Kun homma ei pelitä

29/04/2020 / Ihmissuhteet

Ennen kuin kirjoitan enempää, totean jo nyt että tietokone- ja konsolipelit eivät missään nimessä ole mikään pelkästään miesten juttu. Varsin yleinen ja itsellenikin tuttu tilanne on se, että mies pelaa ja nainen valittaa siitä, joten sellaista käsittelen tekstissänikin. Jälleen kerran käyttämieni sanojen tilalle voi vaihtaa mitä tahansa sukupuolenmääritteitä tai muita sanoja, jos se sopii omaan tilanteeseen paremmin. Ja sitten siihen asiaan: eli mikä siinä oikein on, kun pelaaminen aiheuttaa niin paljon erimielisyyksiä parisuhteissa. Pulma on kaveripiirissäni tuttu, ja pikaisen googlauksen perusteella myös monessa muussa kaveripiirissä ja keskustelupalstalla, sekä ajankohtainen niin nuorten kuin vähän vanhempienkin parisuhteissa. Aika moni kokee, että se oma mies viettää pelien parissa ihan liikaa aikaa, ja parisuhde jää vähemmälle huomiolle. Seksi lakkaa kiinnostamasta, kumppanin kanssa ei vietetä aikaa ja kotityöt ja lastenhoito jäävät taka-alalle. Tällainen tilanne on selkeästi ongelma.

”Mieheni pelaa joka päivä! Aamulla hän lähtee töihin ja minä menen kouluun. Illalla kun hän tulee kotiin, ensimmäinen asia minkä hän tekee, on että hän avaa koneen, ja siinä se loppu ilta meneekin.. Jos sattuu että olen itse juuri koneella, hän kysyy meneekö minulla vielä kauan että itse pääsisi pelaamaan. Viikonloput pelataan, itse luen tai tyydyn katsomaan tv:tä, koska ei ole muutakaan tekemistä.. Vaikka asutaan samassa kämpässä, niin tuntuu kuin sitä toista ei edes olisi siellä, ei sitä ehdi nähdä kunnolla kun toinen on nenä tietokoneenruudussa kiinni. Välillä tuntuu niin yksinäiseltä. Ja jos yritän ehdottaa että tehtäisiin jotain yhdessä, vastaus on aina sama: ”no keksi sit jotai kivaa tekemistä! Mä ainaki pelaan viel tän pelin.” Seksistä ei ole paljon edes puhetta enää.”

”Heräsin ja nukahdin siihen että mies pelaa koneella. Hän laittoi jopa herätyksen viikonloppuaamuiksi, jotta voisi nousta ajoissa pelaamaan. Jos se ei pelannut niin keskusteli pelaamisesta foorumeilla. Mies kyllä opiskeli mutta työpaikkaa hän ei saanut haettua. Itse paiskin töitä ja opiskelin samalla kuin urheilin ja näin ystäviä. Se käytti kuulokkeita joten ei ikinä kuullut jos puhuin sille. Piti aina koputtaa sen selkää ja hetken kuluttua se nostikin sitten yhden kuulokkeen pois korvalta hetkeksi, ja kuunteli mitä minulla oli sanottavaa 😀 Mies istui aina kotona pelaamassa ja periaatteessa ainoa asia mikä meidän arjesta muistuu mieleen oli miehen selkä ja ärsyttävä huutaminen pelikavereilleen.”

”Viime yönä taas heräsin ruudun välkkeeseen ja kello oli neljä aamulla. Oli pakko sanoa edes sen verran, että kaipaan oikeasti aika paljon sitä, kun mentiin yhdessä nukkumaan.”

(Sitaatit Cosmopolitanin, Demin ja Annan ja Suomi24:n keskustelupalstoilta. Osa keskusteluista oli melkein kymmenen vuoden takaisia, mutta vaikka teknologia kehittyy, siihen liittyvät pulmat eivät näköjään yhtä nopeasti.) Moni nainen saattaa kuitenkin ottaa pultteja pelaamisesta turhan herkästi. Sen, että pelaa muutaman tunnin päivässä, tai satunnaisesti kokonaisen päivänkin, ei pitäisi olla mikään ongelma. Saman verran aikaa menee monilla esimerkiksi liikuntaharrastuksiin, kokkailuun tai vaikka bloggaamiseen, ja jokaisella pitäisi olla parisuhteessakin mahdollisuus keskittyä rauhassa omiinkin harrastuksiin. Jostain syystä pelaamista ei vaan aina mielletä samalla tavalla harrastukseksi, vaan enemmänkin sellaiseksi suht turhaksi ajanvietteeksi kuin vaikka telkkarin tuijottaminen. Ehkä sen takia moni nainen kokee miehen pelaamisen jonain henkilökohtaisena loukkauksena, jolla mies yrittää viestittää että teen mieluummin tätä turhaa ja hölmöä asiaa kuin vietän aikaa sinun kanssasi. Jos vaikka menee miehen kotiin ja tällä on peli kesken, se ärsyttää paljon enemmän kuin jos mies olisi vaikka laittamassa ruokaa tai tekemässä vatsalihaksia. Se johtuu tietty osittain siitäkin, että keskustelusta ei oikein tahdo tulla mitään jos toinen keskittyy täysillä peliinsä kuulokkeet päässä, kun taas vaikka niitä vatsalihaksia tehdessä voi ihan hyvin ainakin kuunnella samalla. Joka tapauksessa mies tuskin tarkoittaa pelaamisellaan mitään pahaa naistaan kohtaan, peliä nyt ei vaan aina voi lopettaa tasan sillä sekunnilla kun toinen tulee ovesta sisään.

”Ennen miehen pelimaailmaan uppoutuminen ärsytti minua, etenkin kun emme asu yhdessä ja näemmä vain lomilla ja vkl:in. Otin tavakseni sen, että jos mies oli koneella pelaamassa kun tulin hänen luokseen ja jos hän ei 10min. kuluessa peliä osannut lopettaa, totesin että, ”en tullut tänne katsomaan sun pelaamista. Mulla on parempaakin tekemistä.” Jos mies ei tuosta tajunnut lopettaa sen 10min. kuluessa, lähdin. Tuota temppua ei tarvinnut tehdä kuin muutamasti ja nykyään mies ilmoittaa minun tullessani hänen luokseen, että ”peli kesken, oota laitan sen silleen, et voin lopettaa. Menee hetki” ja lopettaa pelaamisen sitten siihen. Joskus kun olemme yhdessä pidemmän aikaa, saattaa mies kysyä, et haittaako minua, jos hän pelaisi hetken. Yleensä se ei haittaa, koska itselläni on kyllä muutakin tekemistä kuin vain hengata toisen seurassa. Mies sai siis valita, pelaako vai onko kanssani ne muutamat tunnit illasta. Kun lähdin hänen luotaan, en koskaan asiasta loukkaantunut, koska itsehän hänelle annoin valinnanmahdollisuuden. Yleensä mies heräsi itse tajuamaan minun lähtiessäni, että aina ei voi saada molempia: peliä ja minun seuraani. Tämä kait opetti, että pelit eivät häviä maailmasta, mutta seura voi hävitä, jos sitä ei tajua vaalia.”

Luulenkin, että monissa suhteissa ongelmien alkulähde ei ole miehen pelaaminen ja siihen käytetyn ajan määrä, vaan naisen negatiivinen asenne pelaamiseen. On aika inhottavaa sanoa toiselle tämän harrastuksen olevan tyhmä ja huono, ja on vaikea kuvitella että sellaisten kommenttien laukominen varsinaisesti lisäisi miehen intoa käyttää enemmän aikaa parisuhteeseen. Pelaaminen ei sitä paitsi ole yhtään huono harrastus, siinä voi päästä kehittämään monia muussakin elämässä hyödyllisiä taitoja, kuten organisointikykyä, tiimityötä ja johtamista, ja monille pelaaminen on vahvasti yhteisöllistä toimintaa. Vaikka ulkopuolisen silmään näyttäisikin että mies vaan istuisi yksinään koneella luurit päässä, hän saattaa tosiasiassa olla yhteydessä moniin ystäviinsä ja pelata heidän kanssaan yhdessä. Viimeksi kun tarkistin, oli parisuhteessa olevillakin vielä oikeus viettää aikaa kavereidensa kanssa ilman puolisoitaan, eikä siihen oikeuteen pitäisi vaikuttaa se vietetäänkö aikaa fyysisesti samassa tilassa vai pelimaailmassa. Moni nainen saisikin katsoa peiliin ja miettiä, voisiko se ärsytys miehen pelaamista kohtaan johtua ehkä pikkiriikkisen siitä omasta huonosta asenteesta ja ennakkoluuloista.

”Itse en jaksa katsoa tai ede ymmärtää kuin aikuinen mies pelaa typeriä tappopelejä uppoutuen täysin pelien maailmaan usean tunnin ajaksi. Parhaimmassa tapauksessa tappelun mäiske raikaa koko asunnossa, koska volumet on kaakossa. Asiasta on keskusteltu ilman pitkäaikaista tulosta. Pelaaminen aiheuttaa sen, että mies laiminlyö kotityöt ja mikä lisää minun kireyttäni entisestään.”

Tietty siinä vaiheessa saa ja pitääkin huolestua, jos miehen kaikki aika menee pelkästään pelaamiseen. Jos pelaaminen aiheuttaa valvomisen takia jatkuvaa univelkaa, muu elämä jää täysin taka-alalle tai pelaaminen vie kaikki rahat, voi kyseessä olla peliriippuvuus, joka on alkoholismiin verratava vakava sairaus. Riippuvuudesta saattaa kieliä myös se, jos peleistä ei halua irrottautua edes seksin takia. Siinä vaiheessa, kun kaikki keinot on jo käytetty eikä miestä siltikään kiinnosta mikään muu kuin pelit, on parempi lähteä suhteesta kokonaan.

”Kilpailin tietokoneen kanssa miehen huomiosta kokoajan. Kun olin kotona telkkari ei saanut olla liian kovalla, en saanut käyttää nettiä (hidasti peliä kun sitä pelattiin netissä) ja jos koskinkaan miehen kuulokkeisiin tai pelihiireen esim. pölyä pyyhkiessä sain huudot naamaan. Kuulemma rikoin niitä.”

”Entinen miesystäväni istui aina AINA kotona ollessaan tietokoneella. Jos yhteys meni poikki jostain syystä(maksamaton lasku tms) tuli kauhee hepuli, hyvä ettei seiniä pitkin mennyt. Kone auki kun tuli töistä, kaiken ajan koneella. 

Aikuinen yli 40v mies ! Ihan hermoheikko oli jos joutui olemaan jossain niin ettei ollut konetta lähellä. Miehellä oli kyllä muitakin ongelmia jotka myöhemmin selvisi minulle mm. peliriippuvuus yms. Joten..enää ikinä en ottaisi miestä joka istuu koneella. Kyllä yhdessäolossa täytyy muutakin olla. Mutta sairaus sekin. Minä ulkoistin ukon, enkä ole päivääkään katunut.”

