perjantai 24. toukokuuta 2019

Miehet ovat kummallisia osa 2

Tuli palautetta, että olisi kiva kuulla lisää näitä reisille menneitä deittailukokemuksia. Teidän onneksenne joudun toteamaan, että näitä tarinoita valitettavasti riittää reilusti, joten täältä pesee. Nauttikaa, sillä minulla jäi nautinto näissä tapauksissa aika kaukaiseksi.




En yleensä pidä siitä, että Tinder-keskustelut etenevät kolmen lauseen jälkeen treffipyyntöön. Minulla on parempaakin tekemistä kuin istua kahvilla täysin tuntemattomien kanssa, joista en tiedä mitään. Paitsi että kerran ei todellakaan ollut yhtään mitään parempaa tekemistä, vaan aivan helvetin tylsä kesälomaviikko, joten vastoin parempaa tietoani suostuin treffeille tietämättä treffikumppanistani juuri mitään – ja vieläpä miehen kotiin. Tällainen tilanne voisi toki olla myös suuri mahdollisuus, mutta ison riskin siinä ottaa, koska useimmiten näin ei ole. Eikä ollut tälläkään kertaa, vaan tapauksesta tuli kiusallisin, omituisin ja tylsin tapaus koko seksihistoriassani.

Eli saavuin miehen kotiin, ja koin siellä ensimmäisen yllätyksen: tyyppi oli noin 20 senttiä lyhyempi kuin olin kuvitellut. En haluaisi olla se tyyppi, joka arvostelee miehiä pituuden perusteella, mutta valitettavasti viehätyn enemmän sellaisista miehistä, joiden seurassa voin seistä varpaillani jääden silti lyhyemmäksi. Noh, päätin antaa hänelle mahdollisuuden, koska eipä minulla muutakaan tekemistä ollut, vaikka tyyppi ei ulkonäkönsä puolesta ollutkaan millään lailla mieleeni. Ja ehkä hänellä olisi kiva persoonallisuus. Hänellä oli jääkaapissa viinipullo, mikä todellakin paransi hänen asemiaan, ja ryhdyimme tuhoamaan sitä samalla tutustuen.

Nopeasti kävi ilmi, ettei meillä ollut oikein mitään yhteistä. Ongelma oli, että hän oli niin kuolettavan tylsä, että minun teki mieleni hukuttautua viinilasiini. Kumosin viinin kuitenkin kurkustani alas, ja kun pullo oli tyhjä, siirryimme takaisin sisälle. Huomasin, että tyypin sängyllä nökötti Herra Hakkarainen -pehmolelu. Se oli mielestäni varsin erikoinen sisustuselementti 25-vuotiaan miehen kodissa, joka muuten oli hyvin pelkistetysti sisustettu. Pian kuitenkin selvisi, että pehmolla oli muitakin kuin sisustuksellisia käyttötarkoituksia. Jotenkin päädyimme nimittäin hetken päästä johonkin omituiseen tyynysotaan, jossa hän yritti mätkiä minua Herra Hakkaraisella ja minä puolustautua sohvatyynyllä. Sota päättyi siihen, että hän kellisti minut selälleni sängylleen, ja koska olin tylsistynyt ja hieman viinipäissäni, antauduin. Ja päädyin harrastamaan tylsintä seksiä, jota olen eläissäni saanut. Makasin selälläni, kun tyyppi punnersi päälläni, ja mietin, mitä ostaisin kotimatkalla kaupasta. Hänen lauettuaan keräsin vikkelästi vaatteeni ja poistuin paikalta.

Mutta ei siinä vielä kaikki! Päädyin nimittäin näkemään miestä vielä uudestaan, koska minulla on periaate, että kokeilen kaikkea kerran ja sitten vielä toisen kerran, jotta tiedän varmasti tykkäänkö vai en. Tai oikeastaan syy oli se, että minulla oli kerta kaikkiaan niin hemmetin tylsää. Mutta koska toiset treffimme toistuivat TÄSMÄLLEEN samalla tavalla kuin ensimmäisetkin, paitsi että viinin sijaan joimme siideriä, jätin homman sikseen. Yksin kotona nyhjöttäminenkin olisi parempaa kuin se omituinen tyynysota ja unettavan tylsä rynkytys.

