset, bondage-harrastajat kuin lihavat ihmiset. Kyllä, lihavien ihmisten seksi on jotain niin ihmeellistä, että sitä pitää erikseen kummastella. Siitä jäi vähän huono maku suuhun, ja se vähän latisti muuten erittäin positiivista fiilistäni museokäynnin jälkeen. Hintansa väärti paikka kuitenkin oli ehdottomasti, 5 euron sisäänpääsymaksulla olisin tyytynyt vähempäänkin, joten en voi kuin suositella museota kenelle tahansa seksistä tykkäävälle.

Blogin Instagramissa on muuten käynnissä kilpailu, jossa on palkintona Amsterdamin lukuisista seksikaupoista löytyneitä tuliaisia! Osallistumisaikaa on tämän viikon perjantaihin asti, tässä ohjeet:

1. Seuraa Instagramissa @teekutsuillablogi ja tykkää arvontakuvasta, joka on tällä hetkellä feedissä ensimmäisenä.

2. Kerro kisasta kavereillesikin esimerkiksi tägäämällä heidät kommentteihin.

3. Perjantaina 9.2. arvon näillä näkymin yhden voittajan, koska 100 seuraajan tavoite rikkoutui heti ensimmäisenä kilpailupäivänä. Jos perjantaina päästään kuitenkin 150 seuraajaan, voittajia arvotaan kaksi kappaletta! Nyt jos koskaan on siis erinomainen hetki ryhtyä seuraajakseni, voittomahdollisuudetkin ovat näillä seuraajamäärillä vielä varsin hyvät, eli jos olet se tyyppi joka ei koskaan voita mitään, tilaisuutesi on koittanut. 😉

Miksi julkaisen paljastavia kuvia somessa

29/04/2020 / Keho & hyvinvointi, Seksuaalisuus, Yhteiskunta

Vähäpukeisten kuvien postaaminen sosiaaliseen mediaan herättää jostain syystä kovasti paheksuntaa ja ihmettelyä. Moni ajattelee, että kuvilla yritetään hakea huomiota ja pönkittää omaa olematonta itsetuntoa, ja että itsevarmat ihmiset eivät koe tarvetta esitellä vartaloaan julkisesti netissä. Paljon varoitellaan myös siitä, että paljastavat kuvat voivat levitä ties minne, tai päätyä mahdollisten työnantajien käsiin ja sitä kautta vaikeuttaa työnsaantia. Itse en juurikaan välitä muiden paheksunnasta, tämä blogi on itsessään kaiken maailman siveyspoliiseille ja moraalinvartijoille niin liikaa ettei pari alusvaatekuvaa paljoa hetkauta, mutta koska jotkut niitäkin varmaan ihmettelevät, kerron teille nyt neljä perustelua sille miksi julkaisen niitä blogissani ja blogini Instagram-tilillä. 1. Tykkään ottaa itsestäni kuvia, joissa näytän hyvältä. Niitä katsomalla voi sellaisina ”olen maailman rumin ja läskein ja ällöttävin ihminen”-päivinä palauttaa mieleen, että oikeastaan olenkin ihan hyvä. Sovellan vähän kuin voimauttavan valokuvauksen periaatteita itseeni, kun mietin mielessäni eri tyyppisiä kuvia joissa haluaisin olla. Samaa voisi tietysti tehdä peittävämminkin pukeutuneena, mutta rumaläskiangstipäivinä sellaiset eivät ajaisi asiaansa yhtä hyvin. 2. Pidän huomiosta. En pahastu yhtään siitä, että vähäpukeiset kuvani saavat tykkäyksiä ja kehuja Instagramissa. Ja ihan maalaisjärjelläkin jo voi päätellä, että jos tavoitteena on saada lisää näkyvyyttä blogille ja Installe ja tietyntyyppiset kuvat tuovat lisää tykkäyksiä ja seuraajia, kannattaa ehkä postata vastaavia kuvia jatkossakin. Haluan toki että blogiani seurataan kirjoittamieni tekstien, ei kuumien kuvien takia, mutta jos kerta jotain ruisleipää ja autonrenkaitakin myydään seksillä, miksi ei seksiblogia? 3. Runkkaamisen tiedetään mm. pienentävän miehillä eturauhassyövän riskiä, ja vastuullisena seksologian ammattilaisena haluan tietty kantaa korteni kekoon yleisen seksuaaliterveyden hyväksi. Blogini Instaa seuraa (seuraajamäärään nähden) suurehko joukko n. 18-30-vuotiaita miehiä, joten tarjoan heille mielelläni eettisten periaatteiden mukaan tuotettua visuaalista stimulaatiota kyseisen terveysteon suorittamisen avuksi. No ei vaan, seksuaalinen kiihottaminen ei ole kuvieni pointti, mutta en minä siitä pahastu, jos joku minun kuvilleni runkkaa. Siitä vaan, kiva jos voin olla avuksi.

Kunnon hardcore-pornoa nämä kuvani, eikö. Kukkahattutätejä hirvittää.

4. Koska haluan. Mitä sanomista kenellekään pitäisi siihen olla, jos minä valitsen laittaa itsestäni nettiin kuvan, jossa poseeraan pikkarit jalassa tai rintavako näkyen? En riko mitään lakeja tai sääntöjä tai hyvän maun rajaa. On tietysti ikävämpi juttu, jos joku pahoittaa mielensä kuvistani niin että lopettaa blogini seuraamisen, vaikka – kuten alussa mainitsin – niin ajattelevat tuskin lukisivat blogiani muutenkaan. Miten blogi- ja Instagram-paljasteluni sitten liittyy kehopositiivisuuteen? Minusta olennaisesti, koska kuvien postaaminen vahvistaa omaa positiivista käsitystäni kehostani, ja luonnollisesti kuvien saamat tykkäykset ja kommentit vahvistavat sitä vaan lisää. Muun muassa edellisen postauksen kuvien ottaminen sai minut taas paljon paremmalle fiilikselle omasta kropastani, sain ikään kuin ”todisteita” itselleni siitä, että olen hyvä tällaisena. Kuvani saattavat joillekuille näyttäytyä pelkkänä herutteluna, koska en ole ylipainoinen eivätkä vähäpukeisuuteni sen vuoksi ole erityisen rajoja rikkovaa tai kantaaottavaa. Halusinkin tällä tekstillä yrittää jotenkin tuoda ilmi, että kuvilla on itselleni toisenlainenkin merkitys kuin huomion hakeminen, jos se ei kuvistani muuten välity. Nämä kuuluisat herutuskuvani löytyvät Instagramista nimimerkillä @teekutsuillablogi. ps. En ole huolissani siitä, että kuvani päätyisivät työnantajieni käsiin ja saisin sen takia potkut tai joku työpaikka jäisi saamatta. En edes haluaisi olla töissä sellaisessa paikassa, jossa vielä vuonna 2018 arvosteltaisiin työntekijän pätevyyttä sen perusteella, kuinka paljon vaatteita hänellä on jossain kuvassa päällä. Ja sitä paitsi, tämä blogi olisi siinä tilanteessa varmasti paljon kuvamateriaalia raskauttavampi tekijä..