Paljon pelaava ei kuitenkaan automaattisesti ole riippuvainen. Sinkkumiehillä pelaamiseen saattaa kuitenkin mennä ihan muuten vaan paljon aikaa, kun elämässä ei ehkä ole sen lisäksi muuta kuin työ tai opiskelu. Jos elämään sitten tuleekin kumppani, joiltain miehiltä saattaa jäädä huomaamatta se, että kaikkea aikaa ei voikaan enää käyttää pelkästään omiin juttuihin vaan myös parisuhteelle ja myöhemmin ehkä myös lapsille on varattava aikaa. Aikuisen elämä nyt vaan on siitä tylsää, että toisinaan muut asiat, kuten perhe ja työ, on laitettava niiden omien harrastusten edelle. Oli se harrastus sitten mikä tahansa. Mielestäni on siis oikeutettua huomauttaa jos kumppanin harrastus menee jatkuvasti kaiken muun edelle. Oma aika on tärkeää, mutta sitä pitää olla kummallakin tasapuolisesti, perhe ja kotityöt hoidetaan yhdessä, eikä toinen voi sysätä kaikkea vastuuta toisen harteille ja vaan sulkeutua omien juttujensa pariin. Pelaamisen suhteen monella vaan on jo valmiiksi niin ennakkoluuloinen asenne, että siitä huomautellaan paljon herkemmin kuin monesta muusta harrastuksesta, ja se on tietty epäreilua, joten ennen kuin ryhtyy valittamaan, on pieni itsetutkiskelu ehkä paikallaan. Mitä sitten voisi tehdä, jotta pelaaminen ei häiritsisi parisuhdetta? Tässä pari vinkkiä pelaajien puolisoille kiperiin tilanteisiin, joilla ei ehkä ratkota tekstin sitaateissa kuvailtuja tilanteita, mutta saattaa ehkä estää suhteen tilan pahenemisen niiden kaltaiseen kuntoon: 1. Jos et jaksa katsella vierestä toisen pelaamista, älä katsele vaan tee jotain muuta. Lue kirjaa, selaa Instagramia, opettele uusi kieli, vain taivas on rajana. 2. Mene mukaan pelaamaan tai edes selvitä, missä pelissä on kysymys. On helpompi tajuta toisen innostus jos pääsee hommaan vähän itsekin sisälle. 3. Jos haluat houkutella toisen koneen äärestä tekemään jotain muuta, keksi jotain hauskaa tekemistä. Jos on hyvä peli menossa kavereiden kanssa, pelkkä sohvalla makoilu ja telkkarin tuijottaminen ei ehkä houkuttele. 4. Ota muna suuhun. Jos ei toimi, jokin on todellakin pielessä. T. Pelaava mies. + bonusvinkki pelaajille: Joskus voi kokeilla sellaista, että jos tietää kumppanin olevan tulossa käymään johonkin tiettyyn aikaan, sen pelin voi yrittää lopettaa samoihin aikoihin. Vaikkapa niin, että ei aloita tunnin kestävää matsia silloin, kun toinen soittaa olevansa alaovella. ps. Tässä vielä pelaamiseen ja parisuhteen laiminlyöntiin liittyvä City-lehden Suhdeklinikka-palstalle lähetetty kysymys vastauksineen, josta käy ilmi myös ammattilaisen näkemys kyseiseen tilanteeseen.

Nälkäiset naiset baareissa

29/04/2020 / Seksuaalisuus, Yhteiskunta

#MeToon vastareaktiona kuului monelta taholta älähdyksiä että entäs miehet. Niin, se onkin varsin hyvä pointti, sillä vaikka seksuaalista häirintää toteuttavat useimmiten miehet, kyllä naisetkin osaavat. Idea tähän tekstiin syntyi erään kaverini kokemusten pohjalta. Kuulemma varsinkin baareissa ja ihan erityisesti opiskelijabileissä on liikkeellä niin nälkäisiä naisia että heikompaa hirvittää, ja minua alkoi toden totta kauhistuttaa kuunnellessani hänen kokemuksiaan. Kyselin hieman ympäriinsä ja selvisi, että varsin monella miehellä on samanlaisia kokemuksia. Olen varsin hämmentynyt siitä, kuinka joku oikeasti kehtaa käyttäytyä siten kuin nämä naiset kuulemissani tarinoissa ovat käyttäytyneet. Siis huhhuh, melkein menetin hetkeksi uskoni naissukupuoleen.. Naisten tekemää häirintää tapahtuu todennäköisesti paljon myös esimerkiksi työpaikoilla, mutta kaikki kuulemani tarinat tapahtuivat baariolosuhteissa tai muuten alkoholin vaikutuksen alaisena, joten keskityn tässä nyt erityisesti siihen baarihäiriköintiin. Kuulemani mukaan naiset häiriköivät miehiä baareissa muun muassa näin: – Kouritaan tai puristellaan pepusta tai munista, tungetaan kättä housuihin, istutaan syliin väkisin

”Muutaman kerran joku tullut puristamaan suoraan perseestä ja myös muutaman kerran joku vierestä vaan kourinut munia samantien.”

– Suorat ehdotukset, kuten ”sä tuut meille tänään yöks” ilman mitään edeltävää keskustelua

”Sillon kun tein poken hommia, varsinkin vanhemmat naiset tuli hieromaan rintalihaksia jne, ja ehdottelemaan kaikennäköistä.”

– Käsketään ostamaan juotavaa

”Pari kertaa myös randomisti on tullut vaatimaan et ostan juoman, niille tosin oon nauranu päin naamaa.”

”Kukaan ei koskaan ollut kerjännyt pienemmillä paikkakunnilla juomista, mutta helsingissä tulee aina muutama neitokainen ilmaisten juomien perässä..”

– Vedetään herneet nenään jos mies ei lämpene lähestymisyritykselle, ruvetaan raivoamaan tai valehdellaan portsarille että kyseinen mies on ahdistellut kyseistä naista

”On ollut lääppimistä, aggressiivisuutta siitä jos en ole ollut kiinnostunut, homottelua jos en ole huomioinut ja sit et kaveri on hyökännyt mun kimppuun sanallisesti kun en ole ollut kiinnostunut sen kaverista.”

”On (häiritty/ahdisteltu) ja sitten kun tähän ei kiinnitä huomiota, niin suuttuneet vallan hitosti.”

(Sitaatit Jodelin Kysy miehiltä-kanavalla aloittamastani keskustelusta, jossa tiedustelin miesten kokemuksia baareissa tapahtuvasta häirinnästä.)

kuva täältä

En käsitä, kuinka mikään noista yllämainituista on kenenkään mielestä järkevää toimintaa. Siis kenelle tulee edes mieleen työntää käsi jonkun tuntemattoman housuihin? Tai miten joku kehtaa mennä sanomaan täysin tuntemattomalle ihmiselle että sä ostat mulle nyt juoman tai että sä tuut meille tänään yöksi, ja sitten vielä suuttua jos toinen ei suostu? Ovatko nämä naiset kerta kaikkiaan vaan niin kännissä, että järki katoaa päästä, vai mistä näitä ideoita oikein tulee? Okei, voin ehkä jollain tasolla ymmärtää että tarpeeksi vahvassa humalatilassa voi tuntua mahdottomalta pitää näppejä erossa jostain upeasta uroksesta, mutta kuten moni meistä naisista varsin hyvin tietää, lantion alueelle suuntautuvat puristelut ja lääppimiset eivät ole varsinaisesti se juttu joka saisi kiinnostuksen heräämään. Toisaalta olen myös kuullut joidenkin miesten sanovan, ettei heitä haittaisi ollenkaan jos joku nainen tulisi puristelemaan heidän persettään tai vehkeitään, kunhan vain lämmittäisi kätensä kunnolla ennen kuin työntää ne housujen sisään. Ehkäpä nämä lääppijänaiset ovat sitten siinä uskossa että kaikki miehet tykkäävät puristeluista, kun ovat kuulleet jonkun yksittäistapauksen näin sanovan. Minusta kuitenkin näissä jutuissa pitäisi olla samat säännöt kaikille sukupuolesta riippumatta, kehollinen itsemääräämisoikeus kuuluu myös miehille baareissa, halusivat he sitä tai eivät: joten jos me vaadimme miehiä olemaan lääppimättä ja puristelematta naisia, täytyy naistenkin olla tekemättä niin miehille. (Oikeastaan tämä koskee taas ihan kaikkia ihmisiä sukupuoleen katsomatta. Hitto vie kun näistä teksteistäni tulee jatkuvasti niin cisnormatiivisia, täytyy oikeasti petrata sen suhteen jatkossa.) Syy, miksi jotkut miehet suorastaan toivoisivat joutuvansa häirinnän kohteeksi, on varmaankin se että naisten tekemä häirintä on kuitenkin suhteellisen harvinaista. Näin yleisesti ottaen baareissa vallitsee pitkälti naisten markkinat, eli ei tarvitse nähdä juurikaan vaivaa saadakseen miehen kiinnostumaan itsestään. Ilmeisesti jotkut ajattelevat, että siihen riittää kun vaan kävelee miehen luo ja ilmoittaa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Jotkut varmaan ovatkin ihan myytyä miestä kun nainen sillä lailla kertoo mitä haluaa, mutta toiset toivoisivat ainakin jonkunlaista keskustelua ennen sitä. Koska vastoin yleistä oletusta ihan kaikki miehet eivät halua panna kaikkea mikä liikkuu, vaan toiset haluavat jonkinlaista taustatietoa, esimerkiksi nimen, ennen panohommiin ryhtymistä. Ei siis ole ollenkaan huono idea naiseltakaan mennä yksinkertaisesti esittäytymään ja muuten vaan juttelemaan ennen niihin suoriin ehdotuksiin siirtymistä, koska sillä pääsee todennäköisemmin haluttuun lopputulokseen, vaikka vaatiikin ehkä inan verran enemmän vaivaa.

kuva täältä

Juoman tarjoaminen on aika perinteinen miesten peliliike, mutta ei oikein aja asiaansa päinvastoin käännettynä. Ilmaisen juoman kärttäminen ei ole hurmaavaa tai seksikästä, ei vaikka sen tekisi tissit tyrkyllä ja huulet viettelevästi mutrulla. Sehän on käytännössä sama kun menisi pyytämään että heitäpä mulle kymppi rahaa. Eihän se ilmaise kiinnostusta kyseiseen henkilöön mitenkään, vaan pelkästään halua hyötyä tästä taloudellisesti. Jos mieleen ei kerta kaikkiaan juolahda mitään muuta keskustelunavausta kuin juomatarjous, voi itse tarjoutua ostamaan miehelle juotavaa. Sillä saattaa nimittäin tehdä oikeasti vaikutuksen. #MeToon yhteydessä oli paljon puhetta siitä, missä menee flirttailun ja ahdistelun ero ja uskaltaako tässä nyt enää lähestyä ketään ettei vahingossa ahdistele. Minusta olennainen pointti sen eron tekemisessä on siinä, miten käyttäytyy siinä vaiheessa kun toinen ilmaisee, että oma käytös on epätoivottua. Jos ihminen menee pokaamaan toista ja toinen antaa pakit, tilanne ei ole ahdistelua jos toinen pakit saatuaan hyväksyy tappionsa ja häipyy. Ahdistelua siitä tulee silloin, jos ei lopeta toimintaansa silloin kun toinen sitä pyytää. Miehille on oman kokemukseni mukaan aika tyypillistä jäädä vonkaamaan ja inttämään, yrittämään jollain väsytystaktiikalla saada nainen antamaan periksi. Naiset taas ilmeisesti ottavat rukkaset pahasti itseensä ja sen sijaan, että perääntyisivät tilanteesta viileästi, järjestävät hirveän kohtauksen. Siinä on baari-ilta aika äkkiä pilalla kun joutuu selvittelemään jotain turhaa draamaa täysin tuntemattoman ihmisen kanssa, joka on liian keskenkasvuinen hyväksymään, ettei kaikkea voi aina saada. Vielä varmemmin se on pilalla siinä vaiheessa, jos nainen uskottelee portsarille että mies onkin se ahdistelija ja väärintekijä, ja tulee heitetyksi ulos sen takia, ettei lämmennyt jonkun humalaisen random pimun lähestymisyrityksille. Tällaisten tilanteiden takia onkin olennaista puhua naisten tekemästä häirinnästä, jotta emme vierittäisi syyllisyyttä miesten ylle tapauksissa, joissa mies ei ole tehnyt mitään väärää. Ja kyllä, minusta on ihan selvää häirintää pilata toisen baari-ilta esittämällä tästä valheellisia syytöksiä. Todella syvältä ripuloivasta perseestä että joku tekee noin. Meidän naisten olisi hyvä tunnustaa, että tässä asiassa olemme varsin etuoikeutettuja: meitä ehkä häiritään enemmän, mutta me myös voimme häiritä ja ahdistella miehiä ilman että kukaan silmiä räpäyttää. Mutta on erittäin kaksinaismoralistista vaatia miehiä olemaan ahdistelematta jos naiset saavat tehdä sitä rauhassa. Niin voitaisiinko vaan sopia, ettei kukaan ahdistele ketään, niin ei tarvitsisi tästä asiasta enää paasata. Tässä kuukauden takaiset postaukseni #MeToo-kampanjasta ja seksuaalisesta häirinnästä sekä argumenteista, joita esitettiin #MeToo-kampanjaa vastaan.

