Heippa pitkästä aikaa! Täällä ollaan jälleen lempiaiheeni eli halun ja haluttomuuden äärellä, sillä olen juuri avannut ilmoittautumisen verkkokurssilleni EI HUVITA – Uusia näkökulmia haluttomuuteen, joka käynnistyy 18. huhtikuuta. Kurssin tekemisen myötä on tullut perehdyttyä tähän aiheeseen jokseenkin syvällisesti ja pääsin myös keskustelemaan siitä Afterwork -podcastiin viime kuussa. Saimme jaksoa varten podin kuuntelijoilta liudan hyviä ja varmasti monia askarruttavia kysymyksiä, mutta iso osa jäi jaksossa vastausta vaille. Tässä siis viisi penniäni muutamaan kysymykseen, olkaapa hyvät!
Milloin haluttomuudesta on syytä huolestua? Kuinka pitkä on ”normaali” haluttomuuden aikajakso?
Kysymykset normaaliudesta ovat aika vaikeita, koska normaalilla voidaan tarkoittaa niin monia eri asioita. Kielitoimiston sanakirjan mukaan normaalin merkityksiä ovat mm. tavallinen, odotuksenmukainen, oikea ja hyväksyttävä ja ne tarkoittavat kaikki hieman eri asiaa. Seksuaalisuuden kohdalla merkitykset kietoutuvat vahvasti yhteen niin, että tavallisuus on oikeaa ja hyväksyttävää ja tavallisuudesta poikkeaminen väärää ja ei-hyväksyttävää. Tavallisuus taas määrittyy pitkälti ajallisen ja kulttuurisen kontekstin mukaan ja siihen vaikuttavat myös menneiden aikojen käsitykset. Käytännössä normaalina pidetään yleensä heteroseksuaalisuutta, jota toteutetaan monogaamisessa parisuhteessa ja jossa seksi on ensisijaisesti yhdyntää. Yhdyntöjä tulisi olla normaali määrä eli tilastollisen keskiarvon verran (FINSEX -tutkimuksen mukaan aktiivisimmilla n. 1,5 kertaa viikossa). Nykyään myös ajatellaan, että on normaalia ja tervettä haluta seksiä (eli sitä heteronormatiivista parisuhdeseksiä 2–4 kertaa viikossa yhden ja saman kumppanin kanssa koko elämän ajan) ja haluttomuutta pidetään seksuaalisena toimintahäiriönä, joka on lääketieteellinen diagnoosi.
Ihmisillä on usein vahva tarve olla normaali, koska poikkeavat yksilöt saavat usein osakseen hyljeksintää. Seksuaaliseen poikkeavuuteenkin on ihan näihin päiviin asti suhtauduttu hyvin karsaasti ja edelleen monien meistä on tosi vaikeaa myöntää edes itselleen, jos oma seksuaalisuus onkin jotain muuta kuin sitä ns. normaalia. Normaalin karsina on kuitenkin niin pieni, että suurin osa meistä ei siihen mahdu.
Koko tämän pitkän sepustuksen pointti on se, että mitään rajaa normaalin ja epänormaalin haluttomuusjakson välillä ei ole, koska ei ole olemassa ”epänormaalia” haluttomuutta. Haluttomuudesta kannattaa huolestua silloin, kun se on itselle ongelma, mutta kannattaa miettiä tarkasti, miksi se on ongelma. Tämä on ydinteema verkkokurssillani: siinä missä yleensä on vaan lähdetty etsimään keinoja haluttomuuden poistamiseksi, minä kysyn, ketä se haluttomuus haittaa ja onko itse asiassa edes kyse haluttomuudesta vai vain siitä, ettei halua normaalina pidettyä määrää normaalina pidettyä seksiä.
Mistä haluttomuus johtuu ja mitä sille voi tehdä? Seksi on hauskaa, mutta silti on ollut haluttomuutta parisuhteessa, vaikka pidänkin seksiä tärkeänä ja kivana osana suhdetta.
Ihan ensiksi on syytä selvittää, mitä ihminen tarkoittaa kertoessaan haluttomuudesta. Voi nimittäin olla, että haluttomuus ei ole haluttomuutta ensinkään: joku ehkä haluaa vain harvemmin kuin kumppaninsa, joku toinen taas haluaa mutta ei omaa kumppaniaan, kolmatta kiinnostaa sooloseksi mutta ei partneriseksi ja neljäs haluaisi jotain ihan muuta kuin sitä seksiä, mitä suhteessa on tarjolla. Halu ei myöskään ole aina sitä leffoista tuttua kiimaa, joka yhtäkkiä ja pakottaa repimään vaatteet pois saman tien, vaan se voi vaatia syttyäkseen vähän vaivannäköä kumppanilta. On siis tyypillistä ajatella kokevansa haluttomuutta vaikka halua olisikin ja ongelma on silloin enemmänkin siinä, että halu ei kohdistu siihen ihmiseen tai seksiin johon ns. pitäisi tai ei syty halutulla tai odotuksenmukaisella tavalla.
Tavallinen ongelma on halujen hiipuminen pitkässä suhteessa. Käsittelen tätä ongelmaa verkkokurssillani monesta eri näkökulmasta ja tarjoan myös neuvoja siihen, mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä. Keskeistä siinä ja toki myös lyhyemmissäkin suhteissa on ymmärtää, että kahden tai useamman ihmisen halut harvoin menevät sataprosenttisesti yksiin ja vaikka näin tapahtuisikin jossain hetkessä, tilanne muuttuu takuuvarmasti ajan kuluessa. Se, että seksi kiinnostaa joskus vähemmän tai ei joskus kiinnosta ollenkaan, ei ole automaattisesti merkki siitä, että suhteessa olisi jotain pielessä. Seksihalujen määrällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka paljon kumppanistaan välittää.