Nälkäiset naiset baareissa

29/04/2020 / Seksuaalisuus, Yhteiskunta

#MeToon vastareaktiona kuului monelta taholta älähdyksiä että entäs miehet. Niin, se onkin varsin hyvä pointti, sillä vaikka seksuaalista häirintää toteuttavat useimmiten miehet, kyllä naisetkin osaavat. Idea tähän tekstiin syntyi erään kaverini kokemusten pohjalta. Kuulemma varsinkin baareissa ja ihan erityisesti opiskelijabileissä on liikkeellä niin nälkäisiä naisia että heikompaa hirvittää, ja minua alkoi toden totta kauhistuttaa kuunnellessani hänen kokemuksiaan. Kyselin hieman ympäriinsä ja selvisi, että varsin monella miehellä on samanlaisia kokemuksia. Olen varsin hämmentynyt siitä, kuinka joku oikeasti kehtaa käyttäytyä siten kuin nämä naiset kuulemissani tarinoissa ovat käyttäytyneet. Siis huhhuh, melkein menetin hetkeksi uskoni naissukupuoleen.. Naisten tekemää häirintää tapahtuu todennäköisesti paljon myös esimerkiksi työpaikoilla, mutta kaikki kuulemani tarinat tapahtuivat baariolosuhteissa tai muuten alkoholin vaikutuksen alaisena, joten keskityn tässä nyt erityisesti siihen baarihäiriköintiin. Kuulemani mukaan naiset häiriköivät miehiä baareissa muun muassa näin: – Kouritaan tai puristellaan pepusta tai munista, tungetaan kättä housuihin, istutaan syliin väkisin

”Muutaman kerran joku tullut puristamaan suoraan perseestä ja myös muutaman kerran joku vierestä vaan kourinut munia samantien.”

– Suorat ehdotukset, kuten ”sä tuut meille tänään yöks” ilman mitään edeltävää keskustelua

”Sillon kun tein poken hommia, varsinkin vanhemmat naiset tuli hieromaan rintalihaksia jne, ja ehdottelemaan kaikennäköistä.”

– Käsketään ostamaan juotavaa

”Pari kertaa myös randomisti on tullut vaatimaan et ostan juoman, niille tosin oon nauranu päin naamaa.”

”Kukaan ei koskaan ollut kerjännyt pienemmillä paikkakunnilla juomista, mutta helsingissä tulee aina muutama neitokainen ilmaisten juomien perässä..”

– Vedetään herneet nenään jos mies ei lämpene lähestymisyritykselle, ruvetaan raivoamaan tai valehdellaan portsarille että kyseinen mies on ahdistellut kyseistä naista

”On ollut lääppimistä, aggressiivisuutta siitä jos en ole ollut kiinnostunut, homottelua jos en ole huomioinut ja sit et kaveri on hyökännyt mun kimppuun sanallisesti kun en ole ollut kiinnostunut sen kaverista.”

”On (häiritty/ahdisteltu) ja sitten kun tähän ei kiinnitä huomiota, niin suuttuneet vallan hitosti.”

(Sitaatit Jodelin Kysy miehiltä-kanavalla aloittamastani keskustelusta, jossa tiedustelin miesten kokemuksia baareissa tapahtuvasta häirinnästä.)

kuva täältä

En käsitä, kuinka mikään noista yllämainituista on kenenkään mielestä järkevää toimintaa. Siis kenelle tulee edes mieleen työntää käsi jonkun tuntemattoman housuihin? Tai miten joku kehtaa mennä sanomaan täysin tuntemattomalle ihmiselle että sä ostat mulle nyt juoman tai että sä tuut meille tänään yöksi, ja sitten vielä suuttua jos toinen ei suostu? Ovatko nämä naiset kerta kaikkiaan vaan niin kännissä, että järki katoaa päästä, vai mistä näitä ideoita oikein tulee? Okei, voin ehkä jollain tasolla ymmärtää että tarpeeksi vahvassa humalatilassa voi tuntua mahdottomalta pitää näppejä erossa jostain upeasta uroksesta, mutta kuten moni meistä naisista varsin hyvin tietää, lantion alueelle suuntautuvat puristelut ja lääppimiset eivät ole varsinaisesti se juttu joka saisi kiinnostuksen heräämään. Toisaalta olen myös kuullut joidenkin miesten sanovan, ettei heitä haittaisi ollenkaan jos joku nainen tulisi puristelemaan heidän persettään tai vehkeitään, kunhan vain lämmittäisi kätensä kunnolla ennen kuin työntää ne housujen sisään. Ehkäpä nämä lääppijänaiset ovat sitten siinä uskossa että kaikki miehet tykkäävät puristeluista, kun ovat kuulleet jonkun yksittäistapauksen näin sanovan. Minusta kuitenkin näissä jutuissa pitäisi olla samat säännöt kaikille sukupuolesta riippumatta, kehollinen itsemääräämisoikeus kuuluu myös miehille baareissa, halusivat he sitä tai eivät: joten jos me vaadimme miehiä olemaan lääppimättä ja puristelematta naisia, täytyy naistenkin olla tekemättä niin miehille. (Oikeastaan tämä koskee taas ihan kaikkia ihmisiä sukupuoleen katsomatta. Hitto vie kun näistä teksteistäni tulee jatkuvasti niin cisnormatiivisia, täytyy oikeasti petrata sen suhteen jatkossa.) Syy, miksi jotkut miehet suorastaan toivoisivat joutuvansa häirinnän kohteeksi, on varmaankin se että naisten tekemä häirintä on kuitenkin suhteellisen harvinaista. Näin yleisesti ottaen baareissa vallitsee pitkälti naisten markkinat, eli ei tarvitse nähdä juurikaan vaivaa saadakseen miehen kiinnostumaan itsestään. Ilmeisesti jotkut ajattelevat, että siihen riittää kun vaan kävelee miehen luo ja ilmoittaa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Jotkut varmaan ovatkin ihan myytyä miestä kun nainen sillä lailla kertoo mitä haluaa, mutta toiset toivoisivat ainakin jonkunlaista keskustelua ennen sitä. Koska vastoin yleistä oletusta ihan kaikki miehet eivät halua panna kaikkea mikä liikkuu, vaan toiset haluavat jonkinlaista taustatietoa, esimerkiksi nimen, ennen panohommiin ryhtymistä. Ei siis ole ollenkaan huono idea naiseltakaan mennä yksinkertaisesti esittäytymään ja muuten vaan juttelemaan ennen niihin suoriin ehdotuksiin siirtymistä, koska sillä pääsee todennäköisemmin haluttuun lopputulokseen, vaikka vaatiikin ehkä inan verran enemmän vaivaa.