Saanko panna sua?

29/04/2020 / Seksuaalisuus, Yhteiskunta

Seksi on sellaista toimintaa, jonka pitäisi aina perustua kaikkien siihen osallisina olevien suostumukseen. Mainitsin suostumuksen (consent) ohimennen pari viikkoa takaperin tässä seksuaalista häirintää käsittelevässä postauksessani, josta löytyy käsitettä hauskalla selkeällä tavalla teen avulla avaava video. Teekutsut, kuten seksi, ovat asioita, joihin ryhtyessä pitäisi ensin olla varma myös siitä, että kaikki osapuolet ovat halukkaita, eikä teetä tai vaikkapa munaa saa työntää kenenkään kurkkuun jos toinen ei sitä halua. Tässä toinen erittäin hyvä video suostumuksesta, jossa demonstroidaan hyvin sitä miltä suostumus tai sen puute näyttää ja kuulostaa tositilanteessa.

Videosta käy hyvin ilmi se, että suostumus on varsin helppo varmistaa niin, että yksinkertaisesti kysyy toiselta haluaako hän seksiä vai ei. Toimivaa, ja varsinkin ekoilla kerroilla jonkun kanssa on erittäin hyvä idea kysyä ensin, että saako suudella tai muuten koskettaa. Ehkä siinä seksitilanteessa tarvitse kysyä sanallista suostumusta jokaiseen asiaan (esim. saanko koskea tähän, entä tähän, entä näin, tykkäätkö tästä; ei sellaista jaksa kukaan), mutta on hyvä tarkkailla toisen kehonkieltä ja kysyä onko kaikki ok jos näyttää siltä ettei toinen ihan hirveästi nauti. Jostain syystä sen ein sanominen joskus ei nimittäin ole ihan helppoa, ei kehtaa tai halua tuottaa toiselle pettymystä tai mitä ikinä, mutta ei se halukkaampi osapuolikaan välttämättä saa seksistä kauheasti irti jos toinen näyttää koko ajan siltä että on juuri purskahtamaisillaan itkuun. Mutta jos toinen ensin kysyy onko kaikki ok, voi olla helpompaa sanoa, että tuo ei tunnu hyvältä tai ei juuri nyt huvita.

Videossa tuotiin hyvin esiin myös sitä, että ei todellakin tarkoittaa ei, ja jos toinen sanoo ei, on epäreilua yrittää vongata ja painostaa toista muuttamaan mieltään. Kyllähän se harmittaa, kun itsellä on jäätävä panetus päällä ja toinen kieltäytyy, mutta se täytyy vaan kestää, toista ei voi pakottaa. Kenellekään ei ole mitään velvollisuutta harrastaa seksiä kenenkään kanssa, ei vaikka olisi luvannut niin aikaisemmin päivällä tai vaikka minuutti sitten, mieltään saa muuttaa. Joidenkin on vaikea ymmärtää sitä, että ei tarkoittaa ei myös siinä vaiheessa, kun on lähdetty vaikka treffeiltä tai baarista siinä yhteisymmärryksessä että kohta pannaan. Sellaisessa tilanteessa sen ein sanominen muuten onkin tosi vaikeaa, kun tulee just se fiilis ettei oikein kehtaa enää kieltäytyä vaikka ei haluttaisikaan. Oman humalatilansa keskeltä olisi hyvä vähän tarkkailla sitä toista ja koittaa kehonkielestä päätellä onko toinen vielä messissä siinä seksi-ideassa vai ei, niin ei vahingossa aiheuta toiselle jotain elinikäistä traumaa panemalla tätä vahingossa väkisin.

kuva täältä

Suostumusta on siis aina hyvä tiedustella, mutta mitäs jos se kysely ja varmistaminen menee ihan överiksi? Haluthan siinä lähtee, jos toinen kysyy viisitoista kertaa että onko nyt hyvä ja haluatko varmasti. Olen aikaisemminkin maininnut täällä blogissakin siitä, etten kestä yhtään miehiä jotka kohtelevat naista sängyssä kuin Englannin kuningatarta, eli ovat liian varovaisia, kysyvät luvan ihan kaikkeen ja ehdottavat asennonvaihtoakin kohteliaan herrasmiesmäisesti. Tykkään enemmän sellaisesta rajummasta ja intohimoisemmasta meiningistä, että mies vaan tulee ja ottaa eikä turhia kysele, enkä tietääkseni ole yksin mielipiteeni kanssa. Tämänkin asian voi siis vetää överiksi, mutta tässä, niin kuin monessa muussakin jutussa, kultainen keskitie toimii parhaiten. Ehkä yksi tiedustelukerta toisen halukkuudesta riittää, ei tarvitse joka välissä kysyä uudestaan, vaan tarkkailla vaan sitä kehonkieltä. Mitä tulee niihin rajumpiin juttuihin, sellaisista mieltymyksistä on ihan hyvä keskustella etukäteen. Ei tosin ole ihan helppoa esittää kohteliaasti pyyntöä siitä, että haluaisi toisen kiskovan hiuksista ja läpsivän perseelle..

Kunnon BDSM-sessioissa suostumus-keskustelut käydään usein etukäteen niin, että kaikki osalliset tietävät mitä tuleman pitää ja voivat antaa suostumuksensa siihen. Varsinkin kaikenlaisissa dom/sub-asetelmissa (toinen dominoi, toinen alistuu) alistuvan osapuolen täytyy antaa suostumuksensa etukäteen, koska koko juttu menee hieman pilalle jos dom alkaa kysellä kesken piiskaamisen, että onko nyt hyvä. Tai no, voi kysellä, mutta se pitää sitten tehdä siihen rooliin ja tilanteeseen sopivalla tavalla. BDSM-leikeissä on kuitenkin yleensä käytössä turvasana, jonka avulla voi helposti pyytää toista hidastamaan tai lopettamaan. Turvasanan sanomisen jälkeen tilanteen täytyy loppua välittömästi siihen. Tällaiset sopimukset ovat juuri se juttu mikä erottaa BDSM:n pahoinpitelystä: ihmisen sitominen tai ruoskiminen voi olla hauska seksileikki kun kumpikin sitä haluaa, mutta heti kun suostumusta ei ole, se muuttuu pelkäksi väkivallaksi. Siksi siinä on todella tärkeää, että aina on olemassa pakotien mahdollisuus turvasanan muodossa.

Turvasana pitäisi olla käytössä myös ihan tavallisessa seksissä. Tai no, onhan meillä turvasana, ei. Sen pitäisi tarkoittaa sitä, että nyt tilanne loppuu, kun toinen ei sitä halua. Valitettavasti monelta on mennyt ohi tämän universaalin turvasanan merkitys, ja sen ajatellaan tarkoittavan ehkä, luultavasti tai oikeasti haluan mutta esitän vaikeasti tavoiteltavaa. Ei tarkoita, ei on ei, se tarkoittaa ei. Paitsi BDSM-leikeissä ei välttämättä, sellaisessa eitä voi tarkoittaa esimerkiksi kääpiödinosaurus tai ilmalämpöpumppu. Keksin nuo päästäni, saa vapaasti käyttää turvasanoina.

Tässä vielä lista tilanteista, joissa seksiä ei pidä mennä harrastamaan, oli suostumus annettu tai ei:

– toinen on niin kännissä, ettei pysy omilla jaloillaan tai oksentaa sisuksiaan pellolle

– toinen on sammunut tai nukkuu (paitsi jos ihminen nimenomaan sanoo, että haluaa tulla herätetyksi esimerkiksi suihinotolla, mutta silloinkin pitää lopettaa, jos toinen heti herättyään sanoo ei)

– olet auktoriteettiasemassa toiseen nähden, esimerkiksi opettaja, valmentaja, työnantaja, esimies tai muu vastaava, ja on olemassa riski, että ihminen suostuu seksiin kanssasi vain siksi, että pelkää työpaikan menettämistä/arvosanojen putoamista tms.

– toinen on alle 16-vuotias: vaikka olisi kuinka kypsän näköinen ja himokas 14-vuotias, niin ei kannata panna, rikos se on silti.

Kiitos, olen puhunut. Muistakaa, että ei on ei, ja toisinaan myös liikennevalotolppa voi olla ei. (Kääntykää vaan puoleeni, jos oma luovuutenne turvasanojen keksimisessä tyrehtyy.)

Tässä vielä vanhat postaukseni seksialoitteen tekemisestä, seksistä ja alkoholista sekä epäonnistuneesta tunnelmanvirityksestä ensimmäiseen suudelmaan.

