Miksi seksistä on niin vaikeaa puhua?

Sain eräältä seuraajaltani pohdittavaksi kiinnostavan kysymyksen: miksi seksistä on niin vaikeaa puhua. Hänen kokemuksensa mukaan aiheen puheeksiottaminen aiheuttaa ihmisissä hyvin vahvoja reaktioita: kummeksuntaa, pitkiä katseita, jopa suuttumusta ja vihaa. Seksistä puhuminen on tunnetusti iso haaste myös parisuhteissa. Mistä nämä tuntemukset ja vaikeudet oikein kumpuavat, ja mitä niille voisi tehdä?

Heti alkuun on erotettava toisistaan kolme erilaista seksistä puhumisen tapaa. Seksistä puhutaan ensinnäkin kumppanin tai kumppaneiden kanssa, mutta intiimit ja henkilökohtaiset keskustelut herkästä aiheesta eivät ole välttämättä helppoja ja häpeä vaikeuttaa omista haluista ja toiveista kertomista. Tätä ei auta se, että seksistä on yleisellä tasolla totuttu puhumaan varsin ronskilla ja rivolla tavalla stereotypioita toistaen. Kaksimielinen rekkamieshuumori ja puhuhuonepuheet edistävät huonosti seksuaalista hyvinvointia. Tähän tähtää kolmas seksistä puhumisen tapa, asiallinen, faktoihin perustuva seksipositiivinen puhe, joka parhaimmillaan voimaannuttaa, poistaa häpeää ja lisää tietoisuutta ja ymmärrystä seksuaalisuudesta.

häpeä seisoo seksipuheen tiellä

Intiimi seksistä puhuminen on vaikeaa, koska siihen liittyy häpeää. Seksi on ollut pitkään tabu, josta ei ole puhuttu ollenkaan, ja sen vuoksi siihen liittyy paljon vääriä uskomuksia. Historiallisesti seksuaalisuus on vaiettu niin olemattomiin, että lähes kaikkea muuta kuin puolipakollista lisääntymisseksiä on pidetty perverssinä ja suorastaan sairaana. Edelleen asiallista tietoa on vähän, jolloin käsitys seksistä on ollut pakko perustaa pornoon ja elokuvien epärealistisiin seksikohtauksiin; ja kun oma seksuaalisuus ja seksielämä eivät toimikaan samalla tavalla, voi niitä alkaa hävetä. Jos kokee olevansa yksin tilanteensa kanssa, sitä voi olla vaikeaa ottaa puheeksi edes sen oman kumppanin kanssa.

Puhumattomuuden taustalla on myös vanha kristillinen käsitys seksistä syntisenä ja likaisena toimintana, joka ei sovi kunnon ihmisille; seksistä puhuminen julkisesti on automaattisesti lyönyt ihmiseen stigman. Naisten kohdalla tämä korostuu, koska seksuaalisuuden olemassaolo on kielletty kokonaan ja naisihanne mukaillut Neitsyt Mariaa. Nämä ajatukset seuraavat meitä valitettavasti edelleen: ajatellaan, että seksuaalisuus täytyy pitää piilossa ja kuuluu pelkästään suljettujen ovien taakse. Parisuhteissakaan seksistä puhuminen ei välttämättä ole helppoa, koska ”hyvän naisen” ominaisuuksiin on kuulunut siveys ja pidättyväisyys, ja joidenkin miesten on ehkä siksi vaikeaa nähdä kumppaneitaan seksuaalisina olentoina.

Nämä vanhanaikaiset asenteet elävät edelleen, ja näin ajattelevilla on varmasti suuria haasteita saavuttaa tyydyttävä seksielämä: on tutkittukin, että seksiä häpeävät ja siihen negatiivisesti suhtautuvat nauttivat siitä paljon vähemmän. Yllättyneet: ei kukaan. Häpeän poistaminen on siis ensiarvoisen tärkeää avointa seksipuhekulttuuria luodessa. Tässä uskon esimerkin voimaan: mitä enemmän seksistä puhutaan ja normalisoidaan erilaisia seksuaalisen ilmaisun muotoja, sitä helpompaa on tuoda avoimuus myös omaan makuuhuoneeseen ja päästää irti häpeän tunteesta. Yleisen tason asiallisella ja faktoihin perustuvalla seksipuheella voi olla merkittävä vaikutus yksilön kykyyn ilmaista omaan seksuaalisuuteen liittyviä asioita kumppaneille.

