Mitä enemmän opin seksuaalisuudesta, sitä selkeämmäksi käy, miten tärkeä osa rajat ja niiden kunnioittaminen ovat seksuaalista hyvinvointiamme. Jostain syystä rajat tuntuvat kuitenkin unohtuvan ainakin tietyissä seksuaalisuuteen liittyvissä konteksteissa kokonaan, tai sitten ne ymmärretään varsin suppealla tavalla. Puhun nyt erityisesti monogaamisesta parisuhteesta, johon liittyy vahvasti ajatus paitsi oikeudesta asettaa kumppanille rajoja, myös vaatimuksesta joustaa rajojen suhteen kumppanin seksuaalisen tyydytyksen nimissä.
Seksi ei ole suhteessa olevan oikeus tai velvollisuus
Jokaisen ihmisen seksuaalioikeuksiin kuuluu oikeus määritellä itse omat seksuaaliset rajat eli päättää, haluaako harrastaa seksiä ja jos niin millaista, koska ja kenen kanssa. Oikeuksiin kuuluu myös oman seksuaalisuuden vapaa ilmaisu toisten itsemääräämisoikeuden ja lain (tosin tästä voi mielestäni joskus joustaa) puitteissa. Käytännössä se tarkoittaa, että ihmisellä on oikeus juuri sellaiseen seksuaalisuuden ilmaisuun tai ilmaisemattomuuteen kuin hän itse haluaa, ellei se vahingoita muita – toisin sanoen ketään toista ei voi pakottaa tai velvoittaa seksiin tai mihinkään seksuaaliseen toimintaan.
Uskon, että varsin iso osa ihmisistä ymmärtää tämän ja näkee sellaisen seksin, jossa toinen/yksi osapuoli on mukana pakotettuna tai painostettuna sinä mitä se on, eli seksuaalisena hyväksikäyttönä tai väkivaltana. Kyllä, seksi ilman suostumusta on todellakin raiskaus, vaikka lainsäädäntömme ei sitä toistaiseksi vielä tunnustakaan. Kuitenkin monogaaminen parisuhde nähdään tässä usein ”harmaana alueena” tai jotenkin ajatellaan, että se suhteeseen ryhtyminen on aina voimassa oleva suostumus, koska niin moni tuntuu pitävän itsestään selvänä, että parisuhde tuo tullessaan säännöllistä seksiä. Yhtäkkiä omilla rajoilla ei olekaan väliä vaan yhden kumppanin oikeus seksuaalisuutensa ilmaisuun ja tyydytykseen muuttuukin tärkeämmäksi kuin toisen itsemääräämisoikeus. Seksi nähdään usein suhteeseen kuuluvana velvollisuutena, joka on suoritettava, vaikka ei itse haluaisikaan. Toiset myös kokevat suhteessa olemisen tuovan oikeutuksen seksiin ja saattavat joko vaivihkaisesti tai hyvinkin suoraan painostaa kumppaniaan. Käytös, joka nähtäisiin toisessa kontekstissa hyvin kyseenalaisena ja vääränä, onkin parisuhteessa yhtäkkiä ihan ok.
Tässä vaiheessa on hyvä todeta, että monogamia on mielestäni mainio suhdemuoto (ja omakin suhteeni on monogaaminen) eikä se itsessään aina tarkoita sitä, etteivätkö suhteen osapuolet kunnioittaisi toistensa rajoja ja itsemääräämisoikeutta. Vastaavasti monisuhteisuus ei tarkoita, etteikö rajojen ylityksiä tai jonkun itsemääräämisoikeutta rikkovaa käytöstä voisi tapahtua. Ajatus seksistä suhteeseen kuuluvana velvollisuutena kumpuaa kuitenkin jossain määrin siitä, että monogaamisessa suhteessa seksiä ei harrasteta muiden kuin oman kumppanin kanssa ja näin ollen kumppanit ovat toisilleen ainoat mahdolliset seksuaalisten halujen tyydyttäjät, ellei sooloseksiä lasketa. Monogamia tarkoittaa siis myös sitä, että suhteen osapuolilla nähdään olevan oikeus rajoittaa toistensa tekemisiä seksuaalisen uskollisuuden nimissä. Tämän oikeuden laajuudesta on erilaisia tulkintoja ja toisilla kumppanin rajoittaminen menee varsin äärimmäisiin mittasuhteisiin. Sekin on silti kulttuurissamme pitkälti hyväksyttyä, vaikka missä tahansa muussa ihmissuhteessa vastaavanlaista kontrollointia pidettäisiin erittäin tuomittavana.
Rakkaus- vai omistussuhde?
Temptation Island -realitysarjaa katsoneet tietävät, että sarjan osallistujilta kysytään ohjelmassa usein rajoista: missä suhteen rajat kulkevat ja ylittikö joku tietty asia nämä rajat vai ei. Monet sarjaan osallistuneet parit ovat määritelleet rajansa hyvin tiukasti ja kiellettyjen tekojen lista on hyvin pitkä. Tällaisia pareja on paljon myös realitymaailman ulkopuolella.
