Vinkkilistat seksielämän piristämiseen ja halukkuuden lisäämiseen ovat naisten- ja iltapäivälehtien klassikkojuttuaiheita. Vinkkien ahkerasta jakamisesta huolimatta haluttomuus ja seksielämän ”väljähtäminen” ovat edelleen hyvin tavallisia haasteita etenkin pitkissä, monogaamisissa parisuhteessa eläville. Vinkit eivät siis toimi kovin hyvin, ja yksi selitys on niiden yksilökeskeisyys.
Törmäsin vastikään Iltalehden juttuun, jonka otsikkona on ”Hommiin vaan ja 15 muuta vinkkiä haluttomalle naiselle”. Jutussa todetaan naisten kokevan haluttomuutta ennen kaikkea siksi, että he kokevat häpeää ja epävarmuutta kehoistaan ja heillä on huono seksuaalinen itsetunto. Juttuun on haastateltu Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontulaa, joka jakelee auliisti neuvojaan epävarmuuden selättämiseen. Osa neuvoista on hyviä, osa taas ainakin nykymittapuulla varsin kyseenalaisia, mutta niitä yhdistää yksi asia: ne vierittävät haluttomuuden korjaamisen yksilön vastuulle ja sivuuttavat kokonaan ympäröivän kulttuurin vaikutuksen. Tämä on viime aikoihin asti ollut hyvin tavallista haluttomuutta ja monia mielenterveysongelmia, kuten uupumusta koskevassa keskustelussa.
Korjaa ryhti, unohda paineet ja anna mennä vaan
Jutussa haluttomuutta, häpeää ja epävarmuutta kokevia kehotetaan muun muassa harjoittelemaan itsemyötätuntoa ja puhumaan itselleen kuin ystävälle. Nämä ovat sinänsä hyviä neuvoja, sillä monilla (etenkin naisilla) on taipumus olla itselleen hyvin ankara. Toisaalta jutussa myös kehotetaan ”pitämään itsestä huolta” eli laihduttamaan, vaikka se muotoillaankin pehmeästi, kuten seuraavassa sitaatissa: ”–– kysy nyt itseltäsi, haluatko pitää itsestäsi, kunnostasi ja terveydestäsi huolta. Luultavasti vastaus on kyllä ja alat haluta mennä lenkille.” Eli itselleen pitää olla myötätuntoisempi, mutta kuitenkin lempeästi laihduttaa.
Monien vinkkien kohdalla tietyllä tapaa tiedostetaan erilaisten normien ja kulttuuristen rakenteiden olemassaolo, mutta niiden vaikutus jotenkin sivuutetaan ja vain kehotetaan yksilöä olemaan välittämättä niistä. Tällaisia vinkkejä ovat muun muassa kehotukset unohtaa ulkonäkö- ja suorituspaineet ja naisen seksuaalisuutta koskevat uskomukset ja normit, joilla moni meistä on lapsuudesta asti kyllästetty. Ihan kuin mistään voisi päästä eroon vain päättämällä olla välittämättä niistä. Epäilen, että Kontula neuvoisi suorituspaineiden takia erektiovaikeuksista kärsiviä miehiä vain unohtamaan paineet, mutta ilmeisesti naisten kohdalla ne eivät ole niin iso ongelma.
Epävarmuus, häpeä ja suorituspaineet ovat ymmärrettäviä, eivät kenenkään oma vika
Totta kai kiinnostus seksiä kohtaan voi lisääntyä huomattavasti, jos onnistuu päästämään irti paineista ja uskaltautuu tutkimaan omaa nautintoa ja mieltymyksiä. On kuitenkin tärkeää, ettei vähätellä sitä, miten vaikeaa se voi olla. Ei ole myöskään reilua antaa ymmärtää, että paineiden tai epävarmuuden kokeminen tai se, ettei oikein tiedä, mistä seksissä nauttii, ole yksilön oma vika. Ei haluttomuus ole yleistä siksi, että ihmiset jotenkin tyhmyyttään tai laiskuuttaan roikkuisivat kiinni paineissa, normeissa ja häpeässä eivätkä jaksaisi tai viitsisi tutkiskella seksuaalisuuttaan.
Ongelman ydin on surkea seksuaalikasvatus, jossa nautinto on sivuutettu täysin. Hiljattain 4. syyskuuta vietettiin maailman seksuaaliterveyspäivää nautinto -teemalla ja eräs kollegani (en yhtään muista kuka, anteeksi siitä) kysyi Instagram-stoorissaan, mitä ihmiset toivoisivat oppineensa nautinnosta koulun seksuaalikasvatuksessa. Ylivoimaisesti suosituin vastaus oli se, että olisi kerrottu, että naisen nautinto on seksissä tärkeää. Miten me voisimme olla kartalla omien mieltymystemme ja nautintomme suhteen, kun niiden pohtimiseen ei ole kannustettu vaan ne on suorastaan neuvottu sivuuttamaan? Tähän kun lisätään vielä ulkonäköpaineet, joita some ja valtavirtaporno ovat lisänneet, niin on ihan tosi ymmärrettävää, että meidän voi olla vaikeaa tuntea itseämme riittäviksi ja haluttaviksi.
Tämä kyseinen juttu on vuodelta 2015 ja vastaavia näkyy mediassa nykyään harvemmin. Edelleen haluttomuudesta kuitenkin kirjoitetaan mediassa lähinnä siitä kulmasta, miten siitä pääsisi eroon, koska säännöllistä seksiä pidetään niin vahvasti terveyden ja hyvän parisuhteen mittarina. Haluttomuus esitetään tavallisuudestaan huolimatta myös useimmiten yksilön tai yksittäisten suhteiden ongelmana eikä kovinkaan usein kuule pohdittavan, voisiko ilmiön yleisyys selittyä jollain rakenteellisella tekijällä. Samalla tavalla kuin esimerkiksi jaksamiseen liittyvät ongelmat ovat yleistyneet työelämän muutosten seurauksena, myös haluttomuuteen voi löytyä syitä seksiin, seksuaalisuuteen ja parisuhteisiin liittyvistä, juuri tälle ajalle tyypillisistä ajatuksista.
Lisää pohdintaa haluttomuudesta erityisesti tästä näkökulmasta löytyy kirjoittamastani PDF-oppaasta Ei huvita? Uusia näkökulmia haluttomuuteen, jonka voi ostaa täältä.