kuva täältä

Juoman tarjoaminen on aika perinteinen miesten peliliike, mutta ei oikein aja asiaansa päinvastoin käännettynä. Ilmaisen juoman kärttäminen ei ole hurmaavaa tai seksikästä, ei vaikka sen tekisi tissit tyrkyllä ja huulet viettelevästi mutrulla. Sehän on käytännössä sama kun menisi pyytämään että heitäpä mulle kymppi rahaa. Eihän se ilmaise kiinnostusta kyseiseen henkilöön mitenkään, vaan pelkästään halua hyötyä tästä taloudellisesti. Jos mieleen ei kerta kaikkiaan juolahda mitään muuta keskustelunavausta kuin juomatarjous, voi itse tarjoutua ostamaan miehelle juotavaa. Sillä saattaa nimittäin tehdä oikeasti vaikutuksen. #MeToon yhteydessä oli paljon puhetta siitä, missä menee flirttailun ja ahdistelun ero ja uskaltaako tässä nyt enää lähestyä ketään ettei vahingossa ahdistele. Minusta olennainen pointti sen eron tekemisessä on siinä, miten käyttäytyy siinä vaiheessa kun toinen ilmaisee, että oma käytös on epätoivottua. Jos ihminen menee pokaamaan toista ja toinen antaa pakit, tilanne ei ole ahdistelua jos toinen pakit saatuaan hyväksyy tappionsa ja häipyy. Ahdistelua siitä tulee silloin, jos ei lopeta toimintaansa silloin kun toinen sitä pyytää. Miehille on oman kokemukseni mukaan aika tyypillistä jäädä vonkaamaan ja inttämään, yrittämään jollain väsytystaktiikalla saada nainen antamaan periksi. Naiset taas ilmeisesti ottavat rukkaset pahasti itseensä ja sen sijaan, että perääntyisivät tilanteesta viileästi, järjestävät hirveän kohtauksen. Siinä on baari-ilta aika äkkiä pilalla kun joutuu selvittelemään jotain turhaa draamaa täysin tuntemattoman ihmisen kanssa, joka on liian keskenkasvuinen hyväksymään, ettei kaikkea voi aina saada. Vielä varmemmin se on pilalla siinä vaiheessa, jos nainen uskottelee portsarille että mies onkin se ahdistelija ja väärintekijä, ja tulee heitetyksi ulos sen takia, ettei lämmennyt jonkun humalaisen random pimun lähestymisyrityksille. Tällaisten tilanteiden takia onkin olennaista puhua naisten tekemästä häirinnästä, jotta emme vierittäisi syyllisyyttä miesten ylle tapauksissa, joissa mies ei ole tehnyt mitään väärää. Ja kyllä, minusta on ihan selvää häirintää pilata toisen baari-ilta esittämällä tästä valheellisia syytöksiä. Todella syvältä ripuloivasta perseestä että joku tekee noin. Meidän naisten olisi hyvä tunnustaa, että tässä asiassa olemme varsin etuoikeutettuja: meitä ehkä häiritään enemmän, mutta me myös voimme häiritä ja ahdistella miehiä ilman että kukaan silmiä räpäyttää. Mutta on erittäin kaksinaismoralistista vaatia miehiä olemaan ahdistelematta jos naiset saavat tehdä sitä rauhassa. Niin voitaisiinko vaan sopia, ettei kukaan ahdistele ketään, niin ei tarvitsisi tästä asiasta enää paasata. Tässä kuukauden takaiset postaukseni #MeToo-kampanjasta ja seksuaalisesta häirinnästä sekä argumenteista, joita esitettiin #MeToo-kampanjaa vastaan.

Saanko panna sua?

29/04/2020 / Seksuaalisuus, Yhteiskunta

Seksi on sellaista toimintaa, jonka pitäisi aina perustua kaikkien siihen osallisina olevien suostumukseen. Mainitsin suostumuksen (consent) ohimennen pari viikkoa takaperin tässä seksuaalista häirintää käsittelevässä postauksessani, josta löytyy käsitettä hauskalla selkeällä tavalla teen avulla avaava video. Teekutsut, kuten seksi, ovat asioita, joihin ryhtyessä pitäisi ensin olla varma myös siitä, että kaikki osapuolet ovat halukkaita, eikä teetä tai vaikkapa munaa saa työntää kenenkään kurkkuun jos toinen ei sitä halua. Tässä toinen erittäin hyvä video suostumuksesta, jossa demonstroidaan hyvin sitä miltä suostumus tai sen puute näyttää ja kuulostaa tositilanteessa.

Videosta käy hyvin ilmi se, että suostumus on varsin helppo varmistaa niin, että yksinkertaisesti kysyy toiselta haluaako hän seksiä vai ei. Toimivaa, ja varsinkin ekoilla kerroilla jonkun kanssa on erittäin hyvä idea kysyä ensin, että saako suudella tai muuten koskettaa. Ehkä siinä seksitilanteessa tarvitse kysyä sanallista suostumusta jokaiseen asiaan (esim. saanko koskea tähän, entä tähän, entä näin, tykkäätkö tästä; ei sellaista jaksa kukaan), mutta on hyvä tarkkailla toisen kehonkieltä ja kysyä onko kaikki ok jos näyttää siltä ettei toinen ihan hirveästi nauti. Jostain syystä sen ein sanominen joskus ei nimittäin ole ihan helppoa, ei kehtaa tai halua tuottaa toiselle pettymystä tai mitä ikinä, mutta ei se halukkaampi osapuolikaan välttämättä saa seksistä kauheasti irti jos toinen näyttää koko ajan siltä että on juuri purskahtamaisillaan itkuun. Mutta jos toinen ensin kysyy onko kaikki ok, voi olla helpompaa sanoa, että tuo ei tunnu hyvältä tai ei juuri nyt huvita.