Kaikki, mitä tarvitsee tietää ehkäisystä

29/04/2020 / Keho & hyvinvointi, Seksuaalisuus

Erilaisia vaihtoehtoja raskauden ehkäisyyn on pilvin pimein, mutta kaikissa tuntuu olevan jotain vikaa. Osa sivuvaikutuksista on sellaisia, mitä viralliset ehkäisystä kertovat ja sitä tarjoavat lähteet eivät kerro. Ihmiset ovat tietty yksilöllisiä, joku sopii yhdelle ja toinen toiselle, joten pelkkien sivuvaikutuksiin liittyvien kauhutarinoiden perusteella ei kannata ehkäisymenetelmää valita. On kuitenkin tärkeää, että tietää mitä kehoonsa laittaa ja mitä riskejä voi olla, ja erityisen tärkeänä pidän sitä, että ehkäisyn käyttäjien kumppanit ovat perillä mahdollisista haittavaikutuksista. Esittelen nyt siis kaikki Suomessa tarjottavat ehkäisyvaihtoehdot, niiden ominaisuudet sekä sivuvaikutukset, joista joko minulla tai jollain tuntemallani ihmisellä on omakohtaisia kokemuksia. E-pillerit Yhdistelmäehkäisypillerit ovat varsin tavallinen ehkäisymuoto, ja itsellenikin se ensimmäinen. Niiden parhaana puolena on hyvän ehkäisytehon lisäksi kuukautisten säännöllistyminen ja se, että kuukautisia voi halutessaan siirtää, jos jättää taukoviikon pitämättä ja syö pillereitä kaksi laattaa putkeen. Usein myös vuodon määrä vähenee ja kivut helpottavat. E-pillerit auttavat usein myös iho-ongelmiin, kuten akneen ja saattavat helpottaa PMS-oireita. Sivuvaikutuksiksi mainitaan virallisissa lähteissä päänsärky, mielialanvaihtelut, painonnousu ja iho-ongelmat. Vakavana haittavaikutuksena yhdistelmäehkäisypillereissä on kasvanut riski laskimoveritulppaan erityisesti käytön alkuvaiheessa. Yhdistelmäehkäisypillerit eivät sovi ihmisille, joilla on muuten kohonnut riski laskimoveritulppaan, eikä myöskään aurallisesta migreenistä kärsiville. Aloitin e-pillerit 16-vuotiaana ja söin niitä tunnollisesti viisi vuotta. Sivuvaikutukset alkoivat pikku hiljaa: ensin sain iho-ongelmia, sen jälkeen alkoivat toistuvat päänsäryt joista kehittyi lopulta aurallinen migreeni, josta en ollut ennen pillereiden aloittamista koskaan kärsinyt. Kuukautiset säännöllistyivät lähes kellontarkoiksi, mutta kivut eivät kyllä helpottaneet ollenkaan. Pillerit aiheuttivat myös haluttomuutta, jota en edes huomannut aluksi, koska aloitin pillerit käytännössä samaan aikaan kuin seksielämänkin, ajattelin ettei seksi nyt vaan niin hirveästi kiinnosta minua. Kärsin myös limakalvojen kuivuudesta ja usein oli tilanteita, joissa mieleni halusi seksiä, mutta kroppani ei reagoinut mitenkään. Yhdessä vaiheessa vaihdoin pillerimerkin toiseen, koska toivoin sen helpottavan päänsärkyjäni, mutta sen sijaan sainkin finnisen naaman ja aivan järkyttäviä mielialanvaihteluita ja suoranaisia itkupotkuraivareita. Viikon päästä pillereiden lopettamisesta tuntui, kuin harteiltani olisi nostettu iso taakka pois, koin suorastaan pakahduttavaa iloa. Seksihalutkin antoivat kuulua itsestään: muistan kun pari viikkoa pillereiden lopettamisesta istuin koulun ruokalassa ja katselin erään luokallani olevan jätkän käsivarsia kiimaisena, ja jotenkin hätkähdin siihen kuinka vieras sellainen tunne minulle oli. Nyt sellaisesta on tullut ihan arkipäiväistä. Yhdistelmäehkäisyä en edes voisi enää käyttää aurallisen migreenini takia, mutta jätän pillerit popsimatta jatkossa ihan senkin takia, että tykkään enemmän itsestäni kiimaisena enkä halua sabotoida halujani. Enkä ole fiilikseni kanssa yksin, olen kuullut samanlaisia kokemuksia niin monelta, että alan kohta epäilemään pillereiden ehkäisytehon perustuvan ainakin puoliksi ihan vaan siihen, kun niiden käyttäjiä ei kerta kaikkiaan kiinnosta seksi pätkän vertaa. Ehkäisyrengas ja ehkäisylaastari Myös rengas ja laastari ovat yhdistelmäehkäisyvalmisteita, ja niissä on samanlaiset haittavaikutukset kuin e-pillereissä. Pillereihin verrattuna niissä on se hyvä puoli, että muistamista on vähemmän: pilleri pitää ottaa joka päivä, kun taas laastari vaihdetaan uuteen viikon välein ja rengasta pidetään kolme viikkoa putkeen. Laastarin käyttäjiä en tunne ollenkaan, mutta renkaan käyttäjiltä olen kuullut vähemmän huonoa palautetta kuin pillereiden popsijoilta. Ehkä pillussa majailevasta renkaasta hormonit imeytyvät jotenkin tasaisemmin ja mitään hormonipiikeistä johtuvia mielialan heittelyitä ei pääse tulemaan, mene ja tiedä. Olen kuitenkin kuullut myös sellaista, että rengas aiheuttaisi valkovuodon määrän lisääntymistä ja joillain myös kuivuutta, hiivatulehduksia ja kaikenlaista muuta pientä hauskaa. Tehokas ehkäisijä siis sekin, koska kuiva ja hiivainen pimppi ei tosiaankaan ole mikään nautinnon lähde yhtään kenellekään.

Minipillerit Minipillerit sisältävät pelkkää keltarauhashormonia, eli niitä voivat käyttää myös ne, joille yhdistelmäehkäisy ei migreenin tai veritulppariskin takia sovi. Käyttö on muuten samanlaista kuin e-pillereiden lukuunottamatta kuukautisten siirtomahdollisuutta, koska minipillereiden kanssa ei pidetä taukoviikkoja. Sivuvaikutuksi mainitaan virallisilla tahoilla samat kuin yhdistelmäehkäisyssä laskimoveritulppariskiä lukuunottamatta, ja lisäksi kuukautisten epäsäännöllistyminen. Näin äkkiseltään ei tule mieleen ketään tuttua, joka olisi syönyt minipillereitä. Ainakaan en ole kenenkään kanssa muistaakseni niistä jutellut. Nopealla googlailulla selviää kuitenkin, että monet kärsivät e-pillereiden syöjien tapaan haluttomuudesta ja iho-ongelmista sekä turvotuksesta, hiustenlähdöstä ja vuotohäiriöistä. Kuulostaa hauskalta. Ehkäisykapseli Kapseli on keltarauhashormonia sisältävä pikkuinen tikku, joka laitetaan ihon alle olkavarteen. Kapselin vaikutusaika on kolmesta viiteen vuotta ja se sopii myös niille, jotka eivät voi yhdistelmäehkäisyä käyttää. Kuukautiset voivat niukentua kapselin käyttäjillä huomattavasti tai jäädä kokonaan poiskin, ja myös kuukautiskivut voivat helpottua suuresti. Samat haittavaikutukset iho-ongelmineen, painonnousuineen ja päänsärkyineen voivat kiusata myös kapselin käyttäjiä, ja myös kuukautisten epäsäännöllistyminen on yleistä. Muutamalla tutullani on kapseli ja he ovat kuulemani mukaan olleet vekottimeensa varsin tyytyväisiä. Yhdellä kuukautiset jäivät kokonaan pois, toisella kierto taas epäsäännöllistyi kovasti, mutta vuodon määrä väheni kuitenkin. Joitain iho-ongelmia heillä on ollut, mutta mitään pillereiden käyttäjien raportoimia haluttomuusongelmia tai mielialanvaihteluita en ole heiltä kuullut. Jos minun olisi siis aivan pakko valita joku hormonaalinen ehkäisymenetelmä, ottaisin luultavasti kapselin. Olin yhden ystäväni mukana lääkärissä kun hänelle laitettiin kapseli käteen. Eipä se kai kummoinen toimenpide ole, vaikka vähän häijyltä kuulostaakin. Laiton jälkeen tikkua ei kuulemma edes juuri huomaa, kai sen varta vasten kokeilemalla tuntee ihon alla, mutta ei muuten. Itse tunnustelisin kyllä suht usein onko tikku vielä paikallaan, sillä yhdellä tutullani tikku ”katosi” paikaltaan ja se piti varta vasten kaivaa käsivarresta ulos. Kaiken huipuksi kukaan ei muistanut kummassa kädessä tikun piti olla, joten sitä jouduttiin etsimään molemmista käsistä.

Hormonikierukka Hormonikierukka on kohtuun asennettava muovinen pikku härpäke, josta vapautuu keltarauhashormonia. Se vaikuttaa 3-5 vuotta ja muiden keltarauhashormonia sisältävien valmisteiden tapaan sopii yhdistelmäehkäisyä karttaville. Sekä positiiviset että vähemmän positiiviset sivuvaikutukset ovat samoja kuin ehkäisykapselissa. Hormonikierukka voidaan laittaa myös synnyttämättömälle naiselle, vaikka kierukka usein mielletäänkin synnyttäneiden naisten ehkäisymenetelmäksi. Laittaminen voi tuntua ikävältä, olen kuullut kokemuksia jopa todella kovista kivuista, ja laiton jälkeen kivut voivat jatkua päiviä tai viikkoja. Yhden tutun kanssa käytiin kerran kahvilla kun hänelle oli juuri laitettu kierukka, ja aikamoista kärvistelyä se hänen olemisensa oli. Muuten olen kuullut kierukasta melkein pelkkää hyvää, paitsi että joillekin se on aiheuttanut kystia munasarjoihin ja tietty migreenejä, iho-ongelmia sun muita perus hormonaaliseen ehkäisyyn liittyviä hauskuuksia. Mutta ei ilmeisesti se kaikista pahin hormonaalinen vaihtoehto. Kuparikierukka Kuparinen versio kierukasta ei sisällä hormoneja ollenkaan, vaan sen ehkäisyteho perustuu kuparin siittiöitä heikentävälle vaikutukselle. Sen paras puoli on siis se, ettei se laita koko kroppaa sekaisin eikä aiheuta mitään niistä nihkeistä sivuvaikutuksista, jotka saa kaupanpäällisenä lähes kaikista muista ehkäisymenetelmistä. Kuparikierukan ehkäisyteho kestää viisi vuotta. Kuparikierukan huono puoli onkin sitten se, että se voi runsastaa menkkoja ja pahentaa kipuja aika roimallakin kädellä. Siis niin, että siihen vereen meinaa hukkua ja paksuimmatkaan yösiteet eivät meinaa riittää. Ja kaikenlaista muutakin pientä siitä voi riesakseen saada, kuten selkäkipuja, epämääräistä karvankasvua tai haluttomuutta. Lisäksi kierukat (myös hormoniversiot) voivat aiheuttaa hiivoja ja muita tulehduksia tai pahimmillaan repeytyä irti ja tehdä pahaa jälkeä. Joten hormonia tai ei, ihan ongelmaton vaihtoehto ei kuparikierukkakaan ole. Kondomi Kondomin paras puoli on se, että se suojaa myös seksitaudeilta. Tai oikeastaan paras puoli on se, ettei se aiheuta naiselle mitään muita sivuvaikutuksia kuin sen, että seksiin tulee se puolen minuutin paussi kun kortsu laitetaan päälle. Ei kauhean paha verrattuna raivokohtauksiin tai migreeniin. Tietty joillain miehillä on vaikeuksia esimerkiksi laueta kondomin kanssa, mutta toisille se taas on vaan hyvä kun kestää kauemmin. Sisäinen feministini alkaa kyllä puhallella savua sieraimistaan aina kun joku mies kehtaa valittaa kortsuista, on niin epäreilua että esimerkiksi minulla on ollut monta vuotta joku hemmetin migreeni riesanani sen takia, että ensimmäinen poikaystäväni ei tykännyt kondomeista. Kortsuissa on tietty se huono myös, että ne voivat mennä rikki, ja let’s face it, välillä unohtuvat kiiman tiimellyksessä kokonaan. Sitten joutuu turvautumaan jälkiehkäisyyn, jossa on hormoneita moninkertainen annos verrattuna mihin tahansa hormonaaliseen ehkäisyvalmisteeseen, joten siinä menee vähän idea siitä ”en halua kehooni mitään ylimääräistä”-ajatuksesta jolla monet perustelevat kondomien käyttöä. Pysyn silti itse ainakin toistaiseksi kortsujen käyttäjänä, koska hormonit eivät innosta, ja kortsuissa on myös yksi erittäin hyvä puoli josta pidän: niiden kanssa säästyy mällisotkujen siivoamiselta, märiltä länteiltä lakanoissa ja siltä ärsyttävältä tunteelta, kun spermaa ryöpsähtelee pillusta ulos vielä tunteja yhdynnän jälkeen. Ihan parasta. Niin, että vaikka valinnanvaraa on paljon, kaikki vaihtoehdot ovat enemmän tai vähemmän kompromisseja. Eikä tässä edes huomioitu hintaa ollenkaan, sekin on yksi ihan merkittävä valintakriteeri. Hintalappua enemmän kannattaa silti miettiä sitä mikä sopii omiin tarpeisiin parhaiten ja ennen kaikkea sitä mikä sopii omalle kropalle parhaiten. Ja nyt erityisesti teille hyvät miehet: miettikää vähän myös omaa napaa (ja munaa) pidemmälle ja tajutkaa oikeasti mitä pyydätte, kun sanotte kumppaneillenne että ”hankkisit vaikka pillerit kun kortsulla on nihkeetä panna”. Sitten se vasta nihkeää onkin, kun toisella naama kukkii, pillu on kuiva kuin Sahara, halut kadonneet ja elämä on pelkkää huutoa ja itkua. Ja maksatte oman osuutenne siitä ehkäisystä myös. En ole lääkäri enkä millään lailla ehkäisyn asiantuntija, ja korostan sitä, että vaikka minulla tai tutullani olisi ollut huonoja kokemuksia jostain ehkäisystä, se ei tarkoita etteikö kyseinen menetelmä sopisi jollekulle muulle tai varsinkaan minä seksuaalineuvojan asemassa pitäisin huonona ideana käyttää kyseistä ehkäisyä. Lähteinä tässä tekstissä käytin oman ja kavereideni mutu-tuntuman lisäksi myös Ehkäisynettiä ja Väestöliiton sivuja.

