Seksipositiivisuus on kaikkien huulilla, mutta mitä ihmettä se edes tarkoittaa? Käytän sanaa päivittäin ja tituleeraan itseäni seksipositiiviseksi, mutta en ole kuitenkaan tullut juuri avanneeksi mitä käsite todella sisältää – ja, mikä tärkeämpää, mitä ei. Korjataanpa asia.
Mitä seksipositiivisuus on?
Yksinkertaisuudessaan seksipositiivisuudella tarkoitetaan yleispositiivista asennetta seksuaalisuutta kohtaan: se on hyvä, luonnollinen ja terve osa ihmisyyttä, ei mitään sellaista, jota pitäisi piilotella tai hävetä. Seksipositiivisuusliike taistelee perinteisiä haitallisia asenteita ja normeja vastaan, jotka estävät seksuaalioikeuksien tasavertaisen toteutumisen. Seksuaalioikeudet, kuten oikeus oman seksuaalisuuden vapaaseen ilmaisuun, ovat ihmisoikeuksia, jotka koskevat ihan kaikkia ihmisiä.
Seksuaalioikeuksien julistuksen mukaisesti kaikenlaisten seksuaalisten mieltymysten, suuntautumisten, suhdemuotojen, sukupuolten ja kehojen yhdenvertaisuus on seksipositiivisuuden keskiössä. Ydinajatus on, että kaikki, mikä ei loukkaa kenenkään toisten seksuaalioikeuksia, on sallittua ja hyvää. Seksipositiivisuus painottaa myös suostumuksen ja omien rajojen tärkeyttä. Toisen ihmisen itsemääräämisoikeus menee aina toisen seksuaalisuuden ilmaisun oikeuden edelle.
Avoimempi seksistä puhumisen kulttuuri on myös seksipositiivisuuden ydintä. Sen lisäksi, että kannustetaan ihmisiä nauttimaan seksuaalisuudestaan vapaammin ja luopumaan häpeästä ja rajoittavista uskomuksista, puhutaan avoimesti myös kaikista niistä haasteista, joiden kanssa moni seksuaalisuuden saralla painii. Olennaista on siis rikkoa tabuja niin seksin ihanuuden kuin siihen liittyvän kipuilunkin osalta.
Seksipositiivisuus ei edellytä aktivismia tai aihetta koskevaan julkiseen keskusteluun osallistumista, vaan asennetta voi toteuttaa myös yksityisesti omassa elämässään. Oleellisinta on, että tiedostaa omat ja muiden seksuaalioikeudet ja elää elämäänsä niiden toteutumista edistäen. Omasta mielestäni seksipositiivisuus kulkee myös käsi kädessä intersektionaalisen feminismin kanssa: todellisen seksuaalisen yhdenvertaisuuden tiellä seisoo niin paljon rakenteellista sortoa, että sen huomioimatta jättäminen pudottaa pohjan seksipositiiviselta ajattelulta.
Mitä seksipositiivisuus ei ole
Usein seksipositiivisuuden ymmärretään virheellisesti tarkoittavan yksilön henkilökohtaista positiivista suhdetta seksin harrastamiseen. On valitettavan yleistä olettaa, että seksipositiivisella ihmisellä on automaattisesti ei-seksipositiivista väljemmät rajat – tai ei rajoja ollenkaan. Voi olla, että seksipositiivisten keskuudessa on keskimääräistä enemmän avoimia ja kokeilunhaluisia tyyppejä, mutta sekään ei vielä tarkoita, että olisi valmis mihin tahansa ja kenen tahansa kanssa.
Tämä voi tulla joillekin yllätyksenä, mutta seksuaalinen aktiivisuus ei suoraan kerro seksipositiivisuudesta: korkean libidon omaava voi hyvin olla varsin seksinegatiivinen ja samalla tavalla aseksuaali seksipositiivinen. Myös naisoletettujen keskuudessa yleinen uskomus siitä, että ollakseen seksipositiivinen täytyisi olla yltiöpäisen kiimainen ja rietas ja saada orgasmeja ajatuksen voimalla, on virhe. Yleisen tason asenne on eri asia kuin henkilökohtainen kiinnostus.
Ihmisen seksipositiivisuus ei myöskään ole oikeutus ahdistella tai olla epäkohtelias, vaikka jotkut tuntuvatkin ajattelevan, että seksiin ”rennommin” suhtautuvalle voi möläyttää ihan mitä tahansa käytöstavoista välittämättä. Jostain kumman syystä moni tuppaa myös ajattelemaan, että seksipositiivisella on jotenkin tavallista ”löyhempi moraali” eli tämä on muita alttiimpi vaikkapa pettämään parisuhteessa.
Seksipositiiviset ja aiheesta paljon puhuvat ihmiset nähdään joskus myös yksiulotteisesti pelkästään sen seksipositiivisuuden kautta: ajatellaan, ettei heitä kiinnosta mikään muu kuin seksi. Usein myös oletetaan, että seksipositiiviselle ihmiselle voi avoimesti mennä kertomaan kaikki oman elämän intiimit yksityiskohdat tai että hän haluaa jakaa niitä omasta elämästään muille. Kuitenkin seksipositiiviset ovat ihan ihmisiä siinä missä muutkin ja haluavat joskus keskustella myös muista asioista, vaikka kuinka pyrkisivätkin parantamaan seksipuhekulttuurin avoimuutta. Myös seksipuheen suhteen on tärkeää hahmottaa yleisen ja henkilökohtaisen tason ero.
(Jos kaipaa elämäänsä ihmistä, kenelle voi kertoa avoimesti ajatuksiaan seksistä, suosittelen seksuaalineuvontaa. Minunkin kanssani pääsee ajan varaamalla juttelemaan ihan mistä vaan haluaa. Lue lisää neuvonnasta täältä.)
Todettakoon vielä, että seksipositiivisuus (tai sen paremmin seksologian ammattilaisuuskaan) ei tarkoita sitä, että tietäisi seksistä kaiken mahdollisen ja vaatisi kumppaneiltaan täydellisiä suorituksia. Ei kai mistään voi koskaan tietää kaikkea ja seksin ja täydellisen suorituksen yhdistäminen samaan lauseeseen on niin kaukana seksipositiivisuudesta kuin olla voi. Seksipositiivinen ei ehkä kovin helposti tyydy epätyydyttävään seksiin, mutta ei toisaalta sysää vastuuta seksistä toisen osapuolen vastuulle.
Summa summarum, johtopäätösten tekeminen jonkun seksuaalisesta aktiivisuudesta, halukkuudesta tai mieltymyksistä pelkän seksipositiivisuuden perusteella ei ole mahdollista.
Toivottavasti tämä selvensi!