Kohti parempia panojuttuja

Valitettavasti rasvaiset panojutut, naisia alentava, cisheteronormatiivinen ja peniskeskeinen kielenkäyttö ja ihan suora seksuaalinen häirintä ovat edelleen yleisiä seksistä puhumisen tapoja. Niiden ongelma on, että vaikka puhuttaisiinkin muka yleisellä tasolla, lähestymistapa on heti kättelyssä henkilökohtainen ja intiimi. Ihminen joutuu tahtomattaan ikään kuin keskelle seksitilannetta, kun joku lähestyy vaikka Tinderissä seksiviestillä tai työpaikan taukohuoneessa kerrataan viikonlopun panoseikkailuja pornon pyöriessä taustalla (kyllä, valitettavasti elävän elämän esimerkki). Näissä keskusteluissa on myös harvoin sijaa epävarmuuksille tai normista poikkeavalle seksuaalisuudelle.

Erilaiset seksipuheen muodot menevät usein ihmisillä sekaisin. Joku saattaa ajatella olevansa hyvin avoin, rehellinen ja seksipositiivinen tyyppi, mutta ymmärrystä seksuaalisuuden moninaisuudelle ei keskusteluissa löydykään. Moni ei myöskään hahmota eroa henkilökohtaisen ja yleisen tason keskustelun välillä, vaikka seksuaalisuuden ilmiöiden pohtiminen ja omista mieltymyksistä ja kokemuksista kertominen ovat kaksi hyvin eri asiaa. Yleisen tason keskustelun ei luulisi herättävän erityistä suuttumusta, ellei satu olemaan fanaattisen vanhoillinen tai traumaattisen syvällä häpeässä, mutta intiimeistä asioista uteleminen ja kertominen ylittää henkilökohtaisen rajan, ja siitä kuuluukin loukkaantua.

Suuttumus seksistä puhuvaa kohtaan voi johtua siitäkin, että olemme tottuneet pitämään seksistä puhumista synonyymina seksuaaliselle kiinnostukselle puhekumppania kohtaan. Seksistä ei ole ollut tapana jutella niitä näitä vaikkapa kahvipöydässä, joten aiheen puheeksiottaminen voi herättää kysymyksiä puhujan motiiveista. Tämä selittää seuraajani kokemusta siitä, että miehenä hänen yrityksensä keskustella seksistä naisten kanssa tulkitaan yleensä pokausyritykseksi. Kohtaan itse samaa toisinpäin, kun tämä blogi (ja varsinkin Instagram-tilini) tulkitaan niin, että olen kiimainen nymfomaani ja haluan seksiä kaikkien kanssa, jotka sitä tajuavat ehdottaa. Seksistä avoimesti puhuva ihminen leimataan helposti myös moraalittomaksi ja epäluotettavaksi: Minunkin on ajateltu seksipositiivisuuteni takia olevan jotenkin keskimääräistä valmiimpi moraalisesti kyseenalaisiin asioihin, kuten seksiin ystäväni ex-poikaystävän tai parisuhteessa olevan miehen kanssa, ja luotettavuuttani kumppanina on kyseenalaistettu.

Toki onkin niin, että julkea seksiagendalla lähestyminen kielii usein seksuaalisesta kiinnostuksesta puhekumppania kohtaan, mutta sama ei koske yleisen tason asiallista seksikeskustelua. Se nyt vaan on vielä niin uusi asia kulttuurissamme, ettemme osaa välttämättä hahmottaa sitä eri asiaksi.

Meille on vasta nyt syntymässä sellainen keskustelukulttuuri, jossa seksistä voidaan puhua aiheena muiden joukossa ilman jännitettä keskustelijoiden välillä. Sellainen tarvitaan, koska rento keskustelu luo paljon matalamman kynnyksen puhua seksistä myös henkilökohtaisella tasolla kuin vihjaileva tai jopa loukkaava seksipuhe, joka luo heti jännitteen tai nostaa piikit pystyyn. Meidän pitäisi myös päästä eroon seksiin liittyvästä stigmasta ja lakata leimaamasta ihmisiä tietynlaiseksi seksistä puhumisen vuoksi. Ei seksistä ikinä tule tai pidäkään tulla täysin neutraalia puheenaihetta, mutta asiallisen keskustelun (ja esimerkiksi tieteellisen tutkimustiedon) lisääminen poistaa häpeää aiheen ympäriltä ja tekee siitä tulevaisuudessa helpomman keskustelunaiheen myös henkilökohtaisella tasolla.