Vähän seksitaudeista ja niihin liittyvistä asenteista

29/04/2020 / Seksuaalisuus

No niin, siis seksitaudit. Nihkeitä pirulaisia, joilta kannattaa suojautua, mutta ei onneksi maailmaa kaatavia asioita. Kukaan ei niistä juuri tykkää, toiset suhtautuvat niihin melko välinpitämättömästi ja toiset taas ylihysteerisesti. Aika vähän niitä joutuu kuitenkin loppupeleissä miettimään, jos pitää faktat mielessä ja järjen päässä.

Seksitaudit (tai sukupuolitaudit, käytän itse seksitauti-sanaa mieluummin koska se on mielestäni kuvaavampi) ovat bakteerien tai virusten aiheuttamia tauteja, jotka tarttuvat suojaamattomassa seksissä. Seksitauteja ovat klamydia, tippuri, kondylooma (HPV), herpes, kuppa, HIV sekä B- ja C-hepatiitit. Ainoa tapa suojautua seksitaudeilta on kondomin käyttö. Lue lisää seksitaudeista, niiden oireista ja hoidosta täältä.

Seksitaudit eivät aiheuta näkyviä tai tuntuvia oireita läheskään aina, mutta ne pitää silti hoitaa, koska hoitamattomana ne voivat aiheuttaa kaikenlaisia tulehduksia ja muuta ikävää. Seksitautitesteihin voi mennä omalle terveysasemalle tai Helsingissä esimerkiksi Sukupuolitautien poliklinikalle Meilahteen, jonne pääsee ilman ajanvarausta tai lähetettä. Testeissä kannattaa käydä vaikka ei olisikaan varsinaista syytä epäillä tautitartuntaa, ja erityisesti silloin jos on paljon vaihtuvia kumppaneita.

Tässä tietoa seksitaudeista ja testeissä käymisestä videon muodossa. Kannattaa katsoa muitakin Seksiklupin videoita, katselin näitä itse toissapäivänä monta tuntia keskellä yötä, huippuja!

Mitä seksitautitesteissä tapahtuu?

Olen itse käynyt testattavana useamman kerran Meilahdessa Sukupuolitautien poliklinikalla. Periaatteessa oireettomien ensisijainen testauspaikka on oma terveysasema, mutta terveysasemilla testit ovat kuulemma suppeammat jos oireita tai tartuntaepäilyjä ei ole, joten olen halunnut pelata varman päälle ja mennä mielummin Meilahteen, jossa testataan aina kaikki taudit. Meilahden klinikalle pääsee ilman ajanvarausta, mutta siellä kannattaa varautua jonottamaan ja mennä paikan päälle mieluiten heti aamusta. Paikka aukeaa kahdeksalta, kerran menin paikalle varttia yli ja edelläni oli jo 40 ihmistä, joten suosittelen varaamaan aamupäivän vapaaksi ja ottamaan vaikka kirjan mukaan, jotta saa ajan kulutettua odotushuoneessa.

Homma toimii Meilahdessa siis niin, että sisään kävellessä otetaan vuoronumero ja omaa vuoroa odotellessa täytetään esitietolomake. Sitten oman vuoron tullessa viedään esitietolomake hoitajalle, joka laittaa potilaat kiireellisyysjärjestykseen lomakkeeseen kirjattujen tietojen perusteella. Sen jälkeen palataan odotushuoneeseen, josta jonkin ajan kuluttua kutsutaan omalla nimellä tutkimushuoneeseen.

Itse testaus tapahtuu varsin nopeasti. Osa taudeista testataan virtsanäytteellä, eli ei tarvitse tehdä muuta kuin käydä vessassa pissaamassa purkkiin, ja homma on sillä selvä. Kuppa ja HIV testataan verikokeella, ja joskus minulta on otettu joku näyte kohdunnapukasta pumpulipuikolla. Se on vähän nihkeän tuntuista, mutta ei satu ja kestää ehkä puoli sekuntia, eli siitä selviää. Näytteitä voidaan ottaa myös nielusta tai peräaukosta, jos sellaiselle on tarvetta.

Testien tulokset ovat valmiit noin viikon päästä testauksesta. Negatiivisesta tuloksesta ei soiteta perään, eli jos viikon kuluttua testauksesta ei kuulu mitään, voi huokaista helpotuksesta. Positiivisesta testituloksesta ilmoitetaan puhelimitse ja kerrotaan ohjeet jatkotoimenpiteisiin.

Muistan kun kävin ensimmäisen kerran testeissä: jännitin tilannetta tosi paljon, mutta onneksi eräs ystäväni tuli kanssani klinikalle ja aikaisemmin siellä käyneenä osasi kertoa mitä tuleman pitää. Odotteluaika tuntui miljoonalta vuodelta, mutta itse testaus oli ohi nopeasti ja lääkärit ja hoitajat olivat tosi mukavia, kuten jokaisella muullakin kerralla kun olen Meilahdessa käynyt. Viikko testien jälkeen oli kuumottava, säikähdin joka kerta kun puhelin soi ja erityisesti sen yhden kerran, kun puhelimen näytössä komeili joku tuntematon lankapuhelinnumero. Selvisin onneksi säikähdyksellä, siitä tuli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun olen ilahtunut puhelinmyyjän soitosta. 😀

kuva täältä

Ihmettelen suuresti sitä välinpitämättömyyttä, joilla jotkut suhtautuvat seksitauteihin. Tai ehkä välinpitämättömyys on väärä sana, enemmänkin nämä tyypit kuvittelevat etteivät taudit voi tarttua heihin eikä heidän tarvitse välittää suojautumisesta. Ajatellaan, että taudeilta välttyy, jos valitsee seksikumppaneikseen vaan sellaisia joilla ei ole tauteja: toimiva logiikka, mutta mistä sitä tietää onko jollakulla tauteja vai ei? Ei sitä päällepäin nää, eikä ihminen itsekään välttämättä tiedä onko taudinkantaja vai ei, jos ei ole vastikään käynyt testeissä. Mutta testeissähän ei käydä, koska ajatellaan, että oireettomuus tarkoittaa ettei tarvetta testaukseen ole.

Seksitauteihin liittyy ikävä stigma, niitä hävetään ja ajatellaan, että niihin sairastuneet ihmiset ovat jotenkin ”saastuneita”. Asenteet ovat erityisen jyrkkiä erityisesti HIViä kohtaan, vaikka tartuntariski on käytännössä olematon jos HIV-positiivinen on lääkityksellä. Myös kondylooma ja herpes ovat näkyvien oireidensa takia monen mielestä iso turn-off. En itsekään pistäisi syyläistä munaa suuhuni, mutta olen silti sitä mieltä, ettei seksitauteja pitäisi joutua häpeämään ja niistä pitäisi keskustella avoimesti, jotta niihin liittyvä stigma hälvenisi. Nykyinen tilanne saattaa jopa aiheuttaa uusia tartuntoja ihan vaan sillä, etteivät ihmiset uskalla kertoa kumppaneilleen tartunnoistaan tuomitsemisen pelossa.

Seksitauti voi tulla kenelle vaan. Sen voi saada vaikka heti ekalla kerralla, tai todella huonolla tuurilla heti syntymässä, jos äidillä sattuu tartunta olemaan. Se ei tee kenestäkään likaista huoraa tai huonoa ihmistä. Testeissä käyminen ei tarkoita, että olisi saanut tartunnan, se tarkoittaa vaan että on fiksu ja pitää huolta itsestään. Joillekin seksitautitestien mainitseminenkin on turn-off, minulle isompaa vastenmielisyyttä aiheuttavat ihmiset, jotka eivät mene testeihin koska naiivisti uskovat, ettei heidän tarvitse. Hehän niitä riskitekijöitä ovat, kun saattavat tietämättään välinpitämättömästi levittää vaikka mitä.

kuva täältä

Hätävarjelun liioittelukin on toisaalta huono juttu myös seksitautien suhteen. Seksistä menee kaikki hauskuus jos keskittyy miettimään vaan tauteja ja niiltä suojautumista koko ajan. Tyhmä ei saa olla, muttei myöskään tarvitse pukeutua luodinkestävään kumipukuun tai kylpeä käsidesissä seksin harrastamisen jälkeen. Urpointa minusta on kuitenkin pelätä tartuntoja seksitilanteiden ulkopuolella: seksitaudit eivät nimittäin voi mitenkään tarttua saunan lauteilta, vessan istuimesta tai siitä, että juo vahingossa jonkun kanssa samasta lasista. Ja vaikka sen taudin jostain saisikin, niin olisiko se maailmanloppu? Jos käy testeissä säännöllisin väliajoin, joku klamydia on helpompi hoitaa kuin tavallinen flunssa. En sano, että pitäisi ryhtyä holtittomaksi ja tieten tahtoen asettaa itseään alttiiksi riskeille, mutta minusta on parempi nauttia elämästä ja seksistä kuin kyyristellä bakteerikammoisena uskaltamatta poistua kotoa mihinkään tautitartunnan pelossa.

kuva täältä

Kuten totesin jo aikaisemmin, kondomi on ainoa tapa suojautua seksitaudeilta. Jos siis ei voi olla täysin varma seksikumppaninsa tautitilanteesta, kondomia kannattaa käyttää aina silloin, jos ollaan jonkinlaisessa kosketuksissa sukuelinten limakalvoihin, spermaan, emätineritteeseen tai vereen. Seksitaudit voivat siis tarttua myös sukuelimistä suuhun tai vaikka silmään, jos sinne sattuu jotain ruiskahtamaan. Siksi kondomin käyttö on fiksua myös suuseksissä. Tiesittehän, että kondomin voi leikata puoliksi ja käyttää sitä suojana pimppiä tai peppureikää nuoleskellessa? Allaolevassa videossa näytetään, miten se tehdään. Hauskempaa touhu on tietysti ilman suojakerroksia, joten kannattaa mennä sinne testeihin, niin voi sitten hurjastella ilmankin.

Loppukevennyksenä vielä hauska HIViin liittyvä video, jossa seikkailee postauksen ekassa kuvassa näkyvä sympaattinen Angry Aids-hahmo. Käytetään niitä kortsuja ja pidetään muutkin pöpöt vihaisina!

Estääkö seksi miehen ja naisen ystävyyden?

28/04/2020 / Uncategorized

Totta kai mies ja nainen voivat olla kavereita. Niin ajattelin ainakin ennen, ja minulla on ollut paljon miespuolisia kavereita ja ystäviä. Tai siis, onhan se periaatteessa ihan aivokuollut ajatus ettäkö vastakkaisten sukupuolten ystävyys olisi jotenkin lähtökohtaisesti mahdoton, jos ongelmalliseksi siinä koetaan se, että ystävyksistä jompi kumpi kiinnostuisi toisesta romanttisessa tai seksuaalisessa mielessä. Koska kyllähän niin voi käydä samaa sukupuolta olevien ystävyyssuhteissa myös, ja onhan olemassa myös koko joukko ihmisiä jotka eivät ole naisia eivätkä miehiä, niin mitenkäs heidän ystävyyssuhteensa sitten. Joten olen varsin sinnikkäästi pitänyt kiinni siitä ajatuksesta, ettei sukupuolella ole ystävyyden kanssa mitään tekemistä ja kaikkien sukupuolten edustajat voivat vallan mainiosti muodostaa läheisiä ystävyyssuhteita keskenään. Kuitenkin, kun asiaa tarkemmin ajattelen, seksi on liittynyt tavalla tai toisella joka ikiseen läheiseen kaverisuhteeseeni (hetero)miesten kanssa. Sinkkuaikoinani kaveerasin paljon vanhojen heilojeni kanssa, joiden kanssa tuli sitten välillä vähän muisteltua vanhoja hyviä aikoja sängynkin puolella, vaikka periaatteessa ”vaan kavereita” oltiinkin. Ne miehet hävisivät elämästäni heti kun alkoivat tahoillaan seurustelemaan, osittain siksi etteivät tyttöystävät hyväksyneet minua, mutta osittain varmaan siksikin, että olin ehkä täyttänyt heille jotain tyttöystävälle varattua paikkaa ja nyt minua ei enää tarvittu. Sitten on ollut muutamia sellaisia kaverisuhteita, joiden aikaan jompi kumpi, minä tai mies, oli parisuhteessa, ja vaikka niistä se fyysinen seksi ja säätäminen puuttuikin, joka ikinen teki kyllä selväksi että jos tässä sinkkuja oltaisiin niin todellakin pantaisiin. Nykyään minulla on muutamia kaverimiehiä joiden kanssa kaikenlainen seksuaalinen jännite loistaa poissaolollaan, mutta he eivät ole läheisiä ystäviä joiden kanssa viettäisin aikaa kahdestaan vaan nähdään silloin tällöin kaveriporukassa vaan. Tavallaan olisi kiva, jos olisi niitä jätkiäkin läheisinä kavereina, mutta jostain syystä seurani ei ole enää niin kiinnostavaa kuin silloin kun olin sinkku.