Videossa tuotiin hyvin esiin myös sitä, että ei todellakin tarkoittaa ei, ja jos toinen sanoo ei, on epäreilua yrittää vongata ja painostaa toista muuttamaan mieltään. Kyllähän se harmittaa, kun itsellä on jäätävä panetus päällä ja toinen kieltäytyy, mutta se täytyy vaan kestää, toista ei voi pakottaa. Kenellekään ei ole mitään velvollisuutta harrastaa seksiä kenenkään kanssa, ei vaikka olisi luvannut niin aikaisemmin päivällä tai vaikka minuutti sitten, mieltään saa muuttaa. Joidenkin on vaikea ymmärtää sitä, että ei tarkoittaa ei myös siinä vaiheessa, kun on lähdetty vaikka treffeiltä tai baarista siinä yhteisymmärryksessä että kohta pannaan. Sellaisessa tilanteessa sen ein sanominen muuten onkin tosi vaikeaa, kun tulee just se fiilis ettei oikein kehtaa enää kieltäytyä vaikka ei haluttaisikaan. Oman humalatilansa keskeltä olisi hyvä vähän tarkkailla sitä toista ja koittaa kehonkielestä päätellä onko toinen vielä messissä siinä seksi-ideassa vai ei, niin ei vahingossa aiheuta toiselle jotain elinikäistä traumaa panemalla tätä vahingossa väkisin.

kuva täältä

Suostumusta on siis aina hyvä tiedustella, mutta mitäs jos se kysely ja varmistaminen menee ihan överiksi? Haluthan siinä lähtee, jos toinen kysyy viisitoista kertaa että onko nyt hyvä ja haluatko varmasti. Olen aikaisemminkin maininnut täällä blogissakin siitä, etten kestä yhtään miehiä jotka kohtelevat naista sängyssä kuin Englannin kuningatarta, eli ovat liian varovaisia, kysyvät luvan ihan kaikkeen ja ehdottavat asennonvaihtoakin kohteliaan herrasmiesmäisesti. Tykkään enemmän sellaisesta rajummasta ja intohimoisemmasta meiningistä, että mies vaan tulee ja ottaa eikä turhia kysele, enkä tietääkseni ole yksin mielipiteeni kanssa. Tämänkin asian voi siis vetää överiksi, mutta tässä, niin kuin monessa muussakin jutussa, kultainen keskitie toimii parhaiten. Ehkä yksi tiedustelukerta toisen halukkuudesta riittää, ei tarvitse joka välissä kysyä uudestaan, vaan tarkkailla vaan sitä kehonkieltä. Mitä tulee niihin rajumpiin juttuihin, sellaisista mieltymyksistä on ihan hyvä keskustella etukäteen. Ei tosin ole ihan helppoa esittää kohteliaasti pyyntöä siitä, että haluaisi toisen kiskovan hiuksista ja läpsivän perseelle..

Kunnon BDSM-sessioissa suostumus-keskustelut käydään usein etukäteen niin, että kaikki osalliset tietävät mitä tuleman pitää ja voivat antaa suostumuksensa siihen. Varsinkin kaikenlaisissa dom/sub-asetelmissa (toinen dominoi, toinen alistuu) alistuvan osapuolen täytyy antaa suostumuksensa etukäteen, koska koko juttu menee hieman pilalle jos dom alkaa kysellä kesken piiskaamisen, että onko nyt hyvä. Tai no, voi kysellä, mutta se pitää sitten tehdä siihen rooliin ja tilanteeseen sopivalla tavalla. BDSM-leikeissä on kuitenkin yleensä käytössä turvasana, jonka avulla voi helposti pyytää toista hidastamaan tai lopettamaan. Turvasanan sanomisen jälkeen tilanteen täytyy loppua välittömästi siihen. Tällaiset sopimukset ovat juuri se juttu mikä erottaa BDSM:n pahoinpitelystä: ihmisen sitominen tai ruoskiminen voi olla hauska seksileikki kun kumpikin sitä haluaa, mutta heti kun suostumusta ei ole, se muuttuu pelkäksi väkivallaksi. Siksi siinä on todella tärkeää, että aina on olemassa pakotien mahdollisuus turvasanan muodossa.

Turvasana pitäisi olla käytössä myös ihan tavallisessa seksissä. Tai no, onhan meillä turvasana, ei. Sen pitäisi tarkoittaa sitä, että nyt tilanne loppuu, kun toinen ei sitä halua. Valitettavasti monelta on mennyt ohi tämän universaalin turvasanan merkitys, ja sen ajatellaan tarkoittavan ehkä, luultavasti tai oikeasti haluan mutta esitän vaikeasti tavoiteltavaa. Ei tarkoita, ei on ei, se tarkoittaa ei. Paitsi BDSM-leikeissä ei välttämättä, sellaisessa eitä voi tarkoittaa esimerkiksi kääpiödinosaurus tai ilmalämpöpumppu. Keksin nuo päästäni, saa vapaasti käyttää turvasanoina.

Tässä vielä lista tilanteista, joissa seksiä ei pidä mennä harrastamaan, oli suostumus annettu tai ei:

– toinen on niin kännissä, ettei pysy omilla jaloillaan tai oksentaa sisuksiaan pellolle

– toinen on sammunut tai nukkuu (paitsi jos ihminen nimenomaan sanoo, että haluaa tulla herätetyksi esimerkiksi suihinotolla, mutta silloinkin pitää lopettaa, jos toinen heti herättyään sanoo ei)

– olet auktoriteettiasemassa toiseen nähden, esimerkiksi opettaja, valmentaja, työnantaja, esimies tai muu vastaava, ja on olemassa riski, että ihminen suostuu seksiin kanssasi vain siksi, että pelkää työpaikan menettämistä/arvosanojen putoamista tms.

– toinen on alle 16-vuotias: vaikka olisi kuinka kypsän näköinen ja himokas 14-vuotias, niin ei kannata panna, rikos se on silti.