Yleisesti ottaen monogamialla tarkoitetaan suhdemuotoa, jossa osapuolet eivät harrasta seksiä muiden kuin toistensa kanssa. Jotkut tulkitsevat sen niin, että pettämistä on varsinaisen seksuaalisen kanssakäymisen lisäksi myös esimerkiksi pornon katselu, itsetyydytys tai jopa muista ihmisistä fantasiointi. Jotkut rajoittavat kumppaneidensa tuttavapiiriä ja kieltävät ”vastakkaista” sukupuolta olevat ystävät (huomaa heteronormi). Temppareissa kättä on väännetty moneen otteeseen siitä, onko alasti oleminen muiden kuin oman kumppanin nähden pettämistä vai ei.
Tällainen monogamia, jossa yhdistyy sekä toisen elämän vahva rajaaminen että ajatus seksistä suhteeseen kuuluvana velvollisuutena, on enemmänkin omistus- kuin rakkaussuhde. Ihmisillä on tietysti oikeus tehdä elämällään mitä haluavat, mutta usein vaikuttaa siltä, etteivät yhtäältä tiukka rajojen asettaminen ja toisaalta jatkuva omien rajojen ylittämisen vaatimus ole sitä, mitä kovinkaan moni haluaa. Temppareissakin sortuvat usein ensimmäisenä juuri ne tyypit, joilla on ne kaikkein tiukimmat rajat (joka ei sinänsä ole ihme, jos pettämiseksi lasketaan suunnilleen sekin, että istuu alle metrin päässä ihmisestä, joka on eri sukupuolta kuin itse).
Suostumuskasvatusta tarvitsevat myös aikuiset
Parisuhteen säännöistä ja rajoista on tärkeää keskustella eikä mennä ”automaattiasetuksilla” ja olettaa, että kumppanin käsitys on sama kuin itsellä. Samalla tavalla olisi hyvä keskustella myös siitä, miten suhteen osapuolten seksuaalisuus toteutuu suhteessa. Myös parisuhteessa tulisi muistaa, että vaikka parilla olisi myös yhteinen seksielämä, osapuolet eivät omista toistensa kehoja tai seksuaalisuuksia ja kummankin yksilölliset seksuaalioikeudet ovat voimassa suhteesta huolimatta. Parisuhde ei velvoita ylittämään omia rajoja eikä oikeuta vaatimaan toiselta seksiä, jos hän ei sitä itse halua. Seksiin painostaminen tai kiukuttelu, mököttäminen ja kumppanin haukkuminen siksi, ettei tämä suostu seksiin, ovat henkistä väkivaltaa. Fyysinen pakottaminen tai se, että pitkän painostuksen päätteeksi saa kumppanin vastahakoisesti suostumaan seksiin, ovat taas, no, seksuaalirikoksia.
Usein korostetaan sitä, että lapsille ja nuorille tulee opettaa suostumuksesta ja omien ja toisten rajojen kunnioittamisesta. Tämä on tietysti totta ja erittäin tärkeää ja itsekin uskon säästyneeni isoilta vahingoilta nuortenlehtien kysymyspalstojen ansiosta, joilla aina seksistä puhuttaessa painotettiin, ettei seksiin pidä suostua ennen kuin sitä itse haluaa tai ettei ole ok, että seurustelukumppani painostaa seksiin. Tarvitsisimme tätä samaa seksuaalikasvatusta myös aikuisille, sillä nyt jossain kohtaa tapahtuu täyskäännös ja alammekin ajatella, että itse asiassa parisuhteessa seksiä on harrastettava, halusi sitä tai ei. Mistä tässä oikein on kysymys: ajattelemmeko, että seksittömyys parisuhteessa on ok vain niin kauan, kun ”ekaa kertaa” ei olla vielä koettu, ja sen jälkeen seksiä pitäisi olla säännöllisesti? Vai pidämmekö seksiä verojen ja imuroinnin kaltaisena asiana, joka nyt vaan kuuluu aikuisen ihmisen elämään?
Sanotaan se nyt vielä kerran: jokaisella on oikeus itsensä näköiseen seksuaalisuuden ilmaisuun muita vahingoittamatta. Se tarkoittaa, että jos seksi parisuhteessa tuntuu velvollisuudelta, sitä ei tarvitse harrastaa. Jatkuva omien rajojen ylittäminen vastahakoisesti seksiin suostumalla aiheuttaa todennäköisesti jossain vaiheessa erittäin vahvan vastenmielisyyden seksiä kohtaan, joten rajoistaan on syytä pitää kiinni. Seksuaalioikeudet koskevat myös parisuhteessa olevia ihmisiä.
ps. Eettistä(kö) pornoa -verkkokurssin ilmoittautuminen on käynnissä taas! Kurssille osallistumalla saat arvokasta tietoa mm. pornoteollisuuden ongelmista, parhaista eettisesti toimivista sivustoista sekä siitä, miksi sosiaalinen media sensuroi lähes kaikkea seksuaalisuuteen liittyvää materiaalia. Samalla annat arvokasta tukea yritystoiminnalleni. Kurssille on lisätty muun materiaalin oheen yksi webinaari, jossa käsittelemme kurssilaisten toiveaiheita, mutta hinta on edelleen 35 euroa. Kurkkaa tästä lisätiedot, tervetuloa mukaan!