Kuvat ystävieni fiestabileistä kuukausi takaperin. 

Yleisin argumentti, jota olen kuullut esitettävän miesten ja naisten ystävyyttä vastaan onkin se, etteivät miehet pysty olemaan naisten kanssa pelkästään kavereita, vaan ajattelevat aina myös seksiä tai parisuhdetta. Joidenkin tutkimusten mukaan suurin osa miehistä olisi valmiita hyppäämään sänkyyn naispuolisten ystäviensä kanssa silmänräpäyksessä, jos siihen tulisi mahdollisuus. Joillekin se kaverin esittäminen on kuulemma pelkkä iskutaktiikka: mies voi odottaa vuosikaudet kuunnellen naisen kaikkia huolia ja murheita pelkästään sen toivossa, että jonakin päivänä naisen silmät avautuvat ja hän haluaakin sänkyyn miehen kanssa. Tietenkään ei voida yleistää että kaikki miehet tekisivät niin, ja todella toivon ettei niin olekaan, mutta kyllä tässä väkisinkin alkaa kelaamaan kaikkia vanhoja kaveruuksia miesten kanssa ja joutuu toteamaan, että suurinta osaa on kiinnostanut minussa eniten se seksi, en välttämättä minä ihmisenä. Tällaisia ajatuksia pyöritellessä on vaikea suhtautua kauhean suopeasti sellaiseen ajatukseen, että esimerkiksi poikaystävälläni olisi läheisiä ystävyyssuhteita naisten kanssa. Periaatteeni on kuitenkin etten kiellä tai rajoita hänen ystävyyssuhteitaan mitenkään enkä koe olevani mitenkään supermustasukkainen, mutta jotenkin se ajatus kuitenkin vähän tökkii. Tajusin kuitenkin hiljattain, että on olemassa eräs erityisen hyvä argumentti sille, miksi melkein miehellä kuin miehellä pitäisi olla naispuolisiakin ystäviä.

Nimittäin, kun ainakin oman kokemukseni ja käsitykseni mukaan miehet eivät kavereidensa kanssa juuri harrasta sellaista syvällistä keskustelua, omien huolien ja tärkeiden juttujen purkamista mitä monet naiset tekevät noh, koko ajan kavereidensa kanssa. Monet miehet ovat sanoneet että naisten kanssa on paljon helpompi puhua vaikkapa ihmissuhteista tai mistä vaan diipimmästä, ja olenkin saanut osani jopa lähes tuntemattomien miesten avautumisista, koska heillä ei ole ollut ketään muuta asiansa kertoa. Parisuhteessa olevilla miehillä on sentään se tyttöystävä kelle puhua, mutta siinä kaatuu kyllä tyttöystävän niskaan aika jäätävä määrä paskaa, kun hän joutuu olemaan se ainoa likakaivo kenelle mies voi fiiliksensä purkaa. Eikä tyttöystävälle voi vuodattaa parisuhdeongelmia samalla tavalla kuin ystävälle voi. Sen takia naispuolinen ystävä voi olla monelle miehelle todellinen henkireikä, ja ehkäistä monia parisuhteen ongelmia. Koska miettikää nyt, siinähän sekoaisi jos joutuisi käsittelemään kaikki parisuhteen ristiriidat omassa päässään voimatta puhua niistä kenenkään kanssa. Ajatus siitä, että poikaystäväni puhuisi minusta ja suhteestamme jollekin random naiselle ei kyllä kuulosta lähtökohtaisesti kovinkaan hauskalta, mutta kerronhan minäkin ystävilleni lähes kaiken, joten on vaan reilua että hänkin saa tehdä samoin. On tärkeää, että voi puhua jollekulle niinä hetkinä kun se oman puolison naama lähinnä vituttaa, koska useimmiten se puhuminen rauhoittaa aika paljon ja vitutus katoaa. Ulkopuoliselle puhuminen asettaa ne asiat oikeisiin mittasuhteisiin, kun oman pään sisällä ne vaan paisuisivat kohtuuttoman isoiksi. Ja sitä paitsi, minäkin puhun lähes pelkästään ihania ja positiivisia asioita suhteestamme kavereilleni, koska sellainen yhdessä hehkuttaminen ja iloitseminen on niin mukavaa. Todellakin haluan antaa poikaystävällenikin mahdollisuuden samaan. Mitä väliä sillä on, jos sillä kanssahehkuttajalla nyt sattuu olemaan tissit. Me tissilliset kun nyt satumme useammin olemaan niitä, joita kiinnostaa höpötellä ihmissuhteista.

Ja hei, mitä sitten, vaikka suurin osa miehistä ajattelisikin joskus seksiä naispuolisten kavereidensa kanssa? Jos ystävyyden perustana on kuitenkin se, että viihdytään yhdessä ja on yhteisiä kiinnostuksenkohteita, mitä se haittaa vaikka miettisikin, että kyllähän tuota lasauttais ennemmin kuin turpiinsa ottais. Romanttiset tunteet ovat tietty eri juttu, ihastuneena voi olla tosi rankkaa olla kaverina kuuntelemassa toisen rakkaushuolia, mutta jos vaan pitää toista pantavana yksilönä, kaveruudelle ei ole mitään estettä. Olen itsekin ajatellut yhdestä jos toisestakin kaverijätkästäni kaikenlaista, mutta silti aina halunnut mielummin vaalia niitä kaverisuhteita kuin lähteä säätämään heidän kanssaan jotain. Maailma on kuitenkin täynnä porukkaa, niin random säädöksi voi vallan hyvin valita jonkun muunkin kuin sen kaverin. On silti pikkuisen kuumottava ajatus, että se oma puoliso viettäisi paljon aikaa vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa: mitäs vaikka sitten, jos suhteessa tulisi huonompi jakso ja puoliso purkaisi huonoja fiiliksiään sille kaverilleen, joka lohduttaisi ja homma eskaloituisi sänkykamarin puolelle? Ei se niin kaukaa haettu ajatus ole etteikö sellaista lipsahdusta voisi sattua. Ymmärrän siis logiikan miksi joidenkin entisten kaverimiehieni tyttöystävät kielsivät jätkiään olemaan kanssani tekemisissä, mutta en itse aio tehdä omalle poikaystävälleni samaa. Pitäisi nimittäin olla ihan itsestäänselvää, ettei toista rajoittamalla tee muuta kuin hallaa sille suhteelle. Eli eiköhän nyt voida sopia, että miehet ja naiset ja kaikkien muidenkin sukupuolien edustajat voivat ihan hyvin olla kavereita keskenään. Ja koitetaan me naiset muistaa, ettei poikaystävien naispuolisista kavereista kannata välttämättä vetää kovin isoa hernettä nenään, koska he voivat olla suhteenne parhaita suojelusenkeleitä. Tässä vielä pari artikkelia, jotka luin taustalukemistoksi tälle postaukselle. Tuo viimeinen oli.. Noh, lukekaa itse. Aikamoista. Can Men and Women Just Be Friends? | The Art of Manliness Sorry ladies – but we men can NEVER just be your friends: As a scientific research confirms what he learnt the hard way, COSMO LANDESMAN gets a few things off his chest | Daily Mail Online Why Men and Women Can Never Be ”Just Friends” | The Federalist

Uudenvuodenlupauksia

28/04/2020 / Uncategorized

Vuoden viimeiset hetket ovat käsillä ja sehän tarkoittaa sitä, että on aika luvata ummet ja lammet parannuksia elämään tulevalle vuodelle. Mutta katsotaan ensin, mitä olen vuosi sitten luvannut, ja kuinka hyvin olen onnistunut pitämään lupaukseni.

Viime uutenavuotena kirjoitin blogiin seuraavasti:

”Johonkin se tämäkin vuosi taas meni. Eikä muuten ollut mikään mun vuosi, vaikka niin kovasti olinkin toivoa täynnä vuosi sitten tähän aikaan. Ensi vuodella ei ole rima kovinkaan korkealla ollakseen tätä nykyistä parempi, eli ihan positiivisella fiiliksellä lähden uutta vuotta vastaanottamaan. Asiaan kuuluu tietysti myös pitkä lista lupauksia, jotka unohtuvat viimeistään tammikuun tokalla viikolla. Minäkin aion muutaman lupauksen tehdä, tai enemmänkin ottaa tavoitteekseni pyrkiä kohti joitakin asioita. Tässä siis uuden vuoden yritykseni:”

Olin näköjään fiksusti tehnyt porsaanreiän lupauksiini, paljon vähemmän paineita tulee kun lupaa vain yrittää tehdä jotain. Tätä lukiessa muistin myös selkeästi ne viimevuotiset fiilikset ja ahdistuneen olon, ja onnekseni voin sanoa että tämä vuosi on ollut huomattavasti parempi. Toisaalta siinä missä vuosi sitten odottelin vuoden vaihtumista innoissani, nyt se hieman jännittää, mutta palataan siihen kohta. Katsotaan ensin ne viimevuotiset lupaukset, tai siis yritykset.

”Yritän olla tuhlaamatta aikaa miehiin, jotka eivät ole minusta kiinnostuneita.”

No tässä ainakin onnistuin, koska tapasin poikaystäväni ihan vuoden alkumetreillä niin ei ole tarvinnut murehtia ja märehtiä mitään muita miehiä. Jee!

”Yritän olla tuhlaamatta aikaa miehiin, joista en itse ole kiinnostunut.”

No sama homma, paitsi kävin kyllä ihan vähän ennen poikaystäväni tapaamista treffeillä yhden tyypin kanssa joka ei herättänyt kyllä minkäänlaisia tuntemuksia, pelkkää ikävystymistä vaan. Siis niin tylsä tyyppi, että alkupuoliskon treffeistä mietin jotain hyvää tekosyytä karata ja toisen puolikkaan ajan yritin säikyttää tyyppiä pois kertomalla itsestäni kaikenlaista hullua. Valitettavasti se ei toiminut, tyyppi oli aivan lääpällään ja olisi halunnut nähdä uudestaan. Tein sitten vähän ilkeästi ja ghostasin tyypin, mutta empähän tuhlannut häneen ainakaan enempää aikaa, joten tämänkin lupauksen onnistuin pitämään varsin hyvin.

Uudenvuodenaaton varusteet: glitteriä ja tähtisädetikkuja.

”Yritän päivittää blogia niin usein kuin pystyn, ja postata blogin Fb-sivulle jotain pientä hauskaa niinä päivinä, kun en ehdi kunnolla kirjoittamaan.”

Noh, tuo FB-sivun päivittely on kyllä jäänyt, ei siellä paljon muuta ole kuin postaukset linkitettyinä. Mutta perustin blogille Instagram-tilin, jonne päivittelen enemmän juttuja postausten välilläkin. Blogin postaustahtikin on varsinkin loppuvuodesta ollut ihan hyvällä tolalla, kun olen viikkoteemojen myötä saanut kirjoittamiseeni enemmän suunnitelmallisuutta.