Kiitos, olen puhunut. Muistakaa, että ei on ei, ja toisinaan myös liikennevalotolppa voi olla ei. (Kääntykää vaan puoleeni, jos oma luovuutenne turvasanojen keksimisessä tyrehtyy.)

Tässä vielä vanhat postaukseni seksialoitteen tekemisestä, seksistä ja alkoholista sekä epäonnistuneesta tunnelmanvirityksestä ensimmäiseen suudelmaan.

Kaikki, mitä tarvitsee tietää ehkäisystä

29/04/2020 / Keho & hyvinvointi, Seksuaalisuus

Erilaisia vaihtoehtoja raskauden ehkäisyyn on pilvin pimein, mutta kaikissa tuntuu olevan jotain vikaa. Osa sivuvaikutuksista on sellaisia, mitä viralliset ehkäisystä kertovat ja sitä tarjoavat lähteet eivät kerro. Ihmiset ovat tietty yksilöllisiä, joku sopii yhdelle ja toinen toiselle, joten pelkkien sivuvaikutuksiin liittyvien kauhutarinoiden perusteella ei kannata ehkäisymenetelmää valita. On kuitenkin tärkeää, että tietää mitä kehoonsa laittaa ja mitä riskejä voi olla, ja erityisen tärkeänä pidän sitä, että ehkäisyn käyttäjien kumppanit ovat perillä mahdollisista haittavaikutuksista. Esittelen nyt siis kaikki Suomessa tarjottavat ehkäisyvaihtoehdot, niiden ominaisuudet sekä sivuvaikutukset, joista joko minulla tai jollain tuntemallani ihmisellä on omakohtaisia kokemuksia. E-pillerit Yhdistelmäehkäisypillerit ovat varsin tavallinen ehkäisymuoto, ja itsellenikin se ensimmäinen. Niiden parhaana puolena on hyvän ehkäisytehon lisäksi kuukautisten säännöllistyminen ja se, että kuukautisia voi halutessaan siirtää, jos jättää taukoviikon pitämättä ja syö pillereitä kaksi laattaa putkeen. Usein myös vuodon määrä vähenee ja kivut helpottavat. E-pillerit auttavat usein myös iho-ongelmiin, kuten akneen ja saattavat helpottaa PMS-oireita. Sivuvaikutuksiksi mainitaan virallisissa lähteissä päänsärky, mielialanvaihtelut, painonnousu ja iho-ongelmat. Vakavana haittavaikutuksena yhdistelmäehkäisypillereissä on kasvanut riski laskimoveritulppaan erityisesti käytön alkuvaiheessa. Yhdistelmäehkäisypillerit eivät sovi ihmisille, joilla on muuten kohonnut riski laskimoveritulppaan, eikä myöskään aurallisesta migreenistä kärsiville. Aloitin e-pillerit 16-vuotiaana ja söin niitä tunnollisesti viisi vuotta. Sivuvaikutukset alkoivat pikku hiljaa: ensin sain iho-ongelmia, sen jälkeen alkoivat toistuvat päänsäryt joista kehittyi lopulta aurallinen migreeni, josta en ollut ennen pillereiden aloittamista koskaan kärsinyt. Kuukautiset säännöllistyivät lähes kellontarkoiksi, mutta kivut eivät kyllä helpottaneet ollenkaan. Pillerit aiheuttivat myös haluttomuutta, jota en edes huomannut aluksi, koska aloitin pillerit käytännössä samaan aikaan kuin seksielämänkin, ajattelin ettei seksi nyt vaan niin hirveästi kiinnosta minua. Kärsin myös limakalvojen kuivuudesta ja usein oli tilanteita, joissa mieleni halusi seksiä, mutta kroppani ei reagoinut mitenkään. Yhdessä vaiheessa vaihdoin pillerimerkin toiseen, koska toivoin sen helpottavan päänsärkyjäni, mutta sen sijaan sainkin finnisen naaman ja aivan järkyttäviä mielialanvaihteluita ja suoranaisia itkupotkuraivareita. Viikon päästä pillereiden lopettamisesta tuntui, kuin harteiltani olisi nostettu iso taakka pois, koin suorastaan pakahduttavaa iloa. Seksihalutkin antoivat kuulua itsestään: muistan kun pari viikkoa pillereiden lopettamisesta istuin koulun ruokalassa ja katselin erään luokallani olevan jätkän käsivarsia kiimaisena, ja jotenkin hätkähdin siihen kuinka vieras sellainen tunne minulle oli. Nyt sellaisesta on tullut ihan arkipäiväistä. Yhdistelmäehkäisyä en edes voisi enää käyttää aurallisen migreenini takia, mutta jätän pillerit popsimatta jatkossa ihan senkin takia, että tykkään enemmän itsestäni kiimaisena enkä halua sabotoida halujani. Enkä ole fiilikseni kanssa yksin, olen kuullut samanlaisia kokemuksia niin monelta, että alan kohta epäilemään pillereiden ehkäisytehon perustuvan ainakin puoliksi ihan vaan siihen, kun niiden käyttäjiä ei kerta kaikkiaan kiinnosta seksi pätkän vertaa. Ehkäisyrengas ja ehkäisylaastari Myös rengas ja laastari ovat yhdistelmäehkäisyvalmisteita, ja niissä on samanlaiset haittavaikutukset kuin e-pillereissä. Pillereihin verrattuna niissä on se hyvä puoli, että muistamista on vähemmän: pilleri pitää ottaa joka päivä, kun taas laastari vaihdetaan uuteen viikon välein ja rengasta pidetään kolme viikkoa putkeen. Laastarin käyttäjiä en tunne ollenkaan, mutta renkaan käyttäjiltä olen kuullut vähemmän huonoa palautetta kuin pillereiden popsijoilta. Ehkä pillussa majailevasta renkaasta hormonit imeytyvät jotenkin tasaisemmin ja mitään hormonipiikeistä johtuvia mielialan heittelyitä ei pääse tulemaan, mene ja tiedä. Olen kuitenkin kuullut myös sellaista, että rengas aiheuttaisi valkovuodon määrän lisääntymistä ja joillain myös kuivuutta, hiivatulehduksia ja kaikenlaista muuta pientä hauskaa. Tehokas ehkäisijä siis sekin, koska kuiva ja hiivainen pimppi ei tosiaankaan ole mikään nautinnon lähde yhtään kenellekään.

