lauantai 22. kesäkuuta 2019

Kunnioita toisten kehoja, vaikka ne eivät omaa silmääsi miellyttäisikään

Minua ahdistaa se tapa, millä kapeaan kauneusihanteeseemme sopimattomista kehoista usein puhutaan. Puolustan koko sydämestäni jokaisen oikeutta elää rauhassa ilman kehoon kohdistuvaa kommentointia ja arvostelua. Olen kuitenkin saanut kuulla, että tämä kehopositiivinen ajatteluni on tekopyhää, koska tietynlaiset miesten kehot miellyttävät minua enemmän kuin toiset. En saisi puuttua läskivihaan tai naisten esineellistämiseen, koska tykkään hyvännäköisistä miehistä.

Tässähän on nyt mennyt kaksi asiaa pahemman kerran sekaisin. Muiden ihmisten kehoja kun voi pitää hyvinä ja arvokkaina ilman, että ne herättävät mitään seksuaalisia himoja. Kun sanotaan, että kaikki kehot ovat kauniita, ei tarkoiteta sitä, että kaikenlaiset kehot ovat sanojan mielestä seksuaalisessa viehättävyydessään samalla viivalla. Sillä tarkoitetaan enemmänkin sitä, että jokaisella on oikeus olla olemassa ja elää rauhassa ilman kehoon kohdistuvaa kommentointia, tai tulla kohdelluksi eriarvoisesti kehonsa takia.

Tässä vaiheessa täytyy toki huomauttaa, että näillä kahdella on toki siinä mielessä tekemistä keskenään, että sekä kehoihin liittyviä asenteita että henkilökohtaisia ulkonäköpreferenssejämme ohjaavat kulttuuriset kauneusihanteet. Ihmisten ja kehojen monimuotoisuuden arvostaminen vaikuttaa varmasti myös siihen, minkälaisista ihmisistä viehättyy seksuaalisesti. Ainakin on ehkä valmiimpi antamaan mahdollisuuden myös sellaisille ihmisille, joiden ulkonäkö ei heti kättelyssä vakuuttaisi. Kehopositiivisuudesta on siis ihan konkreettista hyötyä: kun kelpuuttaa useamman sorttisia kaloja, niitä on meressä yhtäkkiä paljon enemmän. Eikä tätä tarvitse rajoittaa koskemaan pelkästään ulkonäköä, vaan voi miettiä, antaisiko mahdollisuuden ehkä eri sukupuolienkin edustajille.


Tässä näette mahamakkaran. Sen ei pitäisi vähentää kehoni arvokkuutta tai oikeutta olla olemassa, vaikka ehkä vähentääkin jonkun intoa runkata kuvilleni.


Loppujen lopuksi ihminen ei kuitenkaan voi kamalasti vaikuttaa siihen, kenestä viehättyy ja kenestä ei. Voi yrittää nähdä ulkonäön ohitse ja antaa mahdollisuuksia, mutta jos ei sytytä, niin ei sytytä. Itseään ei voi pakottaa olemaan epäkiinnostavan ihmisen kanssa vain siksi, että voisi todistaa itselleen tai muille, ettei välitä ulkonäöstä. Suhteen päättäminen persoonallisuuteen liittyvien epäviehättävien piirteiden vuoksi kun on hyväksyttävää, mutta ulkonäköön liittyvän seikan takia jättäminen koetaan pinnalliseksi. Ja kyllähän se sitä onkin, mutta jos asia häiritsee kovasti, niin sille ei voi mitään. Missään ei jaeta urhoollisuusmitaleita siitä hyvästä, että sietää epäviehättävää kumppania.

Ulkonäköpreferenssit eivät tee tyhjäksi kehopositiivisuuden teesiä. Jos maailma toimisi niin, että ainoa tapa osoittaa arvostusta ja hyväksyntää jonkun kehoa kohtaan olisi harrastaa kehon omistajan kanssa seksiä, niin olisimme kovin pulassa. Maailma on täynnä ihmisiä, joiden kehot ovat minusta valtavan arvokkaita ja hienoja ja oikeutettuja olemaan olemassa, mutta joita en missään nimessä haluaisi panna. Kuten esimerkiksi kaikki lapset. Vanhukset. Naiset. Vanhempani. Suomen Tasavallan Presidentti. Joko riittää?

No ei riitä, mutta jotta ränttäys ei tulisi korvista ulos, jatkan tästä huomenna uudessa postauksessa. Palataan! edit. Lue jatko-osa tästä linkistä.

Lisää aiheesta:

Miksi julkaisen paljastavia kuvia somessa

Kansainvälistä seksiä

Millainen on hyvä feministi?


1 kommentti:

Suvi Maarit kirjoitti...

Hyvin sanottu, laadukas postaus 👍 (arjensuklaasuukkoja.blogi.net)