”Yritän olla vähän suunnitelmallisempi, kirjoittaa hoidettavat asiat ylös ja hoitaa ne ajoissa.”

Blogin suhteen tämä on toteutunut hyvin, kun olen merkannut kalenteriin mitä aion kirjoittaa milloinkin, mutta noin muuten elämässä olen edelleen varsin epäjärjestelmällinen ja unohtelen asioita. Puhelinlaskuja en ainakaan ikinä muista maksaa ajoissa, muihinkin laskuihin tulee myöhästymismaksuja ja huomasin juuri, etten pysty lainaamaan kirjastostakaan mitään kun myöhästymismaksuja on niin paljon. Hupsista vaan, ehkä tässä asiassa voisin yrittää vähän petrata vielä ensi vuonnakin, säästäisin varmaan pitkän pennin..

”Yritän lopettaa turhan stressaamisen ja täydellisyydentavoittelun, varsinkin töissä.”

Välillä stressaan kyllä kovasti, mutta työjutuista en ole ottanut niin paljoa paineita tänä vuonna. Enemmän olen kokenut sellaista tulevaisuusahdistusta ja yleistä tyytymättömyyttä elämääni, tuntui ettei se kulkenut haluamaani suuntaan. Niimpä päätin irtisanoutua ja hakea kevään yhteishaussa uudestaan opiskelemaan, joten keväällä sitten stressataankin pääsykokeita. Sen takia tämä vuoden vaihtuminen vähän jännittää, koska sekä päivätöiden lopettaminen että pääsykokeisiin valmistautuminen ovat aika isoja elämänmuutoksia ja varsinkin se kouluun hakeminen jännittää, koska haluan tosi paljon päästä opiskelemaan..

Vuoden vika aamupala.

Lopputulemana voi siis sanoa, että edellisvuoden lupauksissa on pysytty ihan kohtuullisen hyvin. Varsinkin ihmissuhde- ja blogirintamalla on tapahtunut hyvää edistystä, ja aion jatkaa samalla linjalla. Ensi vuoden kolme tärkeintä juttua ovatkin blogi, parisuhde ja ne pääsykokeet. Lupaan siis seuraavaa:

1. Yritän kirjoittaa blogiin 2-3 laadukasta postausta viikossa, lisätä blogin Instagramiin uuden kuvan vähintään kerran viikossa ja postata Insta Storyyn jotain vähintään kahdesti viikossa.

2. Harjoittelen rakentavia riitelytapoja ja omien tunteideni tunnistamista ja hallintaa, jotta olisin parempi tyttöystävä.

3. Aloitan pääsykokeisiin valmistautumisen jo nyt lukemalla vanhoja pääsykoekirjoja, ja heti kun uusi pääsykoemateriaali julkistetaan, luen ja harjoittelen joka päivä.

Hieman on rima korkeammalla kuin viime vuonna, mutta eiköhän noista selvitä! Ja onneksi tuon pääsykoetreenaamisen vastapainoksi on luvassa keväällä peräti kolme ulkomaanreissua, joita odotan innolla koska en ole päässyt mihinkään Tallinnaa pidemmälle pitkään aikaan. Ja tänään saa tietty vaihtaa vapaalle ja juhlia kunnolla, juhlasuunnitelmat ovat kyllä edelleen vähän auki mutta se on tavallaan hauskaakin kun kaikki on mahdollista ja mitä vaan voi tapahtua.

Mahtavaa uudenvuodenaattoa ja uutta vuotta 2018 kaikille lukijoilleni, pitäkää hauskaa ja nauttikaa vuoden vikasta päivästä! Toivottavasti pysytte Teekutsujen matkassa myös ensi vuonna! <3

Vuoden 2017 huippuhetket blogissa ja elämässä

28/04/2020 / Uncategorized

No niin, taas on joulusta selvitty, pari kiloa painavampana ja monta kivaa lahjaa rikkaampana. Oma jouluni ja oikeastaan lähes koko joulukuu on mennyt rattoisasti myös sairastaessa, mutta ainakin on nyt nämä välipäivätkin aikaa keskittyä esimerkiksi bloggaamiseen, kun ei tarvitse olla töissä. Tähän aikaan vuodesta blogit täyttyvät aina kaikenlaisilla vuosikatsauksilla. Vuodenvaihde on aina vähän sellainen uuden ajan alku, ja itselleni se on sitä varsin konkreettisesti siinä mielessä, että elämässäni menee nyt joitakin asioita uusiksi. Tuleva vuosi jännittää, ja tuntuu että tämä vuosi 2017 on kulunut ihan hirveän nopeasti eikä ole tapahtunut oikeastaan mitään. Vaikka kun asiaa alkaa enemmän tarkastelemaan, niin onhan tähän vuoden varrelle mahtunut yhtä sun toista.

Tässä top 5 vuoden 2017 kivoimmista asioista, parhaista saavutuksista ja mieleenpainuvimmista jutuista: 1. Parisuhde Vuosi sitten olin rakkauselämässäni umpikujassa, mitään potentiaalista ei ollut näköpiirissä eikä miehet tai deittailu edes jaksaneet kiinnostaa. Toivoin miestä rinnalleni, mutta en kerta kaikkiaan meinannut jaksaa enää tutustua kehenkään uuteen tyyppiin ja käydä läpi sitä tutustumisrumbaa, joka ei milloinkaan johtanut lopulta mihinkään. Uutenavuotena tirautin pikku itkutkin siinä vaiheesa, kun vuosi vaihtui rakettien paukkeessa ja jouduin katsomaan vierestä kun onnelliset pariskunnat suuteloivat toisiaan. Tuntui siltä, etten ikinä löytäisi ketään, kun sitten yhtäkkiä tilanne kääntyikin päälaelleen. Alku ei ollut paras mahdollinen, sillä ensimmäiset treffimme siirtyivät monella päivällä kun sairastuin rajuun oksennustautiin, ja makasin kolmisen päivää raatona sängynpohjalla syömättä käytännössä mitään. Treffipäivänä homma lähtikin sitten varsin vauhdikkaasti käyntiin, kun maistoin muutaman hörpyn gin & tonicia, jonka poikaystäväni halusi tarjota, ja olinkin saman tien pikku huppelissa. Parin päivän oksentelu ja paastoaminen teki todellakin tehtävänsä. Noh, ilmeisesti ensivaikutelma oli tästä huolimatta varsin onnistunut ja homma on selittänyt sen jälkeenkin, kun tässä edelleen ollaan ja ensimmäinen vuosipäivä on jo ihan kohta. Ajattelen päivittäin, kuinka onnellinen olen kun tämä ihminen on elämässäni. Olet paras <3

2. Seksuaalineuvojaksi valmistuminen Maaliskuussa sain päätökseen opinnot Sexpo-säätiöllä ja sain käteeni seksuaalineuvojan paperit. Neuvojakoulutus (tai siis ”seksikoulu”, joksi koulutustani kavereilleni kutsuin) oli varsin antoisaa aikaa, opin hirvittävästi uutta ja tutustuin moniin tosi siisteihin tyyppeihin joiden kanssa oli hauskaa ja kiinnostavaa keskustella seksistä ja kaikesta muustakin. Monet opiskelutovereistani tekevät nyt töitä seksuaalineuvojina, osa on perustanut oman yrityksen ja osa on jatkanut opintojaan seksuaaliterapiakoulutuksessa. Itselläni ei rahatilanne sallinut terapiakoulutuksen aloittamista, enkä ole muutenkaan varma olisiko terapointi minun heiniäni: varsinaista asiakastyötä enemmän minua kiinnostaa tällainen kirjallisessa muodossa toteutettu tiedon levittäminen ja neuvonta. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. 3. Blogger’s Inspiration Day huhtikuussa Pääsin huhtikuussa bloggarikollegani Sofian (Suoraanpuhujan päiväkirja) siivellä mukaan Indiedaysin järjestämään Blogger’s Inspiration Dayhin. Päivä oli hieno kokemus, koska olin haaveillut pääsystä bloggariyhteisöön ja blogitapahtumiin siitä asti, kun niitä on ollut olemassa. Oli myös hauskaa bongailla tuttuja bloggareita, kierrellä näytteilleasettajien pisteitä, maistella ilmaisia ruokia ja juomia (join ihan liian monta lasia viiniä btw, hupsis) ja erityisesti tutustua Sofiaan, jonka kanssa meillä lähti juttu luistamaan ihan saman tien. Sofia, nähdäänkö taas pian?

4. Se, kun tajusin päässeeni eräästä sydämeni särkeneestä ihmisestä viimein yli Olen kirjoittanut tänne blogiin monta monituista kertaa siitä yhdestä suhteesta, jonka päättyminen pisti minut palasiksi vuosia sitten. Toipumiseni on ollut varsin hidasta siitä syystä, ettei tyyppi ole missään vaiheessa poistunut elämästäni kokonaan vaan on aina silloin tällöin palannut sinne, laittanut viestiä tai tullut vastaan yhteisten tuttujen bileissä. Pari kertaa olemme päätyneet suhteemme päättymisen jälkeen yhdessä sänkyynkin, ja uskonette ettei sellainen ole ollut omiaan edistämään hänestä yli pääsemistä. Nyt on vihdoin sellainen olo, ettei kyseinen ihminen enää saa minua tolaltaan. Todisteen siitä sain pari viikkoa sitten, kun satuin samoihin pikkujouluihin hänen ja hänen uuden tyttöystävänsä kanssa. Aluksi olin vähän yllättynyt, mutta alkushokin mentyä ohi tajusin, etten oikeastaan edes välitä. Voi sitä riemua, kun katsoin jätkää eikä kehoani pitkin enää kulkenut niitä samoja väristyksiä, joita hän aina ennen oli minulle aiheutti. Huh, se oli kyllä voimaannuttava tunne, kaiken sen sydänsurun ja mielipahan ja kyynelten ja epätietoisuuden ja vitutuksen ja turhautuneisuuden jälkeen. 5. Kaikki bileet ja reissut poikaystävän ja kavereiden kanssa Ja ylipäätään se, että poikaystäväni tykkää viettää aikaa kavereideni kanssa ja hänestä on tullut osa porukkaa, ei pelkästään ”Larissan jätkä”. Meidän pariskuntaharrastus ei siis olekaan joku parijooga tai lenkkeily matchaavissa tuulipuvuissa, vaan teknobileet. Se on mahtavaa, koska sinkkuna ollessani aina toivoin löytäväni miehen, joka kävisi bileissä kanssani ja jonka kanssa voisin fiilistellä hyvää musiikkia. No, sain todellakin mitä halusin, teknoa on tullut kuunneltua paljon. Ollaan myös ekaa kertaa koskaan järjestetty toisten kavereideni kanssa pariskuntailtoja, joissa on läsnä me neljä naista ja kaikkien poikaystävät. Oltiin jopa keväällä yksi viikonloppu mökillä, ja oli ihan huippureissu varsin talvisesta kelistä huolimatta. On ollut kivaa tutustua myös poikaystäväni kavereihin. Yhden illanvieton aikana pääsin jopa pikkuisen konsolipelaamisen makuun, siis minä joka osaan käyttää Pleikkaria sen verran että saa Netflixin päälle, eli ihan hyvin. Ja, jotta vuosi tulisi kunnolla käytyä lävitse, olen lukenut läpi kaikki tänä vuonna kirjoittamani blogitekstit ja muistellut, mitä kaikkea mielessäni on pyörinyt. Blogin suhteen olen tänä vuonna mennyt askeleen vakavampaan suuntaan ja kirjoittanut paljon isoista yhteiskunnallisista aiheista. Sisäinen feministini on todellakin herännyt eikä ole enää pelkästään sisäinen, mutta näitä postauksia lukiessa tuli kyllä vähän sellainen olo että voisin välillä vähän rauhoittua sen paasaamisen kanssa ja yrittää kirjoittaa jotain kevyempääkin, ettette te lukijat ihan ahdistu. 😀 Tässä blogivuosi pähkinänkuoressa, parhaat postaukseni jokaiselta kuukaudelta: Fantasioi vaan Kolme vuotta sinkkuna Mikä ihmeen sukupuolineutraali? Täti Punainen kylässä – Pari menkkatarinaa Pillumanuaali Panopäivyri osa 5: Nolointa mitä minulle on käynyt seksin aikana (ja myös muut Panopäivyrit) Pakko ottaa: Päihteet parisuhteessa Miten aloittaa viestittely kiinnostavan tyypin kanssa Tyynysotaa ja munanmittausta SWOT-analyysissa avoin suhde Miksi seksi hävettää? #tissiviikko: Millaiset tissit saavat näkyä? Olipa vaikeaa valita vain yksi teksti per kuukausi. Blogin kannalta vuosi onkin ollut varsin hyvä, lukijamäärät ovat kasvaneet pikku hiljaa ja varsinkin loppuvuodesta olen löytänyt hyvän rutiinin postaamiseen. Jatkan ensi vuonna samoilla linjoilla, ja vielä ennen vuoden vaihtumista kerron hieman lisää siitä, mitä muuta elämässäni ensi vuonna tapahtuu. 😉