Minipillerit Minipillerit sisältävät pelkkää keltarauhashormonia, eli niitä voivat käyttää myös ne, joille yhdistelmäehkäisy ei migreenin tai veritulppariskin takia sovi. Käyttö on muuten samanlaista kuin e-pillereiden lukuunottamatta kuukautisten siirtomahdollisuutta, koska minipillereiden kanssa ei pidetä taukoviikkoja. Sivuvaikutuksi mainitaan virallisilla tahoilla samat kuin yhdistelmäehkäisyssä laskimoveritulppariskiä lukuunottamatta, ja lisäksi kuukautisten epäsäännöllistyminen. Näin äkkiseltään ei tule mieleen ketään tuttua, joka olisi syönyt minipillereitä. Ainakaan en ole kenenkään kanssa muistaakseni niistä jutellut. Nopealla googlailulla selviää kuitenkin, että monet kärsivät e-pillereiden syöjien tapaan haluttomuudesta ja iho-ongelmista sekä turvotuksesta, hiustenlähdöstä ja vuotohäiriöistä. Kuulostaa hauskalta. Ehkäisykapseli Kapseli on keltarauhashormonia sisältävä pikkuinen tikku, joka laitetaan ihon alle olkavarteen. Kapselin vaikutusaika on kolmesta viiteen vuotta ja se sopii myös niille, jotka eivät voi yhdistelmäehkäisyä käyttää. Kuukautiset voivat niukentua kapselin käyttäjillä huomattavasti tai jäädä kokonaan poiskin, ja myös kuukautiskivut voivat helpottua suuresti. Samat haittavaikutukset iho-ongelmineen, painonnousuineen ja päänsärkyineen voivat kiusata myös kapselin käyttäjiä, ja myös kuukautisten epäsäännöllistyminen on yleistä. Muutamalla tutullani on kapseli ja he ovat kuulemani mukaan olleet vekottimeensa varsin tyytyväisiä. Yhdellä kuukautiset jäivät kokonaan pois, toisella kierto taas epäsäännöllistyi kovasti, mutta vuodon määrä väheni kuitenkin. Joitain iho-ongelmia heillä on ollut, mutta mitään pillereiden käyttäjien raportoimia haluttomuusongelmia tai mielialanvaihteluita en ole heiltä kuullut. Jos minun olisi siis aivan pakko valita joku hormonaalinen ehkäisymenetelmä, ottaisin luultavasti kapselin. Olin yhden ystäväni mukana lääkärissä kun hänelle laitettiin kapseli käteen. Eipä se kai kummoinen toimenpide ole, vaikka vähän häijyltä kuulostaakin. Laiton jälkeen tikkua ei kuulemma edes juuri huomaa, kai sen varta vasten kokeilemalla tuntee ihon alla, mutta ei muuten. Itse tunnustelisin kyllä suht usein onko tikku vielä paikallaan, sillä yhdellä tutullani tikku ”katosi” paikaltaan ja se piti varta vasten kaivaa käsivarresta ulos. Kaiken huipuksi kukaan ei muistanut kummassa kädessä tikun piti olla, joten sitä jouduttiin etsimään molemmista käsistä.

Hormonikierukka Hormonikierukka on kohtuun asennettava muovinen pikku härpäke, josta vapautuu keltarauhashormonia. Se vaikuttaa 3-5 vuotta ja muiden keltarauhashormonia sisältävien valmisteiden tapaan sopii yhdistelmäehkäisyä karttaville. Sekä positiiviset että vähemmän positiiviset sivuvaikutukset ovat samoja kuin ehkäisykapselissa. Hormonikierukka voidaan laittaa myös synnyttämättömälle naiselle, vaikka kierukka usein mielletäänkin synnyttäneiden naisten ehkäisymenetelmäksi. Laittaminen voi tuntua ikävältä, olen kuullut kokemuksia jopa todella kovista kivuista, ja laiton jälkeen kivut voivat jatkua päiviä tai viikkoja. Yhden tutun kanssa käytiin kerran kahvilla kun hänelle oli juuri laitettu kierukka, ja aikamoista kärvistelyä se hänen olemisensa oli. Muuten olen kuullut kierukasta melkein pelkkää hyvää, paitsi että joillekin se on aiheuttanut kystia munasarjoihin ja tietty migreenejä, iho-ongelmia sun muita perus hormonaaliseen ehkäisyyn liittyviä hauskuuksia. Mutta ei ilmeisesti se kaikista pahin hormonaalinen vaihtoehto. Kuparikierukka Kuparinen versio kierukasta ei sisällä hormoneja ollenkaan, vaan sen ehkäisyteho perustuu kuparin siittiöitä heikentävälle vaikutukselle. Sen paras puoli on siis se, ettei se laita koko kroppaa sekaisin eikä aiheuta mitään niistä nihkeistä sivuvaikutuksista, jotka saa kaupanpäällisenä lähes kaikista muista ehkäisymenetelmistä. Kuparikierukan ehkäisyteho kestää viisi vuotta. Kuparikierukan huono puoli onkin sitten se, että se voi runsastaa menkkoja ja pahentaa kipuja aika roimallakin kädellä. Siis niin, että siihen vereen meinaa hukkua ja paksuimmatkaan yösiteet eivät meinaa riittää. Ja kaikenlaista muutakin pientä siitä voi riesakseen saada, kuten selkäkipuja, epämääräistä karvankasvua tai haluttomuutta. Lisäksi kierukat (myös hormoniversiot) voivat aiheuttaa hiivoja ja muita tulehduksia tai pahimmillaan repeytyä irti ja tehdä pahaa jälkeä. Joten hormonia tai ei, ihan ongelmaton vaihtoehto ei kuparikierukkakaan ole. Kondomi Kondomin paras puoli on se, että se suojaa myös seksitaudeilta. Tai oikeastaan paras puoli on se, ettei se aiheuta naiselle mitään muita sivuvaikutuksia kuin sen, että seksiin tulee se puolen minuutin paussi kun kortsu laitetaan päälle. Ei kauhean paha verrattuna raivokohtauksiin tai migreeniin. Tietty joillain miehillä on vaikeuksia esimerkiksi laueta kondomin kanssa, mutta toisille se taas on vaan hyvä kun kestää kauemmin. Sisäinen feministini alkaa kyllä puhallella savua sieraimistaan aina kun joku mies kehtaa valittaa kortsuista, on niin epäreilua että esimerkiksi minulla on ollut monta vuotta joku hemmetin migreeni riesanani sen takia, että ensimmäinen poikaystäväni ei tykännyt kondomeista. Kortsuissa on tietty se huono myös, että ne voivat mennä rikki, ja let’s face it, välillä unohtuvat kiiman tiimellyksessä kokonaan. Sitten joutuu turvautumaan jälkiehkäisyyn, jossa on hormoneita moninkertainen annos verrattuna mihin tahansa hormonaaliseen ehkäisyvalmisteeseen, joten siinä menee vähän idea siitä ”en halua kehooni mitään ylimääräistä”-ajatuksesta jolla monet perustelevat kondomien käyttöä. Pysyn silti itse ainakin toistaiseksi kortsujen käyttäjänä, koska hormonit eivät innosta, ja kortsuissa on myös yksi erittäin hyvä puoli josta pidän: niiden kanssa säästyy mällisotkujen siivoamiselta, märiltä länteiltä lakanoissa ja siltä ärsyttävältä tunteelta, kun spermaa ryöpsähtelee pillusta ulos vielä tunteja yhdynnän jälkeen. Ihan parasta. Niin, että vaikka valinnanvaraa on paljon, kaikki vaihtoehdot ovat enemmän tai vähemmän kompromisseja. Eikä tässä edes huomioitu hintaa ollenkaan, sekin on yksi ihan merkittävä valintakriteeri. Hintalappua enemmän kannattaa silti miettiä sitä mikä sopii omiin tarpeisiin parhaiten ja ennen kaikkea sitä mikä sopii omalle kropalle parhaiten. Ja nyt erityisesti teille hyvät miehet: miettikää vähän myös omaa napaa (ja munaa) pidemmälle ja tajutkaa oikeasti mitä pyydätte, kun sanotte kumppaneillenne että ”hankkisit vaikka pillerit kun kortsulla on nihkeetä panna”. Sitten se vasta nihkeää onkin, kun toisella naama kukkii, pillu on kuiva kuin Sahara, halut kadonneet ja elämä on pelkkää huutoa ja itkua. Ja maksatte oman osuutenne siitä ehkäisystä myös. En ole lääkäri enkä millään lailla ehkäisyn asiantuntija, ja korostan sitä, että vaikka minulla tai tutullani olisi ollut huonoja kokemuksia jostain ehkäisystä, se ei tarkoita etteikö kyseinen menetelmä sopisi jollekulle muulle tai varsinkaan minä seksuaalineuvojan asemassa pitäisin huonona ideana käyttää kyseistä ehkäisyä. Lähteinä tässä tekstissä käytin oman ja kavereideni mutu-tuntuman lisäksi myös Ehkäisynettiä ja Väestöliiton sivuja.

Vähän seksitaudeista ja niihin liittyvistä asenteista

29/04/2020 / Seksuaalisuus

No niin, siis seksitaudit. Nihkeitä pirulaisia, joilta kannattaa suojautua, mutta ei onneksi maailmaa kaatavia asioita. Kukaan ei niistä juuri tykkää, toiset suhtautuvat niihin melko välinpitämättömästi ja toiset taas ylihysteerisesti. Aika vähän niitä joutuu kuitenkin loppupeleissä miettimään, jos pitää faktat mielessä ja järjen päässä.

Seksitaudit (tai sukupuolitaudit, käytän itse seksitauti-sanaa mieluummin koska se on mielestäni kuvaavampi) ovat bakteerien tai virusten aiheuttamia tauteja, jotka tarttuvat suojaamattomassa seksissä. Seksitauteja ovat klamydia, tippuri, kondylooma (HPV), herpes, kuppa, HIV sekä B- ja C-hepatiitit. Ainoa tapa suojautua seksitaudeilta on kondomin käyttö. Lue lisää seksitaudeista, niiden oireista ja hoidosta täältä.

Seksitaudit eivät aiheuta näkyviä tai tuntuvia oireita läheskään aina, mutta ne pitää silti hoitaa, koska hoitamattomana ne voivat aiheuttaa kaikenlaisia tulehduksia ja muuta ikävää. Seksitautitesteihin voi mennä omalle terveysasemalle tai Helsingissä esimerkiksi Sukupuolitautien poliklinikalle Meilahteen, jonne pääsee ilman ajanvarausta tai lähetettä. Testeissä kannattaa käydä vaikka ei olisikaan varsinaista syytä epäillä tautitartuntaa, ja erityisesti silloin jos on paljon vaihtuvia kumppaneita.

Tässä tietoa seksitaudeista ja testeissä käymisestä videon muodossa. Kannattaa katsoa muitakin Seksiklupin videoita, katselin näitä itse toissapäivänä monta tuntia keskellä yötä, huippuja!

Mitä seksitautitesteissä tapahtuu?

Olen itse käynyt testattavana useamman kerran Meilahdessa Sukupuolitautien poliklinikalla. Periaatteessa oireettomien ensisijainen testauspaikka on oma terveysasema, mutta terveysasemilla testit ovat kuulemma suppeammat jos oireita tai tartuntaepäilyjä ei ole, joten olen halunnut pelata varman päälle ja mennä mielummin Meilahteen, jossa testataan aina kaikki taudit. Meilahden klinikalle pääsee ilman ajanvarausta, mutta siellä kannattaa varautua jonottamaan ja mennä paikan päälle mieluiten heti aamusta. Paikka aukeaa kahdeksalta, kerran menin paikalle varttia yli ja edelläni oli jo 40 ihmistä, joten suosittelen varaamaan aamupäivän vapaaksi ja ottamaan vaikka kirjan mukaan, jotta saa ajan kulutettua odotushuoneessa.

Homma toimii Meilahdessa siis niin, että sisään kävellessä otetaan vuoronumero ja omaa vuoroa odotellessa täytetään esitietolomake. Sitten oman vuoron tullessa viedään esitietolomake hoitajalle, joka laittaa potilaat kiireellisyysjärjestykseen lomakkeeseen kirjattujen tietojen perusteella. Sen jälkeen palataan odotushuoneeseen, josta jonkin ajan kuluttua kutsutaan omalla nimellä tutkimushuoneeseen.

Itse testaus tapahtuu varsin nopeasti. Osa taudeista testataan virtsanäytteellä, eli ei tarvitse tehdä muuta kuin käydä vessassa pissaamassa purkkiin, ja homma on sillä selvä. Kuppa ja HIV testataan verikokeella, ja joskus minulta on otettu joku näyte kohdunnapukasta pumpulipuikolla. Se on vähän nihkeän tuntuista, mutta ei satu ja kestää ehkä puoli sekuntia, eli siitä selviää. Näytteitä voidaan ottaa myös nielusta tai peräaukosta, jos sellaiselle on tarvetta.