Miten ratkoa tilannetta, jos on huono omatunto haluttomuudesta, vaikka kyse onkin usein siitä, että seksuaaliset halut eivät vain kohtaa?
Hyvin usein haluttomuuden ongelmallisuus liittyy nimenomaan siihen, että sitä kokevalla on huono omatunto. Se on ymmärrettävää erityisesti monogaamisissa suhteissa, koska yhden haluttomuus vaikuttaa väistämättä myös toisen mahdollisuuksiin harrastaa seksiä. Monogaamisiin suhteisiin liittyykin vahvasti ajatus siitä, että suhteessa kuuluu olla seksiä ja jopa siitä, että sitä on oikeus saada ja vaatia. Jotkut seksologitkin edelleen ajattelevat, että parisuhde ei voi olla onnellinen tai edes oikea parisuhde ilman seksiä ja että toisen haluttomuus antaa oikeuden pettämiseen.
Asiantuntijapuheessa toistuu aika usein sellaiset ”seksi on parisuhteen liima” -jutut ja ihmisiä on patisteltu harrastamaan seksiä vaikka vähän väkisinkin. Minusta on mielenkiintoista, että samaan aikaan nuorille suunnattu seksuaalikasvatus painottaa tosi voimakkaasti sitä, ettei seksiä pidä harrastaa kenenkään toisen mieliksi vaan vasta sitten, kun on valmis ja itse haluaa. Missä vaiheessa se ääni kellossa muuttuu? Mikä on se hetki, kun omien rajojen kunnioittamisen sijaan kehotetaankin rikkomaan ne ja suostumaan asioihin, joita ei halua?
On valitettavan tavallista, että enemmän haluava osapuoli alkaa painostaa toista seksiin joko suoraan tai epäsuorasti esim. mököttämällä tai muuten käyttäytymällä huonosti. Olen kuullut monia tarinoita siitä, kuinka ihmiset suostuvat seksiin, jotta heidän kumppaninsa eivät kiukuttelisi, jättäisi kotitöitä tekemättä tai purkaisi turhautumistaan lapsiin. Tällainen on henkistä väkivaltaa enkä yhtään ihmettele, jos näin käyttäytyvän ihmisen kumppani ei halua seksiä. Seksuaaliterapeutti ja entinen kouluttajani Elina Tanskanen on sanonut viisaasti, että ei ole mahdollista sanoa kyllä, jos ei voi turvallisesti sanoa ei. Jos kieltäytymisellä on selkeitä ikäviä seurauksia, todellista valinnan mahdollisuutta ei ole.
Huonoa omaatuntoa voi helpottaa tieto siitä, että seksi toisen ihmisen kanssa on suljetussa parisuhteessakin etuoikeus, ei oikeus tai velvollisuus. Seksiä sisältävään suhteeseen ryhtyminen ei tarkoita sitä, että samalla luovuttaisi kumppanilleen käyttöoikeuden kehoonsa.
Halusin tehdä EI HUVITA -verkkokurssini ennen kaikkea siksi, että haluttomuutta käsitellään yleensä aina parisuhteen näkökulmasta. Ongelma on toisen osapuolen haluttomuus tai vähäisempi halu ja lähes ainoana mahdollisena ratkaisuna nähdään se, että tämä alkaisi haluta enemmän, jotta parisuhde säilyisi. Itse ajattelen, että lähtökohdan pitäisi olla yksilön oma hyvinvointi ja haluan kannustaa ihmisiä kyseenalaistamaan normeja ja elämään elämäänsä itselleen sopivalla tavalla. Kurssilla teen näkyväksi niitä normeja, jotka ohjaavat käsityksiämme seksuaalisuudesta, seksistä, parisuhteista, normaaliudesta ja oikeasta ja väärästä ja autan näin kurssilaisia ymmärtämään paremmin sekä itseään että muita ihmisiä. En tarjoa mitään pikaratkaisua tai takuuvarmoja vinkkejä, joilla kenen tahansa halut saadaan nousemaan pilviin enkä usko, että sellaisia on olemassakaan. Tarjoan ennen kaikkea tietoa ja ymmärrystä, mahdollisuuden keskusteluun ja no, niitä uusia näkökulmia. Kurssin jälkeen ei välttämättä haluta enemmän, mutta todennäköisesti itseään pitää normaalina.
Ilmoittaudu mukaan EI HUVITA – Uusia näkökulmia haluttomuuteen -kurssille täältä! Jos kurssin sisältö, suoritustapa, aikataulu tai mikä tahansa herättää kysymyksiä, niitä voi laittaa sähköpostitse osoitteeseen teekutsuilla(at)gmail.com tai Instagramissa @teekutsuilla. Keskustelen mielelläni halun ja haluttomuuden teemoista myös seksuaalineuvonnassa, jonne voit varata ajan täältä.
Tässä vielä muutama muu haluttomuudesta kirjoittamani teksti:
Seksuaalisuuden ilmiöt ICD-tautiluokituksessa
Seksuaalista halua on kahdenlaista – kumpikin tapa on yhtä hyvä
Seksiin ei tarvitse suostua edes parisuhteessa
Puhe haluttomuudesta on normatiivista ja syyllistävää ja sen on syytä muuttua