Kaikista randomeinta tässä koko jutussa on ehkä se, että tämä mies asui samassa taloyhtiössä kuin eräs entinen säätöni, joka ennen tätä piti hallussaan tylsimmän seksikumppanini titteliä. Olisi ehkä pitänyt ottaa se merkkinä siitä, että tämä juttu on virhe.



Seksistä puhuminen on tärkeää, eikä sitä kannattaisi unohtaa myöskään yhden illan juttujen kanssa. Hommasta saa paljon enemmän irti, kun pikkuisen käy läpi, mistä tykkää. Omat toiveet kannattaa myös tuoda ilmi suhteellisen spesifisti. Ihmisillä kun on niin erilaisia käsityksiä siitä, mitä eri asiat tarkoittavat.

Nappasin kerran baarista mukaani erään miekkosen, jonka kanssa suuntasin luokseni privajatkoille. Kun tunnelma oli käymässä kuumaksi, totesin että on hyvä idea mainita tyypille mieltymyksistäni, ja sanoin, että ei sitten tarvitse olla liian varovainen. Että tykkään vähän rajummastakin meiningistä. Ok, hyvä tietää, sanoi mies, ja työnsi sitten äkkiarvaamatta määrätietoisella liikkellä kaksi sormea peppuuni. Jaahas, kertarysäyksellä rajat rikki sitten, ajattelin. Mies alkoi heilutella sormiaan peppureiässäni kuin ne olisivat ankeriaan poikasia, jotka ovat eksyneet pimeään luolaan ja hapuilevat sokkona ulospääsyä. Siinä vaiheessa oli pakko sanoa, että tämä ei nyt ihan ollut sitä mitä tarkoitin. Että tällaisissa jutuissa arvostaisin kovasti jonkinlaista ennakkovaroitusta.

Periaatteeni seksissä on, että en halua siitä jäävän mitään pysyviä vaurioita. Tällä kertaa käytiin siinä rajalla, sillä peppuparkani oli kipeä pitkään, pariin päivään en pystynyt edes istumaan kunnolla. Sanomattakin on selvää, että ignoorasin tyypin lähettämän Facebook-kaveripyynnön. En välitä ankeriaista perseessäni.



Välillä jotkut mielensäpahoittajamiehet valittavat siitä, että naiset antavat ymmärtää, mutta eivät ymmärrä antaa. Vihaan tätä sanontaa, mutta myönnän että joissain tapauksissa se on totta: tosin kyseessä ei ole mikään naisten juttu, vaan miehetkin kyllä näköjään osaavat tämän lajin.

Tarina alkaa samalla tavalla kuin edellinenkin, eli baarista tarttui mukaan kivan oloinen miekkonen: mutta tällä kertaa sain kaupanpäällisiksi myös hänen kaksi kaveriaan. Kuulemma kaverit olivat jostain toiselta paikkakunnalta käymässä, ja olisivat yöpymässä uuden hoitoni luona. Hän kuitenkin vakuutti, että saisimme olla hänen makuuhuoneessaan rauhassa, joten lähdin kuitenkin porukan mukaan.

Perille päästyämme totesin, että minun on varmaankin tarkastettava sanakirjasta makuuhuoneen merkitys: mitään erillistä huonetta ei nimittäin ollut, vaan pelkkä nukkumaparvi, jonka edessä oli pienet verhot. Kiipesimme jätkän kanssa parvelle, kaverit jäivät noin metrin päähän sohvalle nukkumaan, ja minä mietin, että mitä helvettiä. Tulin tänne harrastamaan seksiä, ja nyt makaan tässä helvetin parvisängyssä, ja ympärilläni kuorsaa kolme humalaista jätkää. En ollenkaan ymmärtänyt, mitä varten minut oli sinne raahattu: hoitoni tiesi, ettemme voisi tehdä mitään, eikä hän ollut mitään yrittänytkään. Olikohan taustalla kenties jonkinlainen neljän kimppa -suunnitelma?

Ymmärtänette, miksi en nykyään pokaile baarista miehiä, enkä lähde Tinder-treffeille ennen pidempää jutustelua.

Edellinen aiheeseen liittyvä postaus:

Miehet ovat kummallisia

Ei kommentteja: