Mitä asioita seksuaalinen halu ja nautinto edellyttävät? Naisten kohdalla ilmeisesti ainakin itsensä tuntemista viehättäväksi ja seksikkääksi, mikäli uskomme iltapäivälehtiä ja voimaantumisvalmentajia –ja toki moni oikeasti kokee, että tyytymättömyys omaan ulkonäköön vaikuttaa haluun negatiivisesti. Kiinnostava kysymys on, mistä tämä johtuu: onko kyseessä naisten sisäsyntyinen ominaisuus vai voisiko tässäkin olla taustalla patriarkaalinen yhteiskuntarakenne?
Länsimainen yhteiskunta toimi pitkään miesten pyörittämänä ja naisten rooliksi jäi näyttää kauniilta ja olla hiljaa (ja hoitaa ilmaiseksi lapsia ja kotia, mutta ei nyt mennä siihen). Naisten on varsin pitkään annettu ymmärtää, että ulkonäkö on heidän tärkein ja arvokkain ominaisuutensa. Esimerkiksi 1900-luvun alun avioliitto-oppaissa naisia neuvottiin pitämään huolta siitä, että he näyttävät kauniilta aviomiestensä silmissä ja kerrottiin, että miehen halun voi herättää keimailemalla ja pukeutumalla miestä viehättäviin asuihin. Niissä myös väitettiin, että naisen seksuaalisuuden ytimessä on saada miehiltä (nimenomaan miehiltä, ei muilta naisilta tai muilta, koska kaikkihan toki ovat cisheteroita) ihailevia ja hyväksyviä katseita ja että seksuaalinen nautinto on naiselle mahdotonta ilman kokemusta halutuksi tulemisesta.
Nykyään ei enää suoraan sanota, että naisen pitäisi pyrkiä miellyttämään miestä, vaan korostetaan ennemmin sitä, että seksikkyys on tärkeää naisen itsensä kannalta. Edelleen pidetään naisen nautinnon kannalta tärkeänä, että he tuntevat itsensä kauniiksi ja seksikkäiksi. En kiistä, etteikö tässä olisi perää, sillä tietysti positiivinen käsitys itsestä lisää itsevarmuutta, joka voi heijastua positiivisesti myös seksielämään. Kiinnostavaa kuitenkin on, että vaikka korostetaan itsensä seksikkääksi tuntemista eikä sitä, miltä näyttää muiden silmissä, sisäistä tuntemusta kuitenkin ilmaistaan usein miehisen katseen määrittämällä tavalla. Seksikäs pukeutuminen tarkoittaa useimmille meistä pitsialusvaatteita, minihameita, korkokenkiä tai vähintäänkin hyvin istuvia ja sopivasti paljastavia vaatteita. Me seksuaalisesti voimaantuneet feministinaiset (itseni siis todellakin mukaan lukien) postaamme someen kuvia, joissa poseeraamme seksikkäästi seksikkäissä vaatteissa – ja teemme sen itseämme varten, emme miehiä, jotka rynnivät dm-bokseihimme läähätysviesteineen ja liekkiemojeineen eivätkä yhtään ymmärrä, miksi postaamme aivan selviä miesten houkutteluun tarkoitettuja kuvia haluamatta kuitenkaan miesten huomiota.
Ja emmehän me haluakaan, tai itse en ainakaan sitä kaipaa, vaan kyse on nimenomaan siitä, että itsensä tunteminen seksikkääksi tuntuu tosi hyvältä. On vain kiinnostavaa, että itsensä seksikkääksi tunteminen usein edellyttää miehisen katseen seksikkääksi määrittelemää ulkonäköä. Olemmeko ruvenneet katsomaan itseämmekin miehisen katseen kautta?
Rupesin pohtimaan tätä luettuani Marika Haatajan kirjan Ihmisiä nautintojen ajassa – Kuinka käsitykset seksuaalisuudesta muuttuvat? (2022). Kirjassa haastetaan ajatus itsensä seksikkääksi ja haluttavaksi tuntemisesta keskeisenä naisen nautinnolle ja halulle yksinkertaisella huomautuksella: useimmat naiset voivat vallan hyvin harrastaa nautinnollista sooloseksiä tuntematta itseään erityisen seksikkäiksi. Harvalle sillä on ollut minkäänlaista merkitystä myöskään silloin, kun on ensimmäistä kertaa lapsena tai nuorena kokeillut sooloseksiä ja saanut orgasmin. Vaikuttaakin siltä, että kokemus seksikkyydestä ja haluttavuudesta liittyy enemmänkin seksiin toisen ihmisen kanssa, erityisesti heteroseksiin, kuin halun tai nautinnon kokemiseen itsessään. Tämän on helppo tunnistaa johtuvaksi patriarkaalisen yhteiskunnan asetelmasta, jossa mies on niin seksissä kuin muutenkin subjekti, aktiivinen toimija ja katsoja, ja nainen on objekti, passiivinen katseen kohde.
Ulkonäköpaineet tai tarve näyttää hyvältä seksikumppanin silmissä ei toki enää nykyään ole pelkästään naisia koskeva asia ja monelle ihan sukupuoleen katsomatta on tärkeää, että kumppani miellyttää omaa silmää. Kukaan ei kuitenkaan väitä tai ole koskaan väittänyt, että itsensä seksikkääksi tunteminen tai hyvältä näyttäminen naisten silmissä olisi keskeinen tai tärkeä osa miehen seksuaalisuutta. Meiltä myös puuttuu kokonaan iltapäivälehtien jutut, joissa neuvottaisiin miehiä muodostamaan parempi kehonkuva ja itsetunto tai valmentajat, jotka voimaannuttaisivat miehiä tuntemaan itsensä seksikkäiksi ja ottamaan seksuaalisuutensa sitä kautta haltuun. Ulkonäköä olennaisempana nähdään penis, sen koko ja toimintakyky ja vaikka se on toki hyvin yksipuolinen näkökulma, se myös tekee jälleen näkyväksi subjekti–objekti -asetelman.
Voidaan siis todeta, että niin naisten, miesten kuin muunsukupuolistenkaan seksuaalisuuteen ei liity mitään sisäsyntyistä tarvetta näyttää hyvältä ja seksikkäältä. Jos siis tuntuu siltä, että tyytymättömyys omaan ulkonäköön seisoo jollain tavalla oman halun ja nautinnon tiellä, omaa ajattelua voi yrittää hieman haastaa. Estääkö tyytymättömyys myös sooloseksistä nauttimisen vai liittyykö se pelkästään kumppanin kanssa harrastettavaan seksiin? Olisiko mahdollista keskittyä ulkonäön sijaan siihen, miltä seksi tuntuu kehossa? Voisiko seksuaalinen voimaantuminen olla mahdollista ilman kokemusta itsestä kuumana sexbätäng-pommina?