”Ämmät vähän huutelee” ja muita huonoja yrityksiä hiljentää #MeToo-kampajan naiset

28/04/2020 / Uncategorized

Alan pikku hiljaa uskoa siihen, että #MeToo-kampanja saattaa todella saada aikaan jonkinlaisen muutoksen yhteiskunnassamme. On se jo onnistunutkin herättämään keskustelua ja voimaannuttamaan monia ahdistelua ja häirintää kokeneita, mutta toivon, että tekeillä on vielä suurempi muutos, joka poistaisi seksuaaliseen häirintään ja ahdisteluun kohdistuvat vähättelevät asenteet.

Koko #MeToo-kampanjan ajan olen lueskellut paljon erilaisia kirjoituksia siitä, mikä kaikki #MeToossa on pielessä ja millä tavoin se on kerrassaan turha ja typerä kampanja. Kaikki ne ovat olleet alusta loppuun pelkkää pikkuasioihin takertumista ja tahallaan väärin ymmärtämistä. Olen myös nähnyt lukuisia kampanjasta tehtyjä meemejä, koska mikä olisikaan parempi vitsin aihe kuin seksuaalinen häirintä. Läppää voi toki heittää periaatteessa kaikesta, mutta mukaviaton meemi edustaa silti sitä samaa vähättelyn ja hiljaiseksi nauramisen kulttuuria, minkä vuoksi häirinnän uhrit eivät ole voineet kokemuksistaan kertoa. 

Muun muassa tällaisia vasta-argumentteja olen saanut todistaa:

”Kaikki miehet eivät ole ahdistelijoita” tai ”Kyllä miehetkin kokevat seksuaalista häirintää, kyllä tässä nyt taas syrjitään miehiä”

Tähän vetoavat ovat toki täysin oikeassa. Suuri osa miehistä ei ole ahdistelijoita ja moni mieskin on kokenut häirintää naisten tai toisten miesten taholta. Miehiin kohdistuva ahdistelu ei ole yhtään sen hyväksyttävämpää kuin mihinkään muuhunkaan sukupuoleen kohdistuva. Keskustelu ei kuitenkaan etene mihinkään, jos tästä ”entäs miehet”-argumentista ei päästä eteenpäin. Ehkä keskustelussa voitaisiin yrittää välttää niin rankkaa sukupuolittamista ja miesten leimaamista syyllisiksi, mutta kyllä niiden häirintään syyllistymättömienkin miesten on tajuttava se, että syytökset eivät kumpua tyhjästä vaan useimmiten ne ahdistelijat ja häiriköitsijät ovat miehiä. Eikö niiden fiksujen miesten kannattaisi siis mieluummin suuttumuksensa niihin ahdistelijamiehiin, joiden takia koko miessukupuoli saa syyt niskoilleen, kuin niille, jotka yrittävät herättää keskustelua miesten toteuttamasta häirinnästä?

”Eihän tässä uskalla enää lähestyä ketään, ettei vahingossa ahdistele”

Puhuin jo edellisessä postauksessani siitä flirttailun ja ahdistelun erosta ja siitä, että jos siinä on jotain epäselvyyksiä, kannattaa jättää lähestymisyritykset väliin kokonaan. Typerät känniset kommentit koskien vaikka toisen vartaloa ovat huonoa käytöstä, eivät ehkä ahdistelua ellei huutelija jatka lopetuspyynnöistä huolimatta tai käy käsiksi, muttei fiksua tai oikeaa toimintaa kuitenkaan. Flirttailla toki saa, mutta kannattaa miettiä mitä se flirttailu tarkoittaa: onko oikea tapa kiinnostuksen ilmaisuun toisen nöyryyttäminen?

Muutenkin joku baariflirtti on ihan epäolennainen asia verrattuna vaikkapa työpaikoilla tapahtuvaan häirintään. Lähtökohtaisesti töissä pitää käyttäytyä asiallisesti, joten on ihan käsittämätöntä että edes puhutaan jostain ”lähestymisyrityksistä” ja ”flirttailusta”: miksi töissä pitäisi sellaista harrastaa? Miten seksi ja työ liittyvät muka yhteen? Miksi jonkun pomon pitäisi saada kähmiä alaisiaan, ei sillä ole työn kanssa mitään tekemistä? Valta-aseman, esimerkiksi esimiesaseman väärinkäyttö seksin saamiseksi on todella väärin. Ei se liity mitenkään flirttailuun, sehän on suorastaan kiristämistä tai uhkailua.

”Ihan turhaan vie tällainen asia palstatilaa, kun maailmassa on isompiakin ongelmia”

Aivan, koska yhteen epäkohtaan tarttuminen tarkoittaa, ettei välitä maailman muista ongelmista? Ja koska on olemassa joku virallinen lista, jossa asiat on laitettu tärkeysjärjestykseen, eikä listalla olevia ongelmia saa ottaa käsittelyyn ennen kuin kaikki ylempänä tärkeysjärjestyksessä olevat on ratkaistu? Jos haluan että seksuaalinen häirintä loppuu, tuomitsen samalla Afrikan lapset ikuiseen kurjuuteen ja nälänhätään?

Ei. Ja hei, seksuaalinen häirintä on maailmanlaajuinen ongelma. Taistelumme sitä vastaan täällä hyödyttää myös mm. niitä Afrikan lapsia.

”Vitun feminatsit taas huutelemassa jotain turhaa paskaa, olkaa huorat hiljaa”

Vihaan sitä, että feminismillä on niin negatiivinen kaiku. Jostain syystä ihmisiä ärsyttää se, kun pidämme niin kovaa ääntä itsestämme ja vaadimme muutosta yhteiskuntaan. Tavallaan ymmärrän sen, koska nämä jutut pakottavat kyseenalaistamaan vallitsevan maailmanjärjestyksen ja omat ajatukset, eikä se ole aina hauskaa. Aina ei vaan jaksa. Ymmärrän sen, mutta eikö ole vähän väärin jättää voimaan mätiä rakenteita jotka järjestelmällisesti sortavat yli viittäkymmentä prosenttia ihmispopulaatiosta, vaan siksi että ”ei jaksa ajatella”?

Se, että #MeToon kaltaista kampanjaa vähätellään sanomalla sitä pelkäksi ”akkojen huuteluksi” on taas loistava esimerkki siitä, kuinka vuosikausien ajan naisten äänet ovat saaneet vaimentua miesten tieltä ja meidän osaksemme on tullut hiljainen kärsiminen. Ei enää. Minä en hiljene enää yhdenkään urpon edessä. Sanokaa vaan vihaiseksi huutelijaksi jolla on kilo hiekkaa häpyhuulten välissä, aion jatkaa silti.

Huoneeni seinää koristaa nyt tällainen voimalause. Toistan sitä päässäni aina kun luen vaikkapa erilaisiin artikkeleihin tulleita kommentteja, joissa ihmiset dissaavat feminismiä ja esimerkiksi puolustavat Teuvo Hakkaraisen kaltaisia palliaivoja. (Kyllä, ehkä ihan vähän menee tunteisiin tämä asia. :D) ”Ei tuo nyt ole mitään ahdistelua, miehet vaan on sellaisia, ei siitä kannata välittää” Jotkut naiset yrittävät ilmeisesti todistella miehille olevansa heidän puolellaan ja ovat liittyneet tähän vähättelyn kuoroon kertomalla, kuinka heitäkin on lääpitty ja puristeltu ja he kyllä kestävät sen kuten kunnon naisten kuuluu, koska sellainen on naisen osa. Meidän pitäisi vaan naureskella mukana sovinistiselle läpälle ja olla ihan coolisti vaan välittämättä, vaikka tuntuisikin vähän ikävältä. Nämä naiset antavat ymmärtää, että he ovat parempia ja vahvempia kuin me, jotka asetumme vastustamaan huonoa kohtelua ja häirintää. Vaikka luulisi sen nyt olevan ilmiselvää, että itselleenhän he vain hallaa tekevät. Toinen hyvä esimerkki tästä on myös se, kun häirinnän kohteiksi joutuneita syyllistetään tapahtuneesta. Että mitäs laitoit noin paljastavat vaatteet, joit niin paljon tai lähdit jatkoille. En jaksaisi enää vääntää tästä asiasta, mutta kai se on kerran vielä sanottava: naisellakin on täysi oikeus pukea päälleen ihan mitä lystää ilman, että se antaisi oikeuden ahdistella häntä. Seksikkäät vaatteet eivät tarkoita, että naista saisi vapaasti lääppiä. Seksikkäät vaatteet saattavat tarkoittaa, että nainen on liikkeellä seksi mielessä, mutta se ei tarkoita, että hän tahtoisi seksiä kenen tahansa tai just sun kanssa. Ja vaikka tahtoisikin, hänen ei ole pakko sitä harrastaa, vaikka kuinka olisi avonainen paita ja lupailtu yhtä sun toista. Seksikkäisiin vaatteisiinkin pukeutunut nainen saa muuttaa mieltään kesken kaiken ja vaikka se mielen muutos tapahtuisi siinä vaiheessa, kun muna on jo puolimatkassa menossa suuhun, naisella ei ole velvollisuutta suorittaa hommaa loppuun. Siitä eistä eteenpäin tapahtuva seksi on yksiselitteisesti raiskaus, eikä seksikäs asu ole mikään lieventävä asianhaara. Voisitteko nyt ystävällisesti tajuta tämän asian. #MeToo on muuten tuonut tapetille erään tärkeän asian Suomen raiskauslainsäädännöstä. Tällä hetkellä laki nimittäin painottuu vahvasti fyysiseen väkivaltaan ja sen uhkaan, kun sen pitäisi ehdottomasti olla niin, että kaikki ilman suostumusta tapahtuva seksi on raiskaus.  Minulle ainakin on ihan itsestäänselvä asia, että seksissä kaikkien osapuolten suostumus on ihan ensiarvoisen tärkeää. Suostumuksen käsitettä avataan hyvin tässä videossa. Noniin, ehkä siinä oli tarpeeksi paatosta ja paasausta yhdelle päivälle. Toivon todella, että tästä huutelusta on jotain apua niin, ettei tulevaisuudessa tarvitsisi niin paljon huudella tai tuijotella uutta voimalausekorttiani seinällä. Nyt menen paketoimaan loput joululahjat ja sen jälkeen vaihdan hetkeksi vapaalle ja joulutunnelmiin. Palaan blogin pariin ensi viikolla, silloin luvassa kevyempiä aiheita. Rentoa Joulua kaikille lukijoille, ja kiitos jaksamisesta. 😀