Testien tulokset ovat valmiit noin viikon päästä testauksesta. Negatiivisesta tuloksesta ei soiteta perään, eli jos viikon kuluttua testauksesta ei kuulu mitään, voi huokaista helpotuksesta. Positiivisesta testituloksesta ilmoitetaan puhelimitse ja kerrotaan ohjeet jatkotoimenpiteisiin.

Muistan kun kävin ensimmäisen kerran testeissä: jännitin tilannetta tosi paljon, mutta onneksi eräs ystäväni tuli kanssani klinikalle ja aikaisemmin siellä käyneenä osasi kertoa mitä tuleman pitää. Odotteluaika tuntui miljoonalta vuodelta, mutta itse testaus oli ohi nopeasti ja lääkärit ja hoitajat olivat tosi mukavia, kuten jokaisella muullakin kerralla kun olen Meilahdessa käynyt. Viikko testien jälkeen oli kuumottava, säikähdin joka kerta kun puhelin soi ja erityisesti sen yhden kerran, kun puhelimen näytössä komeili joku tuntematon lankapuhelinnumero. Selvisin onneksi säikähdyksellä, siitä tuli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun olen ilahtunut puhelinmyyjän soitosta. 😀

kuva täältä

Ihmettelen suuresti sitä välinpitämättömyyttä, joilla jotkut suhtautuvat seksitauteihin. Tai ehkä välinpitämättömyys on väärä sana, enemmänkin nämä tyypit kuvittelevat etteivät taudit voi tarttua heihin eikä heidän tarvitse välittää suojautumisesta. Ajatellaan, että taudeilta välttyy, jos valitsee seksikumppaneikseen vaan sellaisia joilla ei ole tauteja: toimiva logiikka, mutta mistä sitä tietää onko jollakulla tauteja vai ei? Ei sitä päällepäin nää, eikä ihminen itsekään välttämättä tiedä onko taudinkantaja vai ei, jos ei ole vastikään käynyt testeissä. Mutta testeissähän ei käydä, koska ajatellaan, että oireettomuus tarkoittaa ettei tarvetta testaukseen ole.

Seksitauteihin liittyy ikävä stigma, niitä hävetään ja ajatellaan, että niihin sairastuneet ihmiset ovat jotenkin ”saastuneita”. Asenteet ovat erityisen jyrkkiä erityisesti HIViä kohtaan, vaikka tartuntariski on käytännössä olematon jos HIV-positiivinen on lääkityksellä. Myös kondylooma ja herpes ovat näkyvien oireidensa takia monen mielestä iso turn-off. En itsekään pistäisi syyläistä munaa suuhuni, mutta olen silti sitä mieltä, ettei seksitauteja pitäisi joutua häpeämään ja niistä pitäisi keskustella avoimesti, jotta niihin liittyvä stigma hälvenisi. Nykyinen tilanne saattaa jopa aiheuttaa uusia tartuntoja ihan vaan sillä, etteivät ihmiset uskalla kertoa kumppaneilleen tartunnoistaan tuomitsemisen pelossa.

Seksitauti voi tulla kenelle vaan. Sen voi saada vaikka heti ekalla kerralla, tai todella huonolla tuurilla heti syntymässä, jos äidillä sattuu tartunta olemaan. Se ei tee kenestäkään likaista huoraa tai huonoa ihmistä. Testeissä käyminen ei tarkoita, että olisi saanut tartunnan, se tarkoittaa vaan että on fiksu ja pitää huolta itsestään. Joillekin seksitautitestien mainitseminenkin on turn-off, minulle isompaa vastenmielisyyttä aiheuttavat ihmiset, jotka eivät mene testeihin koska naiivisti uskovat, ettei heidän tarvitse. Hehän niitä riskitekijöitä ovat, kun saattavat tietämättään välinpitämättömästi levittää vaikka mitä.

kuva täältä

Hätävarjelun liioittelukin on toisaalta huono juttu myös seksitautien suhteen. Seksistä menee kaikki hauskuus jos keskittyy miettimään vaan tauteja ja niiltä suojautumista koko ajan. Tyhmä ei saa olla, muttei myöskään tarvitse pukeutua luodinkestävään kumipukuun tai kylpeä käsidesissä seksin harrastamisen jälkeen. Urpointa minusta on kuitenkin pelätä tartuntoja seksitilanteiden ulkopuolella: seksitaudit eivät nimittäin voi mitenkään tarttua saunan lauteilta, vessan istuimesta tai siitä, että juo vahingossa jonkun kanssa samasta lasista. Ja vaikka sen taudin jostain saisikin, niin olisiko se maailmanloppu? Jos käy testeissä säännöllisin väliajoin, joku klamydia on helpompi hoitaa kuin tavallinen flunssa. En sano, että pitäisi ryhtyä holtittomaksi ja tieten tahtoen asettaa itseään alttiiksi riskeille, mutta minusta on parempi nauttia elämästä ja seksistä kuin kyyristellä bakteerikammoisena uskaltamatta poistua kotoa mihinkään tautitartunnan pelossa.

kuva täältä

Kuten totesin jo aikaisemmin, kondomi on ainoa tapa suojautua seksitaudeilta. Jos siis ei voi olla täysin varma seksikumppaninsa tautitilanteesta, kondomia kannattaa käyttää aina silloin, jos ollaan jonkinlaisessa kosketuksissa sukuelinten limakalvoihin, spermaan, emätineritteeseen tai vereen. Seksitaudit voivat siis tarttua myös sukuelimistä suuhun tai vaikka silmään, jos sinne sattuu jotain ruiskahtamaan. Siksi kondomin käyttö on fiksua myös suuseksissä. Tiesittehän, että kondomin voi leikata puoliksi ja käyttää sitä suojana pimppiä tai peppureikää nuoleskellessa? Allaolevassa videossa näytetään, miten se tehdään. Hauskempaa touhu on tietysti ilman suojakerroksia, joten kannattaa mennä sinne testeihin, niin voi sitten hurjastella ilmankin.

Loppukevennyksenä vielä hauska HIViin liittyvä video, jossa seikkailee postauksen ekassa kuvassa näkyvä sympaattinen Angry Aids-hahmo. Käytetään niitä kortsuja ja pidetään muutkin pöpöt vihaisina!