Sinkkuus tarkoittaa vapautta, parisuhde rajoituksia. Tällainen ajatus elää ja voi hyvin ja tuli varsin konkreettisesti vastaan eräässä Instagram-postauksessa, jonka näin hiljattain. Postauksessa oli listattu yhdeksän sinkkuuden etua parisuhteeseen verrattuna. Edut olivat seuraavanlaiset:
- Sinkulla on oma henkilökohtainen tila
- Sinkku voi flirttailla kenen kanssa vaan
- Sinkun ei tarvitse raportoida tekemisistään
- Sinkkuna saa katsoa urheilua ja sarjoja rauhassa
- Sinkku voi jutella kenen kanssa haluaa
- Sinkku voi käyttää aikaa itseensä
- Sinkku saa nukkua silloin kun nukuttaa, ei silloin kun kumppani nukkuu
- Sinkkuna on (vihdoin) aikaa keskittyä omiin harrastuksiin
- Sinkkuna oppii itsensä rakastamisen merkityksen
Lista kuulostaa siltä, että sen laatija olisi vastikään päässyt eroon hyvin myrkyllisestä ja kontrolloivasta parisuhteesta. Näin saattaa ollakin, mutta ajatus parisuhteeseen kuuluvasta vapaudesta luopumisesta ei ole erityisen äärimmäinen vaan hyvin tavallinen. Ei ole harvinaista kuvitella, että parisuhteen mukana seuraisi oikeus rajoittaa kumppanin elämää mielivaltaisesti tai että tällaiseen rajoittamiseen mukautuminen olisi edellytys suhteessa olemiselle.
Kirjoittaessani tätä tekstiä istun makuuhuoneessa sijaitsevan työpöytäni ääressä ja puolisoni tekee töitä työhuoneessaan. Hän viettää siellä paljon aikaa myös musiikkiharrastuksensa ja pelien parissa. Samaan aikaan itse usein joko kirjoittelen blogi- tai instapostauksia tai istun sohvalla ja katson lempisarjojani, kuuntelen podcasteja tai äänikirjoja ja teen käsitöitä. Hän nousee aamuisin lähes aina aikaisemmin, kun minä jään sänkyyn loikoilemaan. Vietämme kumpikin paljon aikaa omien ystäviemme kanssa. Emme rajoita toisiltamme yhteydenpitoa kehenkään ja flirttaillakin saa. Kerromme toisillemme tekemisistämme, mutta ihan jokaista yksityiskohtaa omasta elämästä ei tarvitse puolison kanssa jakaa. Me olemme kaksi itsenäistä yksilöä, jotka haluamme jakaa elämämme toistemme kanssa.
En kerro tätä siksi, että pitäisin suhdettamme jonain malliesimerkkinä siitä, miten kaikkien tulisi elää. Me vain olemme hyvä esimerkki siitä, että joka ikinen alussa listattu sinkkuuteen liittyvä etu on täysin mahdollinen myös parisuhteessa. Rehellisesti sanottuna olen sitä mieltä, että jos kokee tarvetta evätä kumppaniltaan minkä tahansa luetelluista asioista, on syytä kyseenalaistaa omaa ajattelua.
Minulle parisuhde on rakkaussuhde, mutta toisille se tuntuu olevan enemmänkin omistussuhde. Ajatellaan, että suhteen myötä saa omistusoikeuden toiseen ihmiseen, tämän kehoon ja aikaan. Kaikki tehdään tiiviissä symbioosissa. Kumppanin oltava tavoitettavissa koko ajan ja kaikki tämän omiin harrastuksiin tai ystäviin käytetty aika on suhteelta pois. Seksiä ja läheisyyttä on oltava saatavilla aina. Kaikki flirttailuksi tulkittava on ehdottomasti kielletty ja parasta olisi, jos kumppani ei koskaan katsoisi tai ajattelisi muita ihmisiä vähääkään seksuaalisessa tai romanttisessa mielessä.
Jos on ollut tällaisessa suhteessa tai ajattelee näin voimakkaan rajoittamisen kuuluvan parisuhteeseen, on varsin ymmärrettävää, jos sinkkuna eläminen houkuttelee enemmän. ”Sitoutumiskammo” voi tarkoittaa todellisuudessa halua ja tarvetta elää elämäänsä vapaasti ilman rajoituksia. Kuinkakohan moni pelkää sitoutumista vain, koska on joskus tullut liian kontrolloivan kumppanin terrorisoimaksi?
Ei ole olemassa mitään yleisiä parisuhteen sääntöjä, joiden mukaan kaikkien tulisi suhteissaan toimia. Suhteen säännöt ovat osapuolten vapaasti itse määriteltävissä, oli kyseessä sitten ns. ”perinteinen” monogaaminen parisuhde tai jokin muu suhdemuoto. Usein säännöistä puhuttaessa viitataan sopimuksiin seksuaalisesta ja romanttisesta kanssakäymisestä muiden ihmisten kanssa, mutta voi olla ihan hyvä keskustella myös vaikka siitä, että kummallakin on oikeus käyttää aikaa omiin harrastuksiin tai että nukkumaan ei tarvitse mennä aina samaan aikaan. Suhteessa voi tehdä omannäköisiä ratkaisuja, vaikka ne olisivatkin ristiriidassa jonkun yleisen normin kanssa: suhteen osapuolilla voi olla vaikkapa omat asunnot tai omat makuuhuoneet. Normien kyseenalaistaminen ja itselle sopivien ratkaisujen tekeminen sokean massan mukana kulkemisen sijaan parantaisi takuulla monen suhteen hyvinvointia.
Tietenkin on myös todella ok haluta olla sinkku ja pitää sitä parisuhdetta tai jotain muuta suhdemuotoa parempana elämäntapana. Sinkkuudessa on paljon sellaista, mitä moni hyvässäkin parisuhteessa oleva voi joskus kaivata: en siis ollenkaan yritä väittää, etteikö sinkkuna olemisessa voisi olla parisuhteeseen verrattuna etuja tai että parisuhde tai mikä tahansa muukaan ihmissuhdemuoto olisi jollain tavalla sinkkuutta parempi vaihtoehto. Ennemminkin yritän sanoa, että on harmillista, että omaa vapautta pidetään asiaankuuluvana hintana parisuhteesta ja kumppanuudesta. Parisuhteen ei ole tarkoitus olla vankila ja jos se siltä tuntuu, on syytä pohtia uudelleen suhteen pelisääntöjä.
Tässä vielä muutama aiheeseen liittyvä aikaisempi tekstini:
Toksinen monogamiakulttuuri: rakkaus on tärkeintä ja sen nimissä voi tehdä mitä vaan
En tahdo olla nalkuttava vaimo
Sinkkuus ei ole poikkeustila ennen parisuhdetta